Somessa ja foorumeilla ihmiset ovat jo vuosia jakaneet vinkkejä arkielämään, asiakaskokemuksia, mielipiteitä. Ala-asteella opetettiin netikettiä, jota tulisi noudattaa tämän uuden median käytössä. Pitää olla kohtelias, ei saa kirjoittaa caps-lock pohjassa. Varoiteltiin myös erilaisista huijareista, krakkereista sekä madoista.
Netiketti on painunut unohduksiin internetin viattoman lapsuuden kanssa. Internet on aikuistunut, ja rikolliset, sekä kaikki muut riittävää osaamista sekä röyhkeyttä omaavat tahot ovat havainneet sen mahdollisuudet. Nettihuijarit saattavat viedä uhriltaan pahimmillaan kaikki säästöt, asunnon ja auton alta. Krakkerit kaatavat verkkosivuja ja kopioivat luottokortteja. Systemaattisella trollaamisella erilaiset instituutiot muuttavat julkista mielipidettä sekä välillä politiikkakin arvaamattomiin suuntiin. Mielipiteen ja faktojen rajat hämärtyvät. Anonyymi vihapuhe ja uhkailu lisääntyy.
Vihapuheelta eivät säästy myöskään lääkärit. Googlaan säännöllisin väliajoin itseni siltä varalta, että joku olisi kirjoittanut minusta netissä jotakin ala-arvoista. Aina aika-ajoin googlailen satunnaisesti myös työkavereita sekä muita kollegoita. Välillä tärppää.
Terveyskeskusjaksolla kollega joutui potilaan kanssa valituskierteeseen. Tämän lisäksi potilas haukkui häntä nimellä Suomi24:n foorumeilla sen kummemmin kantojaan perustelematta. Satunnaisella kierroksella tämän havaittuani ilmoitin asiasta ylläpidolle muutamaan otteeseen, kunnes viesti poistettiin foorumilta muutaman viikon päästä alkuperäisen viestin laittamisesta. Tämän jälkeen sinne ilmestyi uusi samansisältöinen viesti. Valituksen myötä se katosi sieltä paljon nopeammin, eikä kolmatta kertaa tullut.
Somessa voi joutua pulaan myös muilla tavoilla. Erehdyin kerran itse kirjoittamaan eriävän, lääketieteellisesti perustellun mielipiteeni facebookissa levinneeseen huuhaaketjukirjeeseen. Seurasi noin kahden viikon myllytys, jonka aikana sain päivittäin parikymmentä kaveripyyntöä sekä kymmeniä eri yhteydennottoja, jossa vuorotellen kyseltiin mielipidettäni milloin ketäkin maailmankansalaista koskevaan terveyshuoleen taikka vaihtoehtoisesti haukuttiin pataluhaksi. Tuli niitä kehujakin pari kappaletta. Olisi pitänyt huomata, että kaverin jakama postaus ei linkittynytkään kaverin omalle seinälle keskusteltavaksi, vaan ketjukirjeeseen, jossa oli jo valmiiksi kommentoijia ja tykkääjiä kymmeniä tuhansia. Loppua kohden muistaakseni lähes sata tuhatta. Kuitenkin eräänä päivänä yhteydenotot lopahtivat. Ketjukirjeen kommenttiketju oli ilmeisesti kasvanut niin pitkäksi, ettei kukaan sitä enää jaksanut lukea. Tein uteliaisuuttani haun, ja huomasin tismalleen samalla sisällöllä kiertävän ainakin viisi erilaista Facebook-ketjukirjettä. Se, johon olin kommentoinut oli kadonnut joukosta.
Opiskeluaikoina kommentoin kärkkäästi erilaisia terveyaiheisia facebook-julkaisuja kavereiden seinillä. Debatti oli avartavaa ja mielenkiintoista, vaikkakin välillä hieman intensiivistä. Kaverin seinällehän voivat kommentoida myös kaverin kaverit, ja kaverin kaverin kaverit. Tämä hämmästyttävä keskusteluiden leviäminen saattaa unohtua ihmisiltä, jotka mielestään kommentoivat asioita pienessä piirissä. Periaatteessa maallikoilta suljetun Facebookin lääkärit-ryhmän keskusteluihinkin on aiemminkin viitattu iltapäivälehdistössä, joten myös niihin kannattaa suhtautua julkisina.
Teen kokeen. Olen tehnyt päivän ultraääniä, ja googlaan minulle ultraäänilähetteitä tehneiden kollegoiden nimet. Monet heistä ovat tehneet useamman lähetteen, yhteensä nimiä löytyy yhdeksän kappaletta. Käytän hakusanoja nimi, sukunimi, lääkäri ja yhdistän erillisiin hakuihin sanat paska, huono, tyly, ilkeä, töykeä, foorumi ja suomi24. Osaavampi hakukonekäyttäjä osaisi varmasti paremmat hakusanat, mutta esimerkiksi näitä pyörittelen yleensä itse etsiessäni lokaa netistä. Kokeeni puolivälissä Google erehtyy luulemaan minua robotiksi, ja varmistaa erikseen ihmisyyteni Captcha-varmennuksella ennen kuin pääsen jatkamaan.
