Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > Vastaisuudessa kaatuminen on sitten kielletty
Etusivu > Vastaisuudessa kaatuminen on sitten kielletty

Vastaisuudessa kaatuminen on sitten kielletty

Lääkärintyössä tulee eteen hetki, kun jokaisen potilaan sairastama vaiva ei olekaan uusi ja pelottava/ahdistava mysteeritauti, vaan sattumalta taudit alkavat muistuttamaan luonteeltaan ja ulkoasultaan edes rajapintaisesti toisiaan.  Tällöin lääkärin saavutettua tämän orastavan konkariuden asteen, hän saattaa toteuttaa diagnosoinnin, hoidon ja kommunikoinnin varsin identtisellä tavalla. Kaksi ensimmäistä ymmärtää, liittynevät laatuun ja harjaantumiseen, kommunikoinnin rutinoitumista jää joskus ihmettelemään.   

Lääkisaikoina muistutettiin, ettei ole juurikaan merkitystä missä järjestyksessä potilaan sydänäänet kuuntelee tai yläraajan sensomotoriikan tarkistaa. Kunhan toteuttaa tutkimuksen aina samalla tavalla, jotta poikkeavuudet tulisi huomattua. Osalla tutkimisjärjestys noudattaa sitä tapaa, jonka kliinisten opintojen alussa näki ensimmäisen kerralla.  Huomaamatta myös uran alkuvaiheella vastaanotoilla tai päivystyksessä kuullut lausahdukset siirtyvät omaan työkalupakkiin käytettäväksi.  

Huomaan toistelevani näitä lentäviä lauseita useiden potilaiden kohdalla. Iäkkään herrasmiehen kaaduttua ja toivuttua lonkkaleikkauksesta, saatan kysyä ”Eikö kukaan ollut kieltänyt kaatumasta?” tai potilaan lähtiessä vastaanotolta ”Vastaisuudessa kaatuminen on sitten kielletty”. Syöpäpotilaan seurantojen loppuessa onnistuneiden ja parantumiseen johtaneiden hoitojen jälkeen, ilmoitan yleensä ”Päästän teidät takaisin luontoon” tai ”Takaisin ei ole tulemista”.  

Lohdullista on, ettei potilaan lisäksi vastaanottoja seuraa tuhatpäinen yleisö. Voisi tulla tyrmäävät arviot esityksien toistaen itseään tai pahimmillaan huutia plagioinnista – eikö se Junkkari osaa tuottaa omaa materiaalia ollenkaan, kun pitää paremmilta kopioida. Vastaanottoja seuraava kulttuuriantropologi saisi lentävistä lauseista kirjattua frekvenssit ylös ja masentavan histogrammin graduun.  

Pohjois-Savossa muinoin toimi vanha kunnanlääkäri, joka saattoi kutsua potilaan vastaanottohuoneeseen toteamalla ”Möttönen, tuus kattomaan mihin sää kuolet” tai plärätessään paperista potilaskansiota todeta ”Herra Möttösestä on nähtävästi tehty kaikki muut todistukset paitsi kuolintodistus” 

Harvalla lääkärillä löytyy näin hyvää matskua omasta takaa. Ehkä Heimlichin, Epleyn, Valsavan ja muiden manööverien rinnalle voisi ottaa Möttös-manööverit. Tulisi annettua kunnia tempun keksineelle.  

TEKSTI: Heikki Junkkari, Valviran hyväksyntää vaille valmis Syöpälääkäri 

  

Avainsanat: