Voiko nuori olla asiantuntija, vai vaaditaanko asiantuntijuuteen harmaantuvat hiukset ja riittävän monta työvuotta? Kuinka muuntautua yleisön edessä hyvästä asiantuntijasta vakuuttavaksi esiintyjäksi?
Asiantuntija herättää jo sanana kunnioitusta. Kyseessä on henkilö, joka osaa asiansa. Usein tällainen osaaminen yhdistetään mielikuvissa ikä- ja virkavuosien määrään, siihen kuuluisaan kokemukseen. Vaikka virkavuosien lisääntyessä mahdollisuus kerryttää osaamista ja täten asiantuntemusta kumuloituu, eivät virkavuodet kuitenkaan ole asiantuntijuuden mittari. Asiantuntijuuden mittarin tulisi olla osaaminen – ja sitä voi kerryttää minkä ikäinen, ja missä uravaiheessa tahansa oleva ammattilainen.
Jotta tieto ja osaaminen siirtyisi mahdollisimman sujuvasti, helposti omaksuttavasti ja mahdollisimman oikeana eteenpäin, tulee asiantuntijan osata asiansa lisäksi myös esiintyä. Esiintyminen asiantuntijana voi jännittää ja jopa pelottaa. Nuori Lääkäri -lehti haastattelikin kolmea NuoriLääkäriPäivillä esiintynyttä nuorta lääkäriä: Iivo Hetemäkeä, Kari Hevossaarta ja Lauri Jouhea asiantuntijuudesta, esiintymisestä ja näiden yhdistämisestä.
Kokemusta esiintymisestä kulttuurin puolelta
Kaikki kolme haastateltavaa kertovat keränneensä kokemusta esiintyjänä kulttuurin puolelta. Kari on teatteritieteen maisteri ja esiintyy edelleen aktiivisesti näyttelijänä ja laulajana. Iivo on opetellut tiedostamaan vahvuuksiaan ja puutteitaan Helsingin lääkiksen speksin lavalla. Laurin taas on vienyt esiintymislavoille pienestä pitäen musiikkiharrastus. Vaikka kaikki kolme ovat aktiivisesti hakeutuneet esiintymislavoille alkuun teatterin ja musiikin siivittämänä ja myöhemmin asiantuntijalääkäreinä, käy kaikkien vastauksista ilmi, että esiintyminen on ainakin jossain vaiheessa pelottanut. Ja saanut pelottaa. Toisten ihmisten eteen asettumisen pelko on kuitenkin vähentynyt vuosien varrella ja kaikki kolme ovat oppineet nauttimaan esiintymisestä. Joskus jännitys tai jopa konkreettinen pelko voi kuitenkin yllättää kokeneenkin esiintyjän.
Kari: ”Esiinnyin juuri Kaj Chydeniuksen 80-juhlakonsertissa täydelle Finlandia-talolle. Olin ajatellut että homma menee rutiinilla, etenkin kun olen esittänyt kyseistä biisiä kymmeniä kertoja ja Finskissäkin esiintynyt aiemmin. Ja sitten juuri ennen esiintymistä mietin että tältäköhän SVT tuntuu kun sydän pyrki tosissaan rintakehän etuseinästä ulos. Esitys kuitenkin meni loistavasti siitä huolimatta tai juuri sen takia.”
Myös Lauri ja Iivo tuovat esille jännittävänsä edelleen esiintymisiä. Molemmat myös kokevat, että pieni jännitys tekee esiintymisestä paremman:
Iivo: ”Tottakai jännitän, ainakin jonkun verran. Jos ei hieman jännittäisi, ei sitä kannattaisi tehdä. Vähän niin kuin teatterissa hyvässä luennossa tulee kuitenkin hetki, kun yleisön alun varautuneisuus vaihtuu kiinnostukseen, ja parhaissa hetki, jolloin tietää voittaneensa yleisön puolelleen.”
Lauri: ”Olen huomannut, että tässäkin asiassa (jännitys) kokemus ja hyvä valmistautuminen tuo varmuutta. Jännitystä julkiseen esiintymiseen liittyy kai aina, mutta tämä jännitys muuttuu toistojen myötä aina positiivisemmaksi.”
Hyvän valmistautumisen merkitystä ei voi liikaa korostaa
Hyvä valmistautuminen on kuulijoidensa arvostamista. Jokainen on varmasti istunut luennolla, jossa slaideissa on vanhat päiväykset, sisältö ei ole millään tavalla suunnattu kohderyhmälle ja luennoitsija poimii slaideja sieltä täältä esitystä, vaan lukeakseen tekstit ääneen. Vaikka kyseessä olisi kuinka kovan luokan asiantuntija, saisi luennosta enemmän irti lukemalla luentoslaidit kotona kahvikupin ääressä. Jos luennoitsijalla on 100 kuuntelijaa ja luento kestää tunnin. on luennoitsijan vastuulla yhteensä 100 tuntia kuuntelijoiden aikaa – kaksi ja puoli työviikkoa. Kuinka nuoret lääkärit valmistautuvat luentoihin?
