Terveydenhuollossa lähes kaikesta on säädetty lailla tai asetuksilla. Osa näistä lakiteksteistä on jopa vuosikymmeniä vanhoja, ja ajoittain myös tulkintoihin tulee muutoksia. Pystymme kaikki nimeämään useamman ongelman, joissa laki ei kulje käytännön kanssa täysin käsi kädessä.

Tällaiset tilanteet, ongelmat ja niistä mahdollisesti aiheutuvat valitukset tuovat merkittävästi painetta erityisesti päivystysolosuhteisiin. Miten huomioida päihtyneen henkilön päätöksentekokyky? Saako muistisairasta rajoittaa ja miten se tehdään oikeaoppisesti? Miten mielentila-arviot ja niihin liittyvä virka-apu jatkossa toteutuvat käytännössä? Päivystysaikaan ei ole saatavissa oman esihenkilön näkemystä tilanteesta, ja harvoin päätöksiä uskalletaan tehdä täysin itsenäisesti poiketen lain tulkinnasta.

Aiemmin kohtalaisen selkeä ja hyvin toiminut mielenterveyslaki sai erikoisen käänteen, kun Poliisihallitus yllättäen muutti tulkintaansa laista. Mielentila-arviot ja niihin liittyvä virka-apu ovat kahden viranomaisen yhteistyötä, joka sai säröjä vuodenvaihteessa, kun viestiminen terveydenhuollon yksiköihin oli puutteellista ja käytännöt poikkesivat totutusta. Käytännön esimerkkejä löytyy ympäri maata ja näissä kärsijänä on usein ollut nimenomaan nuori lääkäri. Tekstiä kirjoitettaessa tietooni ei ole onneksi tullut sen vakavampia tilanteita työmaalta, mutta turhaa ahdistusta ja hukkaan heitettyjä työtunteja on runsaasti.

Medisiinariliitto otti jo aiemmin kantaa kuolleeksi toteamiseen liittyvään lainsäädäntöön ja sen lain tulkinnan epäselvyyksiin. Taustalla on vanhoja asetuksia, joissa viittaukset pykälien välillä ovat aikanaan sekoittuneet ilman varsinaista lain hengen tulkinnan muutosta ja ovat siten pielessä nykytilanteeseen nähden. Useat työnantajat tulkitsevat lakia vanhalla kaavalla, mutta selvää lainopillista tulkintaa asiasta ei ole. Ristituleen jää kandi, joka haluaa hoitaa työnsä pieteetillä rikkomatta lakia.

Korona-aika sekä sote-uudistus ovat lykänneet terveydenhuollon lakiuudistuksia monella rintamalla. On ymmärrettävää, että lakiin tulisi nojautua ja laittomuudet eivät ketään houkuta. On kuitenkin selvää, että jos laki tai sen tulkinta ei vastaa käytännön olosuhteita, on yksittäisen työntekijän hyvin hankalaa työskennellä. Kuormitusta tällaiset tilanteet lisäävät varmasti. Monissa tilanteissa voidaan lain tulkintaa yhteistyössä viranomaisten kanssa pohtia ja näin päästä lopputulokseen, joka mahdollistaa arkisen työnteon. Fakta kuitenkin on, että taustalla olevat lait tulisi saattaa sellaiseen kuntoon, ettei yksittäisen työntekijän juridinen asema ole kiinni tulkinnasta tai päivystysaikana tehdyistä päätöksistä.

Toisinaan ihmisten oikeus hyvään hoitoon vaatii heidän perusoikeuksiensa rajoittamista ja tahdosta riippumattomuutta hoitopäätöksissä.

On sekä potilaan että lääkärin oikeus, että näitä tilanteita koskeva lainsäädäntö olisi kunnossa ja tulkinta yksimielistä eri viranomaisten kesken.

Lääkärikunnan tulee olla vahvasti mukana lain valmisteluissa, jotta tulkinta ja lain henki vastaa käytäntöä. Jos näin ei tapahdu, ahdistavista ja kuormittavista tapauksista joutuvat kärsimään myös seuraavat lääkärisukupolvet.

 

Riku Metsälä
Puheenjohtaja
Nuorten Lääkärien Yhdistys