Punaisella Ristillä on pitkät perinteet humanitäärisen avun välittämisestä ympäri maailman. Suomen Punainen Risti (SPR) vastaa avustustyöstä Suomessa ja lisäksi kouluttaa ja organisoi avustustyöntekijöiden lähtöä maailmalle sinne, missä tarve on suurin. Jotta SPR:n työvoimapoolin pääsee, on ensin päästävä SPR:n IMPACT -kurssille, joka järjestetään Suomessa 1-2 kertaa vuodessa. Kurssilla käydään läpi SPR:n toiminnan perusperiaatteita, historiaa ja toimintatapoja, mutta myös verkostoidutaan ja opitaan tuntemaan mahdollisia tulevia työkavereita. Kurssi kestää viikon ja on ohjelmaltaan varsin intensiivinen. Kurssille osallistuvat kaikki SPR:n kautta komennuksille lähtevät ammattilaiset, eli terveydenhuoltohenkilökunnan lisäksi esimerkiksi journalistit, insinöörit ja henkilöstöhallinnon henkilöt. Kaikille yhteinen kurssi on mielestäni hyvä ja avartava toimintatapa ja lisää yhteistyötä ja ymmärrystä eri ammattiryhmien välillä.
Tarkemmat hakukriteerit kurssille hakemiseen löytyvät SPR:n nettisivuilta ja niihin on syytä perehtyä huolellisesti. Esimerkiksi kolmen vuoden työkokemus edellytetään, eli aivan heti koulunpenkiltä ei kurssille pääse. Suomalaiselle lääkärille haasteena voi olla saada kerättyä perustyökokemuksen lisäksi ”sitä jotain”, joka saa sinut erottumaan muista hakijoista. SPR:n kotimaantoimintaan osallistuminen voi olla hyvä väylä siihen, ja lisäksi tutustuttaa jo etukäteen järjestön toimintaan ja perusperiaatteisiin. Hakijoita on yleensä useita satoja ja viime vuosina lisääntymään päin, kun taas paikkoja on 25-30 kurssia kohden. Vaikka et pääsisikään ensimmäisellä hakukerralla kurssille, kannattaa jaksaa pyrkiä useamman kerran. Itse hain kolme kertaa peruskurssille, ennen kuin tulin hyväksytyksi. Kurssi oli mielestäni tiivis ja monipuolinen. Kurssin virallinen kieli on englanti, mikä toisaalta teki kurssista hieman työläämmän, mutta oli hyvää harjoitusta tulevia työkeikkoja ajatellen.
Olin onnekas siinä mielessä, että jo kurssin aikana saimme kuulla, että todennäköisesti SPR:llä tulee olemaan tarvetta tavanomaista suuremmalle työntekijämäärälle kuluvan vuoden aikana, sillä Bangladeshiin oli pystytetty yhteistyönä paikallisen Punaisen Puolikuun kanssa kenttäsairaala suuren pakolaisleirin kylkeen ja tämä kenttäsairaala tulisi todennäköisesti vaatimaan pyöriäkseen ison määrän henkilökuntaa. SPR:llä on myös pitkäaikaisia projekteja ympäri maailmaa, mutta iso osa Suomen osaamisesta ja avustusvalmiudesta perustuu siihen, että meiltä ollaan valmiita lähtemään kohteeseen joskus hyvinkin nopealla varoitusajalla esimerkiksi luonnonkatastrofin tapahtuessa. Näiden nopeiden lähtöjen järjestäminen oman erikoistumisen kanssa sopivaksi voi joskus olla hankalaa, joten nyt poikkeuksellisesti pystyin alkaa järjestellä lähtöäni hyvissä ajoin. Olen erittäin kiitollinen, että silloinen työnantajani Seinäjoen Keskussairaala suhtautui lähtööni positiivisesti ja pystyimme muutaman aikataulullisen jumppaamisen jälkeen sopimaan kaikille sopivan ajankohdan lähdölleni reilu puoli vuotta peruskurssin käymisen jälkeen.
Periaatteessa komennukselle voi lähteä pelkästään IMPACT -kurssin jälkeen, mutta SPR järjestää myös paljon muuta hyvää koulutusta asiaan liittyen. Kurssit kestävät yleensä 1-2 päivää ja ovat joko tietyille ammattiryhmille kohdennettuja, tai yleisiä, kaikille suositeltuja. Pääosa kursseista toistuu joka vuosi, joten kursseja voi käydä useammankin vuoden aikana.
