”Neurokirurgin työ on kiehtovaa, tärkeää, innostavaa, haastavaa, vaikeaa, joskus raskastakin – ja valtavan antoisaa”, kuvaa Tampereen yliopiston ja TAYSin neurokirurgian professori Juhana Frösen.

Ihmisaivojen arvoituksellisuus ja selittämättömyys ovat kiehtoneet aikalaisiaan läpi koko ihmiskunnan historian. Neurokirurgia saatetaankin toisinaan nähdä monimutkaisena, pitkät perinteet omaavana salaperäisenäkin alana, jonka kuorrutteeksi nykyajan sairaalasarjat antavat vielä oman lisäsilauksensa.

Tampereen yliopiston ja TAYSin neurokirurgian professori Juhana Frösen oli jo ennen lääkäriopintojen alkua ollut kiinnostunut kirurgin urasta, mutta juuri neurokirurgin polku löytyi lopulta neurologian kautta. ”Muistan, kuinka olin neurologian amanuenssina Pitié-Salpetriêren sairaalassa Pariisissa, neurologian syntysijoilla, ja näin siellä, kuinka haastavista liikehäiriöistä kärsivät potilaat menivät vaikeaoireisina neurokirurgialle syväaivostimulaatioleikkaukseen – ja palasivat ilman oireitaan. Tuon ensikosketuksen perusteella funktionaalinen neurokirurgia vaikutti täysin maagiselta ja ihmeelliseltä”, kuvaa Frösen ensimmäistä kosketustaan neurokirurgian parissa. Tästä lähtikin pikkuhiljaa kasvamaan Frösenin yhä suurempi kiinnostus neurokirurgiaa ja ihmisaivojen monimutkaista maailmaa kohtaan.

Mestari-kisälli-tyyppinen akateeminen käsityöammatti

Neurokirurgiaan erikoistuminen kestää yleensä vähintään 6 vuotta. Neurokirurgiksi erikoistutaan suoraan oman koulutusohjelman kautta ilman yleiskirurgian runkokoulutusta.

”Duuran alle mentäessä leikkaustekniikka ja instrumentaatio on hyvin erilaista kuin suurimassa osassa muita operatiivisia aloja, ja näin muodoin muun alan kirurgian kokemuksesta on neurokirurgiassa verrattain rajallista hyötyä”, Frösen kertoo.

Yksi tällainen lisäelementti on muun muassa mikroskooppi, joka jo erikoistumisen melko varhaisessa vaiheessa tuo omaa sävyään toimenpiteiden kulkuun ja tekniikoihin.

Neurokirurgin työ on käsityötä, jossa yhdistyvät erottamattomalla tavalla ihmisen neuroanatomian ja -fysiologian ymmärtäminen. Oppiminen vaatii pitkäjänteistä työskentelyä, ja eteväksi neurokirurgiksi tullaankin lukuisien ja taas lukuisien toistojen kautta. Neurokirurgiaa opitaan lukemalla, harjoittelemalla, seuraamalla ja lopulta tekemällä. Käytännössä oppiminen onkin hyvin pitkälti mestari-kisälli-tyyppistä ohjattua tekemistä – useiden vuosien ajan.

Kokeneiden kollegoiden toimintaa seuraamalla oppii paljon. Frösen suositteleekin kiertämistä myös eri klinikoissa niin Suomessa kuin ulkomailla. ”Tutustumismatkoilta tarttuu usein mukaan monenlaista oppia ja oivallusta.”

Erikoistumisenkaan jälkeen ei siis vielä olla neurokirurgian moniosaajia. ”Tilanne vastaa pikemminkin autokoulun 2. vaihetta. Eli on saavutettu turvallisen toiminnan perustaso, jossa pitäisi voida luottaa siihen, että tiedostaa ja ymmärtää omat rajat ja toimintaan liittyvät riskit”, Frösen muotoilee. ”Neurokirurgian osaajaksi, saati moniosaajaksi kehittyminen vie hyvin pitkään – monien uran loppusuoraa lähestyvien kollegojen mukaan jopa koko elämän. Ja joidenkin mielestä vielä vähän pidempäänkin.”

Frösen kertoo, kuinka hauskaa ja kiehtovaa onkin seurata muun muassa erästä liki 100-vuotiasta eläkkeelle jäänyttä neurokirurgian pioneeria, joka yhä seuraa alaa ja kokee, että edelleen löytyy uutta opittavaa. ”Neurokirurgiassa tulee tuskin koskaan vastaan sitä päivää, jolloin omassa työssä kaikki on nähty eikä enää opi mitään uutta – ja se ehkä onkin osa alan viehätystä.”

