Työaikalainsäädännön tuomat muutokset ovat tuoneet muutoksia myös päivystämiseen. Lain mukaan viranhaltijalle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin keskeytymätön lepoaika. Mikäli näin ei pystytä toimimaan, voidaan vuorokausilepo poikkeuksellisesti suunnitella 11 tuntia lyhyemmäksi muutamin poikkeuksin: jos viranhaltijalle voidaan mahdollistaa työrupeaman aikana klo 23–8 välillä vähintään 3 tunnin keskeytymätön lepo tai jos kyseessä on yhteyspäivystyksen työpaikkapäivystys/jaettu työpaikkapäivystys, missä vuoro kestää enintään klo 23 saakka.
Nuorten Lääkärien Yhdistys teetti 3.-28.11.2021 Koulutuspaikkakyselyn, jossa kysyttiin muun muassa päivystyksen kuormittavuudesta. Kyselyyn vastanneista päivystävistä lääkäreistä 65 % koki päivystyksen lisäävän merkittävästi kuormitusta. Keräsimme lisäksi avoimen kysymyksen muodossa tarkempaa tietoa kuormitusta lisäävistä tekijöistä. Riittämätön palautuminen nousi esiin yksittäisenä kuormitusta lisäävänä tekijänä 34,8 %:ssa avoimista vastauksista. Lisäksi pitkien, yleensä 24 tunnin, vuorojen koettiin aiheuttavan kuormitusta (21,7 %).
Miten nämä muutokset työaikalaissa toteutuvat käytännössä ja mikä auttaisi päivystäjää jaksamaan? Omassa työpaikassani anestesialääkärinä päivystyskuormaa on kevennetty pätkimällä vuorot 12 tunnin mittaisiksi. Mikäli päivystäjä tulee yöksi töihin, on hänellä edeltävänä työpäivänä 1,5 tuntia etätöitä, minkä jälkeen loppupäivä on palkallista vapaata. Tämä järjestely on lisännyt työsidonnaisuutta etenkin loma-aikoina mutta koettu muuten todella hyväksi ja jaksamista lisääväksi. Jaksaminen pitkällä aikavälillä onkin omalla alallani tärkeää, sillä etupäivystäminen tulee jatkumaan koko työuran ajan.
Näin ei ole kaikissa päivystyspisteissä. Koulutuspaikkakyselyn avoimissa vastauksissa heijastui todella kuormittavia käytäntöä. Marraskuussa 2021 oli vielä runsaasti työpisteitä, joissa työaikalain muutoksia ei ollut otettu käyttöön tai ne oli huomioitu nimellisesti, mutta toteutumattomia vuorokausilepoja ei korvattu.
Alat, joilla etupäivystäminen jatkuu läpi työuran, ovat kehittäneet kestävämpiä käytäntöjä päivystyksen pyörittämiseen ja päivystäjän jaksamisen tukemiseen.
Erikoisaloilla, joilla päivystäminen painottuu erikoistuvien harteille ja uran alkuvaiheeseen, samanlaisiin kestäviin ratkaisuihin päästään harvemmin. Myöskin mentaliteetit ”silloin, kun minä olin erikoistuva päivystimme monta vuorokautta putkeen” ja ”eikö nykynuoriso enää pysty” ovat vielä joillain aloilla vahvasti valloillaan. Toivokaamme, että sukupolven vaihdos näillä aloilla saa tuotua päivystyskäytännöt tälle vuosituhannelle tukemaan päivystäjän jaksamista.
Krista Korja
Edunvalvontavaliokunnan jäsen
