Torpan Pojalla on tapana kesämökillä saunaa lämmittäessä lueskella kiinnostuneena mökillä olevia vanhoja sanomalehtiä, enimmäkseen 1950- ja 1960-luvuilta. Viime kesänä silmiin sattui ”Henkilökohtaista” -palstalla oleva ilmoitus vuodelta 1952: LÄÄKET.KAND. hal. tut. pyörälijä- tai autoilijatyttöön. Vast Hels. San. Kapteeninkadun konttoriin nimimerkillä: ”Yhdessä pikku retkille” (1).
Korona-aikana kontaktien luominen on huomattavasti vaikeutunut. Siihen on kuitenkin silti olemassa nykyään helpompia keinoja kuin Hesarin Kapteeninkadun konttori.
Kapeutuvatko medisiinarien kontaktit nykyään entistä enemmän oman alan opiskelijoihin?
Ja kun heitäkään ei oikein entiseen tapaan pääse tapaamaan. Opetus ja lähestulkoon kaikki muukin kommunikaatio on viimeisen vuoden aikana tapahtunut etänä. Toivottavasti tämän lehden ilmestyessä tilanne alkaisi jo helpottaa rokotusten myötä.
Lääkäri 2018 – tutkimuksessa (2) ja sen edeltäjissä viiden vuoden välein on tätäkin asiaa tutkittu aina vuodesta 1988. Vähintään neljä viidestä nuoresta lääkäristä ilmoitti vuonna 2018 olevansa jonkinlaisessa parisuhteessa. Kollegoilla on jo tutkimusten alkuvuosista ollut tapana pariutua keskenään. Vuonna 1988 puolisokseen lääkärin ilmoitti 28 % yli 1700 nuoresta lääkäristä, vuonna 2018 sama prosenttiosuus yli 1200 nuorella lääkärillä oli 29 %. Sen sijaan muun terveydenhuoltoalan osuus puolisoissa on laskenut: vuonna 1988 se oli 18 %, 30 vuotta myöhemmin 10 %.
Lääkäriys näyttää periytyvän entistä enemmän. Vuoden 1988 tutkimuksessa nuorten lääkärien isistä 5 % ja äideistä 2 % oli lääkäreitä. Vuonna 2018 vastaavat prosenttiosuudet olivat nousseet reilusti: nuorten lääkärien isistä 12 % oli kollegoita ja äideistä 10 %. Molemmat vanhemmat olivat lääkäreitä 4 %:lla vastaajista. Äitien kohdalla myös muun terveydenhuoltoalan koulutuksen osuus oli kasvanut 12 %:sta 25 %:iin.
Joskus aikoinaan varmaankin tyyppipariskunta olivat mieslääkäri ja naissairaanhoitaja. Sellaisen pariskunnan oli helppo työllistyä melkein missä päin maata vaan. Nykyään taitaa tyypillisempää olla naislääkäri ja vaikka miesinsinööri, joille työpaikan saaminen samalta pieneltä paikkakunnalta on jo paljon hankalampaa. Tässä on osasyy terveyskeskusten ”lääkäripulaan”.
Tarina ei kerro kuinka kandillemme kävi, pääsikö hän kesällä 1952 toivomilleen pikku retkille… Kuten ei sen enempää ole tietoa löysikö saman lehden (1) ”Helsingissä oleva yksinäinen 30-v. tanssitaidoton maalaispoika” etsimäänsä ”yksinäistä reilua ystävää” Arv. nuorista naisista! – Tai kuinka kävi sille ”Varanotaari 30/170:lle”, joka halusi ”kirjeen vaiht. reipp. neitosen kanssa. Ihannetap. olisi agron.”
Lähteet :
- Helsingin Sanomat 1.7.1952
- Lääkäri 2018 : Kyselytutkimus vuosina 2007–2016 valmistuneille lääkäreille. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:69.
