Eräs tähänastisen urani uuvuttavimmista päivistä oli päivä, jolloin työtä ei ollut. Olin työterveyshuollon lääkärinä pienen kaupungin toimipisteessä, ja kenties lämpimän kesäsään vuoksi potilaita ei ollut lainkaan. Vietin päiväni aamusta iltaan istuen ja odottaen tilaisuutta olla hyödyksi jollekin. Onnekseni iltapäivällä vastaanotolleni saapui yksittäinen flunssapotilas, mutta siitä huolimatta lähdin työpaikaltani väsyneenä ja huonotuulisena. Tilannetta ei auttanut se, että sopimukseni mukaan sain palkkaa ainoastaan hoidetuista potilaista.