Nyt on myönnetty lupa sairastaa flunssat kotona – olkaas hyvät! Koronaviruksen myötä on moni asia muuttunut, ja ainakin muutokset asenteissa liittyen töissä sairastamiseen ja etätyöskentelyyn ovat tervetulleita. 

Lääkäreiden hyvä työnimu ja korkea työmoraali nostavat kynnystä jäädä kotiin potemaan sairauksia, vaikka toki hyvä työnimu on myös esimerkiksi työuupumukselta suojaava tekijä. Vuonna 2018 lääkärit olivat oman sairautensa vuoksi töistä poissa keskimäärin 9,9 päivää, mikä on vähän verrattuna muihin ammattiryhmiin (https://www.kt.fi/uutiset-ja-tiedotteet/2019/eri-ammattiryhmien-sairauspoissaoloissa-suuria-eroja-2018).  

Koronavirusepidemian vallitessa hengitystieinfektioon sairastumisen osalta ei ole onneksi tingitty. Päinvastoin kaikilta tahoilta on tullut vaade jäädä kotiin sairastamaan lievätkin flunssat. Työnantajan ohjeiden lisäksi on viimein sosiaalisestikin hyväksyttävää sairastaa kotona. Anna siis itsellesi jatkossakin armoa ja jää kotiin sairastuessasi. 

“Onko sulla edes kuumetta?” kysyi eräs esimies työntekijän soittaessaan hänelle sairastumisestaan. Koronavirus on äärimmäinen esimerkki siitä, että jopa oireetonkin tauti voi olla toiselle ihmiselle vaarallinen, jopa fataali. Kuume ei ole ainoa merkki hengitystieinfektiosta eikä sen pitäisi olla ratkaiseva tekijä siinä, saako jäädä kotiin. Vähempienkin oireiden tulisi riittää antamaan lupa jäädä sairauslomalle. Taudin tartuttaminen potilaisiin olisi ikävää: vanhukselle samainen flunssa voi johtaa vakaviin seuraamuksiin. 

Eräs sairastunut soitti tilanteestaan esimiehelleen, joka alkoi valittamaan työpaikan kiireestä ja hätäili, kuinka työpaikalla pärjäävät työntekijän jäädessä kotiin. Kun kyse on tiimityöskentelystä, yhden sairastuessa muut paikkaavat ja sairastunut on kotona, ettei tartuta tautia muihin. Kuinkas sitten pärjätään, jos vahvuudesta on merkittävä osa kotona sairaana? Työpaikan kiireitä ei tule saattaa sairastuneen harteille, sillä hän todennäköisesti jo murehtii oman poissaolonsa vaikutuksia. Ennen kaikkea syyllistäminen voi johtaa ikäviin tapahtumaketjuihin, jotka alkavat sairaana työskentelystä.  

“Onko sun ihan pakko jäädä kotiin?” on esimiehen kuultu sanovan yhdelle sairastumisestaan ilmoittaneelle. Lievät oireet lääkärillä, jolla ei ole pitkäaikaissairauksia, voivat ohittua ongelmitta, vaikka jatkaisi työskentelyä. Itsekäs ei kuitenkaan pidä olla, ja muita ihmisiä on ajateltava. Sairastunut lääkäri voi tartuttaa tautia esimerkiksi lastenneuvolassa tutkittaviin lapsiin, joiden sairastumisten myötä vanhemmat joutuisivat järjestelemään töitään. Tämä voi johtaa taloudellisiin ongelmiin kyseisissä perheissä. Terveys ja sen puute heijastuvat talouteen, minkä viimeistään koronavirus on kaikille osoittanut.  

Lieväoireiselta voisi kysyä, olisiko hän etätyökuntoinen. On päivänselvää, ettei tekoniveliä voida naputella paikoilleen etänä. Monia asioita voi kuitenkin tehdä etänäkin, jolloin vaje työvahvuudessa ei muodostuisi niin merkittäväksi. Paperitöiden tekeminen kotoa käsin voisi helpottaa niin yksilön kuin työyhteisön työtaakkaa, ja motivoituneelle työntekijälle tällainen saattaisi soveltua varsin hyvin. 

Kuitenkin vakavan sairastumisen yhteydessä on vapautus etätöistäkin paikallaan. Sairaslomapäivä ei ole tavallinen palauttava lepopäivä, sillä sairastaminen on kuormittavaa. Vuoden 2019 koulutuspaikkakyselyssä 23,3% vastaajista koki olevansa vähintään viikoittain lopen uupunut työstään. Kun etsimme keinoja vähentää uupumusta, on työskentelykulttuurimme muututtava: annetaan lupa sairastaa rauhassa. 

 

Sonja Aukee  

Puheenjohtaja, NLY:n edunvalvontavaliokunta 

 

Kyseiset esimerkit ovat ajalta ennen koronaepidemiaa.