Parhaillaan on lausunnoilla ehdotus erikoislääkärikoulutuksen valintamenettelyistä. Kun jatkossa erikoistumaan ei noin vaan ilmoittauduta, vaan pyritään. Mutta millä kriteereillä valinta tulee tehdä?

NLY on ollut erinomaisen aloitteellinen kriteerien valmistelussa. Ja ehdotuksessa heijastuvatkin hyvin Nylyn prinsiipit. Ei olla ehdottamassa  esimerkiksi peruskoulutuksen arvosanoja, eikä sisäänpääsytenttiä. Hyvä niin!

Valinnassa voi saada pisteitä kliinisestä työstä, erikseen perusterveydenhuollossa, muilla erikoisaloilla ja alalla, jolle on hakeutumassa. Näiden suhteellista osuutta voi ja on varmaan syytäkin vielä sondeerata. Lisäksi saman verran pisteitä voi saada haastattelusta, jonka validoiminen on aika haastavaa. Pääasia on, että haastattelussa on mukana useampia arvioitsijoita, jolloin henkilökemia ei ratkaise.  Uutena elementtinä on mukana myös motivaatiokirje, jota ei kuitenkaan pisteytetä. Pitäisikö? Ainakin sen on syytä olla hyvänä johdantona haastatteluun.

Tutkimustyöstä voi periaatteessa saada saman verran pisteitä kuin työkokemuksesta. Se voi koostua yksittäisistä julkaisuista tai väitöskirjasta. Keskustelua on herättänyt termi ”erikoisalan väitöskirja”? Jos väitöskirja on vaikka lasten korvatulehduksista, onko se lastentauteja, korva-, nenä- ja kurkkutauteja vai infektiotauteja? Vai mitä tahansa kaikkia näistä? Olisiko tästä termistä syytä luopua. Väitöskirja osoittaa tekijänsä kypsyyttä tieteelliseen tutkimukseen joka tapauksessa. Varmaan kuitenkin lääketieteen alan väitöskirjasta on syytä saada enemmän pisteitä kuin vaikka sanotaanpa teologian väitöskirjasta.

Kaikkien lääkärien on syytä tuntea tieteellisen tutkimuksen perusteet mielellään jo lisensiaattikoulutuksen kuluessa, mutta viimeistään erikoistumisen aikana. Voidakseen kriittisesti arvioida uutta tutkimustietoa. Mutta aiheellista keskustelua on herättänyt se, onko kaikkien tarpeen pyrkiä olemaan mukana vähintään yhdessä tieteellisessä artikkelissa vain saadakseen pisteitä erikoisalan valintaan.  Ja lisääkö tämä lääketieteen opiskelijoille ylimääräistä stressiä ennestäänkin huomattavan vaativan opiskelun lisäksi…

Torpan Pojan ollessa lääkiksessä oli yleisesti tiedossa Helsingissä epävirallisena valintamenetelmänä sisätautien erikoistumiseen, että joka toinen erikoistuva valitaan ensisijaisesti kliinisillä ja joka toinen tieteellisillä meriteillä. Ei mitään uutta auringon alla. Professori Esko Nikkilä taisi olla aikoinaan jo aika lailla NLY:n linjoilla !