Kaikki, mitä teen, on tarkoitettu potilaan parhaaksi. Tähän kiteytyy lääketieteellinen minäkuvani, ja uskon jakavani näkemykseni monen kollegani kanssa. Välillä oma silmä pettää. Pitkään tehty toimenpide tai toimintamalli onkin huomattu pitkissä seurantatutkimuksissa huonommaksi vaihtoehdoksi. Tästä on saanut osansa niin ortopedia, kuin myös muut erikoisalat.
Kliinisen tutkimuksen perusperiaatteet näyttäytyvät suhteellisen pienessä osassa meidän opinnoissamme, vaikka yliopistosairaalan kasvatteja olemmekin. P-arvot, luottamusvälit, riskiluvut ja vaikuttavat tekijät ovat hyvin kaukana todellisesta potilaskohtaamisesta. Ihminen vastaanotolla ansaitsee tulla kuulluksi kokonaisuutena ja hoito tulee olla suunniteltu yhteistyössä potilaan kanssa. Kuitenkaan, tässä murroksessa ei ole suinkaan tarkoitus ajatella mielipiteiden olevan sama asia kuin kliinisten tutkimustulosten.
Lääketieteen ollessa enenevissä määrin tiedettä, on lääkärin rooli muuttunut kaikkitietävästä ja kaikkivoivasta enemmänkin asiantuntijaksi, tarkoituksena tuoda yhteen potilas ja tämän hetken paras hoito. Vaikka harvoin opetusmateriaalina on alkuperäisiä tieteellisiä artikkeleita, perustuu suomalainen lääketieteen opetus vahvasti tieteeseen ja lähdeavoimuus sammuttaa janoisimmankin tiedonhalun. Opiskelijoita myös ohjataan oma-aloitteeseen tietojen ylläpitoon jo perusopetuksessa. Tiedon lisääntyminen lääkärin arjessa ei ole tarkoitus tulla lääkärin ja potilaan väliin. Tieteellinen lähestyminen korostaa potilaskohtaamisen tärkeyttä ja antaa edellytykset potilaalle ja lääkärille onnistua.
Tutkittu tieto ei ole sama asia kuin tieteellisesti todistettu. Kaikki tieto ei ole samanarvoista ja suodattimelle on oikea tarve. Mielipiteet ja uskomushoidot saavat vastakkainasettelunsa vuoksi paljon näkyvyyttä. Uskomuksiin perustuvaa hoitoa markkinoidaan ihmisille tarkoin rakennetuin argumentein ja narratiivein, mutta lääkärin käytössä on huomattavasti rajoitetummat työkalut puhua kliinisten, yleisesti hyväksyttyjen hoitojen puolesta. Emme voi luvata liikoja, aina on niitä yksilöitä, jotka eivät saa apua ja me emme voi aina väittää tietävämme miksi. Tässä nuorena lääkärinä tunnen olevani puun ja kuoren välissä, ainakin hetkittäin.
Onneksi tähän vastakkainasetteluun on havahduttu ja sosiaalisen median rintamalla voikin törmätä laadukkaaseen, tutkittua tietoa peräänkuuluttavaan ulostuloon – esimerkiksi @Tiedenaiset. Tieteen ei ole tarkoitus olla vain lukuja ja yleistyksiä, vaan työkalu, joka auttaa tekemään parempia ratkaisua potilaan hyväksi pitkällä tähtäimellä. Tällaisen positiivisuuden kautta aihetta onkin piristävä lähestyä ja uskon, että pärjäämme myös tulevaisuudessa, vaikka tutkitun tiedon tulvasta vahvempivatsainenkin saa närästysoireita.
Tämä teksti on kirjoitettu naiivin, neljännen vuoden opiskelijan näkökulmasta korostaen potilaskohtaamisen tärkeyttä.
LK Juho Paavola
SML hallituksen jäsen