Reilun puolen vuoden aikana oli paljon järjesteltävää. Oli huolehdittava riittävästi rokotussuojasta – mikä vaatikin Bangladeshin tapauksessa kuulemma poikkeuksellisen suurta määrää rokotuksia – ja muiden lääkkeiden hankkimisesta, tehtävä jonkin verran hankintoja esimerkiksi sopivien vaatteiden ja jalkineiden suhteen, seurattava uutisia asiaan liittyen ja lisäksi tehtävä viisumihakemukset ja muut paperityöt kuntoon yhdessä SPR:n henkilökunnan kanssa. Vihdoin kuitenkin koitti päivä, kun hankinnat oli hankittu, laukut pakattu ja suuntasin Helsinkiin SPR:n tiloihin Bangladeshiin lähtöpäivän aamuna kohti viimeistä briefingiä.
Erikoistun kirurgiaan, mutta kyseiselle keikalle lähdin yleislääkärinä, koska erikoislääkärinä työskenteleminen vaatisi myös kolme vuotta erikoislääkärin työkokemusta. Kirurgian runkokoulutuksesta oli kyseisellä keikalla todella paljon hyötyä. Sairaalamme oli kirurgisesti painottuva päivystyssairaala suuren pakolaisleirin vieressä, jossa oli ainoana sairaalana ympärivuorokautinen leikkausvalmius. Se hoiti Punaisen Ristin yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti kaikkia – niin paikallisia kuin pakolaisiakin. Alueella toimi jonkin verran myös muita pieniä ja isoja toimijoita ja jokainen pyrki hoitamaan oman osuutensa potilasvirrasta. Toisaalta tämä sektoroituminen hankaloitti välillä asiaa, koska esimerkiksi vaikka meillä oli synnytysvalmius, ei meillä kuitenkaan pystytty tarjoamaan huonokuntoisille vauvoille minkäänlaista tehohoitoa. Koska olimme kirurgisesti painottuva sairaala, meille tuli hoidettavaksi paljon murtumia, palovammoja, paiseita ja haavoja. Oman haasteensa niiden hoitoon toi, että lääkkeiden ja haavanhoitotuotteiden rajallisuuden vuoksi hoitovaihtoehdot olivat melkoista soveltamista ja esimerkiksi murtumien hoitoon meillä ei ollut muuta kuin tarvittaessa anestesiarepositio ja kipsaus. Luovat ratkaisut hoitolinjoissa vaativat soveltamiskykyä ja ehkä senkin vuoksi on ihan hyvä, että työkokemusta Suomessa on ehtinyt jonkin verran kertyä ennen komennukselle lähtemistä.
Selkeimmät tarvittavat erikoisalat sairaalassamme olivat anstesiologia, kirurgia, sisätaudit/yleislääketiede ja gynekologia. Joskus keikoilla on voi olla erityistä tarvetta myös esimeriksi pediatriselle osaamiselle. Kaikesta osaamisesta on varmasti kuitenkin hyötyä ja joka tapauksessa työ on aika erilaista koto-Suomen verrattuna. Tärkeintä on kyky osata soveltaa ja pystyä toimimaan varsin rajallisilla resursseilla. Meillä oli poikkeuksellisesti nyt käytössä röntgenmahdollisuus, joka olikin tosi tärkeää murtumien hoidossa. Laboratoriokokeissa käytössä oli PVK, PLV, HIV, hepatiittikokeet ja kapillaariastrup, joten loppujenlopuksi yleislääkärinä niitä ei tullut paljoa käytettyä.
Lähes kuukauden komennus Rubber Gardenin sairaalassa meni nopeasti. Jälkikäteen ajatellen tuntui että loppuvaiheessa vasta ”pääsi vauhtiin”, koska alkuvaiheessa varsinkin oli sopeutumista ja opettelemista uuteen toimintaympäristöön ja toimintatapoihin. Matkoihin avustusalueille myös usein menee useita päiviä suuntaansa. Toisaalta ensimmäiseksi keikaksi en heti uskaltanut luvata olevani kovin paljon pidempään, kun en tiennyt, miten itse sopeudun ja viihdyn erilaisissa työoloissa. SPR myös suosittelee ennen ja jälkeen keikan 1-2 viikon töistäpoissaoloa, jotta ehtii hengähtää hetken ennen ja jälkeen keikan ja myös toipua mahdollisista – ja todennäköisistä – sairauksista, joita keikalla voi tulla. Tällöin töistäpoissaoloaikakin helposti venyy aika pitkäksi, joten jouduin tällä kertaa tyytymään hieman lyhyempään keikka-aikaan ja lohduttamaan itseäni sillä, että seuraavalla kerralla sitten taas mahdollisuuksien mukaan pidempi työpätkä, kun tämä ensimmäinen kerta on koeponnistettu.
