Lasten, nuorten ja perheiden sotepalvelut ovat hajaantumassa usean palvelulinjaston alle, jos sotelait ja –suunnitelmat menevät kaavailluissa muodoissaan lävitse. Valtiovalta edellyttää sotetoimijat tekemään aiempaa kiinteämpää yhteistyötä järjestöjen ja kuntiin jäävien sivistyssektorin toimijoiden (mm. koulu- ja opiskelupsykologit ja -kuraattorit) kanssa. Väestöpohjiltaan noin 30 – 60 000 asukkaan moniammatillisia lasten- ja perheiden palveluiden (LAPE) keskuksia tullaan johtamaan hybridimallin mukaisesti, mikä on linjaorganisaation johtamiseen verrattuna monitasoisine johto-, hyvinvointi- sekä yhteistyöryhmineen hyvin haastavaa. Terveyskeskuksista näihin maakunnan liikelaitoksen yhteydessä toimiviin LAPE-keskuksiin organisoitaneen koulu- ja opiskeluterveydenhuolto omiksi ja neuvolatoiminta omiksi palvelulinjastoikseen. Neuvoloiden osalta maakunnalla on mahdollisuus päättää, kuuluvatko palvelut valinnanvapauden piiriin. Lasten perustason sairaanhoidon palvelut ovat jäämässä sote-keskuksiin.
Miten lääkäripalvelut organisoidaan? Yleislääkärit ovat esittäneet huolensa, miten heidän ammattitaitonsa säilyy laaja-alaisena, jos LAPE-keskuksiin palkataan päätoimiset lääkärit huolehtimaan terveiden lasten määräaikaistarkastuksista ja asioista. Samoin on herännyt epäilyksiä yleislääkärin työnkuva mielekkyydestä tulevaisuudessa, jos työikäiset eriytyvät työterveyshuoltoon, vanhukset hoitaa geriatririnki, lapset pediatrit ja äidit gynekologit. Sote-keskuksien vastuulleko jäisivät päihde- ja moniongelmaiset sekä työttömät? YEK- ja erikoistuvat lääkärit kyselevät, miten heille turvataan erikoistumispalvelut sellaisina, että yliopisto ne hyväksyy. Lastenlääkäriyhdistys toivoisi Länsi-Suomen esimerkin mukaisesti, että kouluista, lastenneuvoloista sekä osittain lasten perustason sairaanhoidosta huolehtisivat pediatrit sekä alalle erikoistuvat. Perusteina ehdotukselle ovat mm. saumaton hoitoketju, jolloin tavoitteena olisi saada lähetteitä ja kustannuksia vähenemään. Kokonaiskustannukset eivät kuitenkaan vähene, jollei erikoissairaanhoidosta vähennetä henkilökuntaa siinä vaiheessa, kun lähetemäärä kääntyy laskuun.
Nykyisin neuvola tai kouluterveydenhuolto eivät sisällä sairaanhoitoa. Pitkän koulutuksen käyneiden lääkäreiden ensisijainen tehtävä on diagnosoida ja antaa hoito-ohjeita sairauksiin. Pelkkä terveiden lasten ennaltaehkäisevien palveluiden työnkuva ilman sairauksien hoitamista saattaa siksi tuntua liian kapea-alaiselta ja voi johtaa vuosien varrella ammattitaidon rapautumiseen. Ilmeisesti ainakin kouluterveydenhuolto tulee jatkossa sisältämään joitain sairaudenhoidollisia elementtejä; paineet etenkin psykososiaalisten ongelmien ja kasvatus- ja perheneuvonnan osalta ovat tähän kovat. On kuitenkin selvää, ettei valtakunnan jokaista koulua voida varustaa terveysaseman repertuaarein, eikä terveydenhoitajilla ole samanlaista sairaanhoidollista näppituntumaa, kuin sairaanhoitajilla.
Neuvoloiden terveydenhoitajista useimmat haluavat tehdä yhdistelmätyötä: puolet lapsia ja puolet äitejä. He perustelevat toivettaan paitsi työnsä mielekkyydellä, niin tieteellisen näytön omaavalla perheen pitkäaikaisella tukemisella raskausvaiheesta eskari-ikään saakka. Vuosissa mitattuna lähes tuplasti pidempi jatkumo (lastenneuvola-alakoulu -yhdistelmä) ei ole terkkareiden toivelistan kärjessä. He toivovat neuvoloihin työpareikseen pitkäaikaisia, kokeneita lääkäreitä; 1-6kk välein vaihtuva sijainen tai sijoituspisteiden välillä kiertävä erikoistuva ei saa heitä syttymään. Vaihtoehto, jossa neuvoloiden lapset eriytettäisiin pediatrien tai erikoistuvien ja äidit gynekologien vastuulle terkkarin joutuessa valitsemaan tekeekö lasten- vaiko äitiysneuvolaa, tökkää useimpien ajatusmaailmassa.
Eri ammattiryhmillä ja toimijoilla on monenmoisia, haasteellisesti yhteensovitettavia intressejä. Todennäköisesti LAPE-keskukset eivät tule olemaan omavaraisia lääkärityövoiman suhteen, vaan useimmissa maakunnissa päädyttäneen sekamalliin, jossa osa lääkäreistä tulee olemaan päätoimisia ja osan työpanos tullaan ostamaan sote-keskuksista, niin kunnallisista kuin yksityisistäkin.
Ratkaisuaan odottaa sekin ongelma, miten koulu- ja opiskeluterveydenhuollon toimijoiden välille saadaan yhteinen tietojärjestelmä psykologien ja kuraattoreiden jäädessä kuntien palvelukseen. Jollei tieto näiden toimijoiden välillä jatkossakaan kulje reaaliajassa, lasten ja nuorten sotelle asetetut tavoitteet eivät tule toteutumaan.
Kaj Korhonen, NLY:n edunvalvontavaliokunta
Kirjoittaja on lastent. erl, yhteisöpediatri ja hallintolääkäri, jonka vastuualueina ovat kth-, oth, Kuopion kaupungin lastentautien esh sekä henkilöstöhallinto