Ensimmäinen nimi tärppää sanoilla nimi, sukunimi ja paska. Nuori nainen on kirjoittanut blogiinsa kohtalaisen asialliseen sävyyn erimielisyydestään, kun potilaan lempiharrastusten sijaan lääkäri on kannustanut häntä löytämään vaihtoehtoisia tapoja liikkua. Blogissa lääkäri mainittiin kuitenkin syystä tai toisesta nimellä.
Toinen nimi. Ensimmäisellä hakusanalla tärppää, mutta ei kyseisen lääkärin nimellä. Selviää, että MV?? –julkaisu on koonnut varsin vaikuttavan listan suomen vakuutuslääkäreistä, ja kehottaa varomaan heitä.
Numerot 3-8 eivät tärppää.
Yhdeksäs tärppää ensimmäisellä haulla. Jälleen blogikirjoitus. Kyseinen lääkäri on saanut kehuja tauotettuaan potilaan statiinin. Potilas kirjoittaa blogissaan turhautuneista kokemuksistaan ja luettelee muitakin hoitoon osallistuneita lääkäreitä nimellä. Blogaus sisältää myös otteita epikriiseistä.
Tämä epätieteellinen, ex-temporeluonteinen tutkimus paljasti siis, että nimellä kirjoitettujen nettimielipidekirjoitusten vallitsevuus satunnaisesta otoksesta ultraäänilähetteen tehneitä lääkäreitä oli 22%. Näistä 50% oli myönteisiä, 50% negatiivisia arvioita. Mainitsemisen arvoista oli, että ohimennen monesta kollegasta löytyi yksityiselämään liittyviä tietoja, tietoja harrastuksista, poliittisesta aktiivisuudesta, ja yhdellä kollegalla jopa suora puhelinnumero. Hälyttävää oli, että hakujen yhteydessä tuli esiin erilaisia listoja lääkäreistä. Milloin heitä kehotettiin välttämään, milloin epäiltiin vapaamuurareiksi. Välillä he olivat muuten vaan jonkun potilaan hoitoon osallistuneita, hyvässä tai pahassa. Koeasetelma ei ota huomioon sellaisia tekstejä, jotka eivät näy syystä tai toisesta Googlen hakukoneella, joissa on käytetty eri sanavalintoja tai jotka on aikaisemmin moderaattorin toimesta poistettu.
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Olla vain huomioimatta koko asiaa? Antaa trollien huudella, Antaa nettikeskusteluiden rönsyillä, aina ne kuitenkin lopulta unohtuvat.
Oman digitaalisen jalanjäljen valvominen on kuitenkin omasta mielestäni melko tärkeää. Internetin syövereissä oma harkitsematon kommentti voi jäädä elämään vuosiksi. 20.12.2013 viestintäjohtaja Justine Sacco nousi lentokoneeseen ja lähetti omasta mielestään vitsikkään tviitin. Lentokoneen laskeutuessa hän oli maailmankuulu ja työtön. Skandaali varjostaa edelleen naisen elämää.
Somessa on kuitenkin (ainakin jonkun meistä) pakko olla. Jos lääkärikunta sulkeutuu ulos keskustelusta aikamme suurimman julkista mielipidettä muokkaavan foorumin sisällä, mielipiteitä jäävät oikein mielellään manipuloimaan erilaiset puoskarit ja muut häikäilemättömät oman edun tavoittelijat.
Anonyymien loukkausten taikka uhkausten lukeminen ei juuri kenenkään mieltä ylennä. Huutelijoiden mielipiteet saattavat vaikuttaa muiden potilaiden ennakkoasenteisiin sekä vaikeuttaa sitä kautta jopa käytännön työtä. Jos trolli saa provosoitua kunnon vihakierteen käyntiin, kuka tietää mihin se johtaa. Moni ajattelee, että poissa silmistä, poissa mielestä. Ehkä se on jollekulle hyvä vaihtoehto. Varmuuden vuoksi jatkan kuitenkin kollegoideni googlettelua. Suurimmaksi osaksi en kerro heille mitä löydän, taikka minkälaisia viestejä olen erilaisilta foorumeilta saanut kitkettyä.
Ainakin yksi potilas on kertonut googlanneensa minut ennen vastaanottoa. Hän siteerasi minulle yllättäen vastaanotolla kandiaikoina Lääkärilehteen kirjoittamaani mielipidekirjoitusta. Lopuksi googlaan vielä itseni koeasetelmassa käyttämiäni lisähakusanoja käyttäen. Ei tärppää, hyvä niin.
Pyry Jylhä-Vuorio
radiologiaan erikoistuva lääkäri
Tampereen paikallisosaston puheenjohtaja