Mennessäni sairaalaan töihin, se oli toiminut jo lähes vuoden ajan ja sen vuoksi avustustyöntekijöillä oli kohtalaisen hyvin järjestetyt olot. Majoitus toteutui telttamajoituksena, suihkussa sai nauttia lämpimästä vedestä ja hanasta tuli juomakelpoista vettä. Ruoka oli hyvää ja koska suomalaisten ylläpitämästä kenttäsairaalasta oli kyse, saimme myös nauttia saunan lämpiämisestä muutaman kerran viikossa. Toisaalta turvallisuussääntöjen vuoksi emme saaneet liikkua sairaala-alueen ulkopuolella pimeällä, eikä naishenkilökunta muutenkaan ikinä yksin. Jonkin verran epämukavuutta ja jännitystä aiheuttivat myrkylliset käärmeet, lukuisat hyönteiset, sammakot, rotat ja muu avara luonto ympärillämme. Näiden vuoksi maalaisjärkeä ja kohtalaisen reipasta asennetta tarvittiin, jotta retkioloissa jaksoi asua pidemmän aikaa.
Päivät olivat vaihtelevan kiireisiä ja pääosa potilaista tuli valoisaan aikaan. Ulkomaalaisia yleislääkäreitä oli päivittäin paikalla 3-4, joista yksi kiersi aamupäivän osastoa yhdessä 1-2 kirurgin kanssa. Lisäksi paikallisia lääkäreitä oli 2-3, anestesialääkäreitä 1-2 ja gynekologeja 1-2. Toisaalta esimerkiksi gynekologit ja anestesialääkärit pyrkivät vuorottelemaan niin, että myös lepääminen mahdollistui. Yleislääkäreille tuli yleensä yksi iltapäivystys ja yksi yöpäivystys viikossa. Viikossa oli yksi vapaapäivä ja -yö, jolloin yleensä lähdettiin muutaman tunnin ajomatkan päähän yöksi lepäämään hotellin ilmastoituun huoneeseen omakustanteisesti.
Työ oli parhaimmillaan mielenkiintoista ja antoisaa, pahimmillaan turhauttavaa ja hidasta. Kuulostaako tutulta? Niinpä, potilaat ja lääkärit taitavat olla samanlaisia ympäri maailman. Toisaalta, miten selität englanniksi tulkin välityksellä äidille lapsen kivespussin pullotuksena olevan nivustyrän, kun äiti ei ole koskaan käynyt kouluja, eikä tulkilla ole välttämättä mitään terveydenhuollon sanaston erityisosaamista. Koska tyrä ei ole kureutunut, sille ei kuitenkaan tehdä mitään, mutta tärkeintä olisi saada selitettyä, että lääkäriin pitää hakeutua, jos tyrä kureutuu. Oli kuitenkin lohdullista huomata, että ystävällisyydellä ja potilaan kohtaamisella pärjää ympäri maailman ja potilaat olivat pääsääntöisesti kiitollisia saamastaan avusta, vaikka omasta ammatillisesta näkökulmasta se välillä tuntuikin jäävän vähänlaiseksi.
Omat kokemukset SPR:n kursseista ja ensimmäisestä keikasta olivat pääsääntöisesti positiiviset. Paljon on tietysti opittavaa, eikä keikallakaan kaikki mennyt putkeen, mutta päällimmäiseksi jäi halu lähteä uudelleen sopivan tilaisuuden tullen. tulee myös seurattua hieman enemmän avustustyöntekijän silmin, kun jokainen pakolaiskriisi tai luonnonkatastrofi voi saada puhelimen piippaamaan lähtökutsun merkiksi. Jos olet kiinnostunut kehittämään ammattitaitoasi erilaisissa olosuhteissa, työskentelemään eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa ja saamaan vaihtelua omaan perusduuniin, niin suosittelen hakemaan SPR:n peruskurssille ja siitä eteenpäin! Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin sähköpostitse tiia.monttinen@gmail.com.
Tiia Mönttinen
lastenkirurgiaan erikoistuva lääkäri
Uusi Lastensairaala
Helsinki
Kirjoittaja kokee kaukokaipuuta säännöllisin väliajoin.
Lisätietoa avustustyöntekijäksi haluavalle: https://www.punainenristi.fi/tule-mukaan/avustustyontekijaksi
Lisätietoa IMPACT -kurssille hakemisesta: https://rednet.punainenristi.fi/node/14716
Lisätietoa työtehtävistä ja niiden vaatimuksista: https://www.punainenristi.fi/tule-mukaan/avustustyontekijaksi/tyotehtavat-ja-niiden-vaatimukset
