”Kyllä te lääkärit olette lampaita”, totesi puolisoni. Olin lähdössä viikon mittaiseen koulutukseen ulkomaille ja puolisoni innostui, että työnantajan maksamilla verottomilla päivärahoillahan maksamme lasten päivähoitomaksut hyvän aikaa – tai no ainakin kuukauden verran. Itse en ollut ihan varma asiasta, mutta täytyihän asia selvittää. Esimies oli hieman hämillään, kun kyselin verottomista ulkomaanpäivärahoista. Hoitajapuolella niitä kuulemma on makseltu, mutta ei lääkärit sellaisia ole saaneet. Osastolla on rajallinen koulutusbudjetti, eikä siihen ole esimiehen mukaan mitoitettu lainmukaisia ulkomaanpäivärahoja. Täytynee kustantaa paremmin puoliaan pitävän puolisoni verottomista ulkomaanpäivärahoista ne päivähoitomaksut, oma palkkanikin kun taitaa kulua tavanomaista korkeampiin elinkustannuksiin koulutuspaikkakunnalla.   

Eikä lammasmaisuus rajoitu pelkkään valkoiseen suoja-asuun ja ulkomaanpäivärahoihin. Moni kollega joutuu itse maksamaan oman kouluttautumisensa osallistumismaksuista lähtien, matkoista ja majoituksista puhumattakaan. Jotkut joutuvat jopa ottamaan palkatonta vapaata voidakseen osallistua koulutuksiin.  

Jäin miettimään, että kyllähän sitä monenlaista työhön liittyvää tulee tehtyä työajan ulkopuolella. Harvemmassa virassa ehtii ylläpitää ja syventää omaa ammattiosaamistaan työajalla; ammattikirjallisuutta luetaan pääsääntöisesti vapaa-ajalla eikä iltakoulutuksista kerry työtunteja. Ilta-aikaisesta oman osaamisen päivittämisestä harvemmin joutuu sentään maksamaan osallistumismaksua, mutta pakollinen mainoskatko yleensä on sekä ennen luentoa, että sen jälkeen.  

Tutkimustyötä puolestaan tehdään omalla ajalla ja omaa harrastuneisuutta. Jos tutkimustyötä pidetään tärkeänä, olisi siitä hyvä maksaa palkkaa ja tarjota tutkimustyön tekemiseen kunnon työvälineet ja -tilat – sama pätee luonnollisesti myös kehittämistyöhön.  

Mutta näkyyhän se oman osaamisen karttuminen edes palkassa – vai näkyykö? On työnantajia, jotka huomioivat erityisosaamisen ja osaamisen karttumisen, sekä työnantajia, jotka eivät näin tee. Jos tulevaisuudessa työnantajat joutuvat kilpailemaan työntekijöistä, voisi toivoa erityisosaamisen huomioitavan nykyistä paremmin palkkauksessa. Taitaa kuitenkin olla turha toivo… 

Lääkärikouluista nimittäin valmistuu ennätysmääriä uusia valkotakkeja ja ulkomailla tutkintonsa hankkineiden maahanmuutto lisää entisestään lääkärimäärää. Tulevaisuudessa onkin entistä suurempi haaste pitää ammattikunta yhtenäisenä, puolustamassa rinta rinnan omia oikeuksiaan. Paine kustantaa itse oman ammattitaitonsa kehittäminen ja ylläpito tullee oikeastaan kasvamaan 

Onko lääkäriys kutsumusammatti, vai voiko sitä verrata muihin vaativiin erityisasiantuntijatehtäviin? Olisiko kohtuullista saada samat lainmukaiset edut, kuin muilla toimialoilla työntekijöille tarjotaan? Onko kansainvälisissä koulutuksissa käyminen harrastustoimintaa vai oman osaamisen syventämistä, joka näkyy aiempaa parempana työssä suoriutumisena? Johtaako tutkimustyö aiempaa parempaan hoitoon ja runsaslukuisempiin laatupainotteisiin elinvuosiin? Näitä kysymyksiä kannattaa pohtia ensi kerralla, kun kysyt esimieheltäsi verottomien ulkomaanpäivärahojen tai palkallisten tutkijakuukausien perään. 

 

Purnauspalsta