Läsnäolon taitoa – niin elektiivisillä vastaanottokäynneillä kuin päivystysleikkauksissakin

Neurokirurgi saa myös konkreettisesti nähdä kättensä työn jäljen: ”Lääkärin työssä ylipäätänsä ehkä hienointa on, kun pystyy antamaan toiselle menetetyn elämän tai toimintakyvyn takaisin. Neurokirurgin työssä tämä henkilöityy kirurgiin hyvin vahvasti – sekä hyvässä että pahassa, eli onnistumisissa ja epäonnistumisissa”, Frösen kuvaa. Neurokirurgin työssä vaaditaankin joka päivä jatkuvaa läsnäolon taitoa, olivat ajatukset ja keskittyminen sitten kohdentuneet mikroskoopin suurentamaan leikkausnäkymään tai vastaanotolle tulleeseen potilaaseen.

”Kaiken opittavan ja hallittavan teknisen tiedon ja taidon rinnalla kulkee neurokirurgin työnkuvassa olennaisesti mukana myös potilaiden ja omaisten kohtaaminen ja heidän kanssaan keskusteleminen”, Frösen avaa työn monipuolisuutta.

Edellä mainittujen piirteiden lisäksi kuuluu yhdeksi neurokirurgin työn ominaisuudeksi myös sen vahva päivystysluontoisuus – läpi työuran aina eläkkeelle asti. Tämä muun muassa siksi, että neurokirurgiaan kuuluu jonkin verran myös pitkää kokemusta vaativia leikkauksia, joita voidaan joutua suorittamaan erittäin kiireellisinäkin päivystystapauksina. ”Näiden hätätilanteiden hoitamiseksi voivat varsin varttuneetkin seniorineurokirurgit joutua jäämään yllättäen hätätöihin – tai joskus tulemaan lomaltakin kutsuttuna hätätöihin”, Frösen kertoo.

Ihmisaivojen kiehtova rajallisuus ja rajattomuus

Muutamalla adjektiivilla neurokirurgin työtä kuvatakseen Frösen nostaa avainsanoiksi työn kiehtovuuden, tärkeyden, innostavuuden, haastavuuden, vaikeuden ja joskus raskaudenkin – ja samanaikaisen antoisuuden.

Mahdollisuus hyvin erilaisilla toimenpiteillä, ja toisaalta toisinaan myös toimenpiteiden tekemättä jättämisellä, yrittää auttaa potilaita hyvinkin erilaisten sairauksien kanssa, on palkitsevaa. On kuitenkin tiedostettava, että usein hoitoihin ja leikkauksiin liittyy kaikkien saavutettavissa olevien merkittävien hyötyjen lisäksi myös huomattavia riskejä. Epäonnistumisen marginaali neurokirurgin työssä onkin lähtökohtaisesti pieni, ja vain mikroskoopin mittakaavan vikatikeilläkin voi saada suurtakin vauriota aikaan.

Kaiken kaikkiaan neurokirurgin työssä ovat yhtä aikaa läsnä niin ihmisaivojen ihmeellisyys ja rajattomuus kuin toisaalta niiden käsinkosketeltavuus ja ihmisen rajallisuus. Neurokirurgi saa joka päivä tuntea oman pienuutensa niinkin kompleksin ja monimutkaisen kudoksen kuin ihmisaivot äärellä. Se laittaa väkisinkin nöyräksi.

”Tässä työssä ollaan jatkuvasti hyvin perustavaa laatua olevien elämän isojen kysymysten äärellä”, Frösen summaa.

 

Juhana Frösen

  • Lääketieteen lisensiaatti, Helsingin yliopisto, 2004.
  • Väitöskirja aivovaltimoaneurysmista, Helsingin yliopisto, 2006.
  • Erikoistuminen HYKS Neurokirurgialla.
  • Post doc -tutkija Harvard Medical School & Brigham and Women’s hospital, Boston, Yhdysvallat.
  • Neurokirurgian professori, Tampereen yliopisto ja TAYS, syksy 2019
  • Tärkein harrastus vapaa-ajalla omien lasten kanssa puuhastelu.

 

Teksti: Roosamari Hannukkala
Kuva: Juhana Frösenin kotialbumi