Kevään työehtosopimusneuvottelut käsittelevät useita merkittäviä asioita, joista yksi on työajan levittäminen perinteisen virkatyöajan ulkopuolelle. Toive levittämisestä tulee Kuntatyönantajan puolelta, ja muutos voi parantaa potilaiden asiakaspalvelukokemusta. Mutta mitä tämä tarkoittaa lääkäreille?

Muutostarve juontaa kuntien heikkoon taloustilanteeseen, jota nykyinen epidemia ei todennäköisimmin lainkaan helpota ja joka kipeästi kaipaa erilaisia ratkaisuja. Yksi ratkaisu olisi tehostaa olemassaolevien resurssien kuten tilojen käyttöä laajentamalla palvelujen tarjontaa iltaa kohden. Lisäksi tarpeettomat päivystyskäynnit ja sen myötä kustannukset laskisivat, sillä erään tutkimuksen mukaan ilta- ja viikonloppuvastaanotot vähentävät turhia päivystyskäyntejä.

Lisäksi muutos hyödyttää potilaita, kun vastaanottoaikoja olisi saatavilla heidän työpäivän jälkeen. Toisaalta jo nykyisin saatavuutta voisi parantaa sijoittamalla vastaanottoaikoja heti aamuun ja myöhäiseen iltapäivään, jotta potilaiden ei tarvitsisi keskeyttää vaan korkeintaan hieman lyhentää työpäiväänsä vastaanoton vuoksi. Mutta voidaanko työajan levittämisellä saavuttaa terveyshyötyjä? Ehkä silloin, kun tunnollinen potilas ei raaski lähteä töistä hoitaakseen terveysasioitaan, mutta saattaisi hakeutua iltavastaanotolle. Lasten vanhemmat kiittelisivät, että voisivat tulla mukaan vastaanotolle, joka sijoittuisi vanhemman työpäivän jälkeen. Mutta kokemusten perusteella kiireettömille iltavastaanotoille on saapunut eläkeläisiä ja muita potilaita, jotka olisivat voineet yhtä hyvin tulla vastaanotolle päiväsaikaan. Potilasohjaus ja ajankäytön priorisointi nousevat muutoksen onnistumisen tavoittelemisessa merkittävään rooliin.

Hyödyt voisivat koskettaa myös osastopotilaita: Kaksi lääkärienkiertoa päivässä voisi nopeuttaa potilaiden hoitoa ja kotiutumista. Sairaimpien potilaiden kohdalla olisi jopa kohtuullista saada lääkärin arvio useammin kuin kerran päivässä ja varhainen puuttuminen potilaan voinnin heikkenemiseen voisi estää potilaan romahtamisen. Muutos voisi siten keventää päivystävien lääkäreiden taakkaa osastovastuusta päivystysaikana.

Lääkäreille muutos nostaa esiin useita kysymyksiä. Jos kollegat työskentelevät eriaikaisesti, miten meetingit tai koulutukset hoidetaan? Entä erikoistuvien ohjaus ja konsultaatiomahdollisuudet? Mitkä ovat työajan raamit? Kuinka käy palkkauksen? Toisaalta kaikki nämä ovat ihmisten välisiä sopimuksia työn suorittamisesta ja siitä saatavasta korvauksesta. Aikataulut ja käytännöt voi aina sopia uudelleen. Epävarmuuden ohella muutoksessa voi olla paljon hyvääkin: Se toisi joustavuutta työaikoihin. Miten olisi toisinaan pidempi päivä ja toisena päivänä pidemmät aamu-unet tai aikasempi lähtö kotiin? Työpäivän aloittaminen klo 10 antaisi hyvän tilaisuuden viedä auton huoltoon ja aikainen kotiinlähtö käydä kampaajalla. Mutta joustavuutta ei tule hakea sillä kustannuksella, että viikkotyötunnit pitenevät. Työajan levittämisessä tulee olla kyse vain työajan uudelleen sijoittelusta muutostarvepohjaisesti.

Lääkäriliitto ja muut järjestöt neuvottelevat nyt työajan levittämisestä Kuntatyönantajan kanssa. NLY:n valtuuskunta on linjannut ehtonsa työajan levittämisestä ja esittänyt ne Lääkäriliitolle. Nykyisen Lääkärisopimuksen voimassaoloaika päättyy 31.3.2020, jonka jälkeen jäämme odottamaan uutta sopimusta.

Sonja Aukee
Puheenjohtaja
Edunvalvontavaliokunta