Iivo: ”Pohdin yleisöäni, tapahtuman luonnetta ja mahdollisia järjestäjätaholta esitettyjä toiveita. Mietin tältä pohjalta mitä haluan välittää käytettävissä olevassa ajassa. Esimerkiksi NuoriLääkäriPäivien luentoon valmistautuessani viimeisenä iltana vielä poistin muutaman asian tiivistääkseni sanomaani ja antaakseni aikaa keskustelulle. Käyn luennon mielessäni läpi ja, jos esitän aihetta ensimmäistä kertaa teen tukisanalaput avuksi. Juuri ennen luentoa kertaan vielä erityisesti luennon aivan alun, että saan sen varmasti sujuvasti liikkeelle.”
Lauri: ”Pyrin valmistelemaan luennon riittävän hyvissä ajoin. Ennen luentoa hahmottelen vielä mielessä, luennon diat ja sen, miten pitkään kustakin kannattaa puhua. Lisäksi olen ehtiessäni pitänyt luennon etukäteen itsekseni kellon kanssa, jotta aikataulun hahmottaisi paremmin.”
Kari: ” Harjoittelen ja valmistaudun huolella, mutta itse tilanteessa pyrin olemaan mahdollisimman avoin ja elämään tilanteen ehdoilla. Tämän takia pyrin jättämään esityksiin ilmaa ja mielellään varaamaan mukaan myös ylimääräistä materiaalia niin, että voin tarvittaessa muuttaa esitystäni lennossa.”
Siitä millainen on hyvä luento, on kolmikko yksimielinen. Hyvä luento on suunniteltu kuulijoiden tarpeet huomioiden. Se on osallistava ja kiinnostava saaden kuulijan ajattelemaan. Hyvä luennoitsija ei tyydy vain läpilukemaan slaidejaan yleisölle, vaan auttaa kuulijaa ymmärtämään asioita, joiden omaksuminen itsenäisesti opiskellen on vaikeaa.
Onko minulla tarpeeksi tietoa esiintyäkseni asiantuntijana?
Suomalaiset eivät ole tunnettuja ylitsevuotavasta itsevarmuudestaan. Nöyryyttä ja oman tietämättömyytensä tuntemista sekä kokemuksen merkitystä korostetaan sekä yhteiskunnallisesti, että lääkärien koulutuksessa. Tämä johtaa usein siihen, että varsinkin nuoret lääkärit kieltäytyvät esiintymis– ja asiantuntijatehtävistä vedoten rajalliseen osaamiseensa.
Iivo: ”Olin juuri pari kuukautta sitten tilanteessa, jossa suostuttelin kurssikaveriani luennoitsijaksi järjestämääni tilaisuuteen. Hän empi kyseenalaistaen omaa asiantuntijuuttaan, mutta kuitenkin suostui. Ystäväni selkeästi jännitti luentoa, mutta se meni hyvin, tarjosi yleisölle uutta ymmärrystä ja sai hyvin positiivista palautetta. Sekä yleisö että ystäväni siis voittivat, ja tätä ei olisi tapahtunut, jos hän olisi antanut pelon seistä esiintymisen tiellä.”
Myös tutkimustietoa löytyy tukemaan nuorten tärkeää roolia lääketieteen asiantuntijoina. Vanhempien lääkäreiden hoitotulosten on todettu keskimäärin paranevan virkavuosien myötä kapeaa erityisosaamista vaativilla aloilla, kuten obstetriikassa, mutta sen sijaan keksimäärin heikkenevän vanhentuneiden hoitokäytäntöjen myötä laaja-alaista lääketieteellistä osaamista vaativan hospitalistin työssä. Ja täytyy muistaa, että nuorella lääkärilläkin on jo paljon koulutusta takana, vaikka hiukset eivät vielä harmaannukaan:
Lauri: ”On myös hyvä muistaa, miten suuri määrä jokaisella lääkärillä on asiantuntijuutta, olemmehan suorittaneet kuusivuotisen yliopistotutkinnon. Omalla kohdallani olen huomannut esiintyjä- ja asiantuntijaroolissa toimimisen helpottuneen myös tieteellisen tutkimuksen kautta. Tutustuminen tieteellisiin menetelmiin ja omakohtainen niihin perustuva tutkimustyö systematisoi lääketieteellisen tiedon käsittelyä ja omaa ajattelutapaa.”
