Radiossa lainattiin Eeva Kilven runoa: ”Kun mummot kuolevat, heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää, ja joistakin mummoista tulee puita, ja he humisevat lastenlastensa yllä, suojaavat heitä sateelta ja tuulelta, ja levittävät talvella oksansa, huvimajaksi heidän ylleen. Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.”
Runossa tiivistyy nähdäkseni lopulta kaikki, mitä sukupolvien kierrosta on sanottavana. Me elämme tämän aikamme ja kun meistä aika jättää työmme tulokset yhä palvelevat, turvaavat ja suojaavat tulevia sukupolvia. Mutta sitä ennen meistä jokainen, niin mummot kuin vaarit, miehet ja naiset, kuin nuoret ja lapset saavat toivoakseni tuntea intohimon liekin. Elämän ilon ja työn imun.
Vaikka elämänkaaren kulku ja sukupolvienkierto on sama, on kullakin ikäjoukolla ratkaistavanaan oman aikansa ongelmat. Valmistuessamme olemme kuulleet lääketieteen voitokkaasta etenemisestä viime vuosikymmeninä: antibiooteista, rokotuksista, kortisonista, kivunlievityksestä, kirurgian edistysaskeleista. Samaan aikaan on nähty terveydenhuollon kustannusten merkittävä nousu ja toisaalta terveyskäyttäytymisen muutos.
Meillä onkin käsissämme välttämätön keskustelu siitä, miten terveydenhuollon resurssit on suunnattava, jotta voimme tuottaa tälle vastuuväestöllemme – suomalaisille – mahdollisimman laadukasta hoitoa. Hyvää elämää. Kansan korkea sivistystaso tulee meitä vastaan, ja monessa ratkaisuksi toivotaan erilaisia digitaalisia hoitopolkuja ja opastusta, vastuuta ennaltaehkäisystä ja kroonisten sairauksien hoidosta potilaalle itselleen. Kenties tekoälyn tukemana. Jo kehitellään sovelluksia, joissa esimeriksi tekoäly suosittaa astmalääkityksen annosmuutoksia säätilatiedot (kuten lämpötilan, ilmankosteuden ja siitepölykauden muutokset) huomioiden. Tekoälyn päästessä jatkossa yhä laajemmin mukaan terveydenhuollon päätöksiin onkin tärkeää huolehtia siitä, että tämän uuden työkalun opetus sisällytetään tutkintoihin, kuten minkä tahansa muunkin diagnostisen välineen. Ja toisaalta meidän on huolehdittava siitä, että myös tämän uuden työkalun eettisen käytön periaatteet ovat selvät.
Uusia työkaluja lupaa käyttöömme myös geenitiede ja yhä yksilöidymmäksi etenevä lääketiede. Tiedon laajentuessa on yhä tärkeämpää luoda potilastietojärjestelmiä, jotka tukevat lääkäriä tiedon integroinnissa.
Toisaalta meitä uhkaavat myös toisenlaiset resurssivajeet: ilmastonmuutos luo väistämättä painetta sopeuttaa toimintaa ympäristöystävällisemmäksi myös terveydenhuollossa. Tätä työtä on jo aloitettukin ja uudet hankkeet energian käytön vähentämiseksi ja kierrätyksen tehostamiseksi muokkaavat omalta osaltaan tulevaisuuden terveydenhuollon toimintaa.
Ja toki – lääketiede jatkaa laajenemistaan ja uusiutumistaan. Eläkevuosiemme terveysuhat ja hoitomahdollisuudet tuskin ovat vielä mielikuvituksemmekaan piirissä.
Huomaan katsovani tätä kaikkea uteliain silmin, innostuneena, intohimoisenakin. Odotan ilolla näitä työvuosia, yhdessä teidän kanssanne. Sillä tässä sukupolvien kierrossa meillä on vuorollamme hyvät opettajat ja oppivuodet, kunnes huomaamme kasvavamme jo sinne opettajan rooliin. Ja ajallamme annamme paikkamme seuraaville. Hieman huojumme siinä suojana, jos on tullut työt hyvin tehtyä.
Sara Launio
NLY:n puheenjohtaja