Esiintymisen ammattilaisella Karilla on lisäksi hyvä vinkki siihen, kuinka asennoitua esiintymistilaisuuksiin.
Kari: ”Esiintymisiin kannattaa suhtautua harjoituksena. Laita oma tavoitteesi siihen, että kahden vuoden päästä olet parempi esiintyjä. Ja kahden vuoden päästä siirrä taas tavoitetta kahdella vuodella eteenpäin. Älä myöskään pelkää epäonnistua. Mogata saa, kaikki mogaa joskus. Etenkin alussa, mutta myös ammattilaisina. Iiro Rantalaa lainatakseni: ”Jazzissa virhe on mahdollisuus. Kaksi virhettä on apuraha.”
Asiantuntijuuden kehittäminen vaatii aikaa
Nuorten Lääkärien yhdistys julkaisi NuoriLääkäriPäivillä kannanoton, jossa vaaditaan että 20% lääkärien työajasta kohdennetaan asiantuntija- ja kehitystehtäviin. Näillä tehtävillä tarkoitetaan esimerkiksi kehitys- ja koulutustehtäviä sekä tutkimustyötä. Kannanotto pohjautuu ajatukseen, että voidakseen tehdä työnsä ammattilaisena ja asiantuntijana lääkärin etiikan mukaisesti, tulisi lääkärillä on tarpeeksi aikaa kouluttautumiseen, tutkimukseen ja kehitystehtäviin. Kuinka nuoret lääkärit käyttäisivät tämän kehitysajan:
Iivo: ”Kliinisenä opettajana saan suunnitella aikatauluni kohtalaisen vapaasti, ja voin työajan puitteissa esimerkiksi kehittää opetustani. Siirryn taas kliinisiin töihin vuoden vaihteessa. Siellä varmaan yrittäisin luoda mahdollisimman hyvän erikoistumisohjelman. Kohtalaisen pienilläkin toimilla lääkärien koulutusta saataisiin huomattavasti paremmaksi.
Kari: ”Kehittäisin tapoja parantaa lääkärien vuorovaikutustaitoja ja työstressin hallintaa.”
Lauri: ”Tällä hetkellä tekisin todennäköisesti yhden päivän tieteellistä tutkimusta viikossa, mikäli voisin käyttää yhden päivän viikossa muuhun kuin kliiniseen työhön.”
Nämä kehitysideat kuultuani toivon todella, että NLY:n vaatimus 20% työajan kohdentamisesta kehitystehtäviin toteutuu.
Iivo Hetemäki
Koulutus: Lääketieteen lisensiaatti 2016
Työskentelen: Olen kliininen opettaja (viransijainen) yliopistolla. Teen tutkimusta immunologiasta ja opetan sitä sekä kliinistä mikrobiologiaa. Lisäksi tänä syksynä järjestin kurssin mielenkiintoni kohteesta, lääketieteellisestä päätöksenteosta kandeille.
Vapaa-aikanani: Laitan ruokaa, luen ja käynavantouimassa ystävieni kanssa.
Minä esiintyjänä/asiantuntijana: interaktiivinen, humoristinen, kehittyvä
Kari Hevossaari
Koulutus: Teatteritaiteen maisteri 2006, Lääketieteen lisensiaatti 2020
Työskentelen: Päivystän, teen podcasteja ja videoita Duodecimille, näyttelen, laulan ja joulunaikaan ker(j)ään rahaa Tiernapoikana viattomilta ravintolakävijöiltä Töölön alueella.
Vapaa-aikanani: Vapaa-aikaa minulla taisi olla viimeksi 2014 ennen lääkiksen aloittamista, silloin kävin teatterissa ja elokuvissa, luin kirjoja, urheilin ja ennen kaikkea vietin aikaa ystävien seurassa. Haaveilen tekeväni noita asioita taas valmistumisen jälkeen.
Minä esiintyjänä/asiantuntijana: Miellyttävä, innostava, yllättävä
Lauri Jouhi
Koulutus: Lääketieteen lisensiaatti 2013, Lääketieteen tohtori 2018.
Työskentelen: Työskentelen erikoistuvana lääkärinä HYKS:n korvatautien klinikalla. Erikoistuminen alkaa olla loppusuoralla.
Vapaa-aikanani: Ulkoilen ja touhuilen leikki-ikäisten lasteni kanssa. Kesällä koko perheen suosikkiharrastuksena on purjehtiminen ja saaristoluonnosta nauttiminen.
Minä esiintyjänä/asiantuntijana: Sosiaalinen, yhteistyökykyinen ja tavoitteellinen
