Olen valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäriksi vuonna 2017. Alun perin minusta piti tulla psykiatri. Ajattelin, että oikeastaan ihmisellä ei ole muuta kuin mielenterveytensä. Jos sitä ei ole, jäljelle ei jää paljoakaan. Psykiatrialla hoidon kohteena ei ole pelkästään yksilö, vaan myös potilaan elämänpiiri: primääriperhe, koulu, opiskelu, työelämä ja niin edelleen. Kuitenkin jo hyvin varhaisessa vaiheessa uraani tuskastuin ison sairaanhoitopiirin loppumattomaan byrokratiaan. Harvoin työpäivän aikana ehdittiin ajatella varsinaista työn kohdetta, kun kaikki aika käytettiin hallinnolliseen säätämiseen.

Päättelin, että työterveyshuollossa on oikeastaan kaikki mitä kaipaan työuraltani: mahdollisuus vaikuttaa terveyteen ja toimintakykyyn laajemmin kuin yhden potilaan kanssa kerrallaan. Lisäksi työnantajaorganisaation kanssa tehtävä yhteistyö kiinnosti. Aloitin työt Terveystalo Pasilassa, mikä osoittautui erinomaiseksi siirroksi. Pääsin nopeasti mukaan kehityshankkeisiin: ensin pieniin, oman yksikön sisäisiin, mutta hyvin nopeasti myös valtakunnallisiin, alati laajenevaa verkostoa koskeviin projekteihin. Ne veivätkin mukanaan, ja toimin lopulta Terveystalon kehittämisylilääkärinä 8 vuotta. Sain vastata lääketieteellisestä laadusta, potilasturvallisuudesta ja vaikuttavuudesta ja pääsin yhdessä tiimini kanssa kehittämään uusia, hyvinkin innovatiivisia tapoja mitata laatua ja vaikuttavuutta ja parantaa sitä jatkuvasti. Teimme yhteistyöhankkeita, muun muassa Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston kanssa. Tutkimme miten digitalisaatio muuttaa terveydenhuollossa tehtävää työtä, innovaatioiden syntyä ja käytäntöön leviämistä sekä arvonluontia asiakkaalle. Hankkeiden myötä ymmärsin, että paluuta kliiniselle erikoisalalle ei ole ja vaihdoin erikoisalaa kolmannen kerran, terveydenhuoltoon.

Terveydenhuollon erikoislääkäri on oikeastaan järjestelmien lääkäri, ei niinkään yksittäisen potilaan. Terveydenhuollon erikoisalassa parasta on mahdollisuus vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan ja päätöksentekoon niin, että saavutetaan parempaa terveyttä, toimintakykyä ja elämänlaatua. Oma suuntautumiseni erikoisalaani on hyvin johtamispainotteinen, mikä pitää sisällään terveyspalveluiden suunnittelun ja kehittämisen. Muita painotuksia voivat olla tutkimus, terveyden edistäminen ja muu kansanterveystyö. Terveydenhuollon erikoislääkäreitä on alle 100, ja meitä tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa lisää. Olemme sijoittuneet hyvin laajasti terveydenhuollon kentällä.

Monelle terveydenhuolto on toinen erikoisala. Kliinisen erikoistumisen jälkeen esimerkiksi tutkimus tai johtamistehtävät ovat vieneet mukanaan, ja sen myötä kannattaa suorittaa myös terveydenhuoltoon erikoistuminen. Erikoisalamme lääkäreitä yhdistää laaja-alainen ajattelu ja hyvin moniammatillinen työ. Teemme yhteistyötä yhteiskunnan eri sektoreiden kanssa, tiedämme miten päätöksentekojärjestelmä toimii, tunnemme lainsäädännön ja miten siihen vaikutetaan, osaamme kehittää terveydenhuollossa tehtävää työtä, prosesseja ja vaikuttavuutta ja olemme hyvin tutkimusorientoituneita. Erikoislääkärikoulutus kestää viisi vuotta, ja se räätälöidään yksilöllisesti erilaiset taustat ja urapolut huomioiden. Minä esimerkiksi en ole koskaan ollut töissä niin, että palkkani olisi maksanut julkinen sektori. En ole koskaan ollut vakuuttunut julkisen sektorin ylivertaisuudesta. Olen nähnyt sekä käytännön- että tutkimustyössäni miten paljon hyvää kilpailu tekisi terveydenhuoltosektorille. Toki tarvitaan taitavaa päätöksenteko ja rakenteita, jotka ohjaavat kilpailua siten, että toiminnan tulokset palvelevat yhteiskunnallista hyvää. Kilpailu ei suinkaan tarkoita sitä että mitataan vain liiketaloudellista voittoa!

Toimin muutaman terveydenhuoltoon erikoistuvan mentorina – mentorointi on tärkeä osa erikoistumiskoulutusta. Keskustelut mentoroitavien kanssa ovat äärimmäisen kiinnostavia ja elähdyttävät toivottavasti molemminpuoleisesti! Terveydenhuoltolääkärit työskentelevät jatkuvassa yhteistyössä oikeastaan kaikkien muiden erikoisalojen ja kaikkien terveydenhuollon tasojen kanssa – lisäksi keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat viranomaiset, esimerkiksi STM, THL, Valvira ja Fimea. 

Tällä hetkellä työskentelen Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön johtajaylilääkärinä. Sote-uudistuksen kynnyksellä, tapahtuipa sille mitä hyvänsä, opiskelijaterveydenhuolto elää mielenkiintoisia aikoja. Odotamme hyväksyttäväksi lakimuutosta, joka toisi myös ammattikorkeakouluopiskelijat YTHS:n hoidon piiriin. Koen opiskelijoiden terveyden äärettömän tärkeänä asiana yhteiskunnallisesti. Edistämällä nuorten aikusten terveyttä  hoidon vaikutukset ulottuvat henkilön koko elämänkaareen ja jopa tulevan perheen terveyteen. Pidän perustehtävänämme opiskelijan opiskelukyvyn tukemista, säilyttämistä ja parantamista. Erityisen tärkeää on myös opiskelijan tukeminen hänen valmistuessa ja siirtyessä työelämään.

Itse olen suorittanut myös terveydenhuollon tietotekniikan erityispätevyyden, mikä mielestäni on älyttömän hyvä kombinaatio terveydenhuoltolääkärille! Olen ollut lähes koko työurani mukana kehittämässä ja parantamassa ammattilaisten työssään käyttämiä järjestelmiä: potilastietojärjestelmiä erityisesti, mutta myös johtamisen järjestelmiä. Niiden avulla ammattilaiset, terveydenhuoltopalveluiden tuottajat, yhteiskunta ja jopa yksittäiset potilaat saavat entistä paremmin tietoa siitä, miten hyvin onnistumme työssämme. Keskeisen tärkeää minusta on, että saamme jatkuvasti palautetta järjestelmiin syötettyyn tietoon perustuen. Näin voidaan tehdä päätelmiä työn laadusta ja työn mittareista. Kansalaiselle tämä mittaaminen ja sen läpinäkyvä raportointi antavat tukea aktiiviselle valinnalle, aina äänestyspäätöksistä (toimiiko terveydenhuolto minusta hyvin ja käytetäänkö siihen kohdistettuja resursseja oikein) hoitopaikan valintaan (missä minut kohdataan arvojeni mukaisesti, missä osataan hoitaa parhaiten niitä ongelmia, joita minun terveyteeni liittyy). Yhteiskunta tarvitsee kipeästi palautetta terveydenhuollosta, jotta päätöksenteosta tulisi enemmän tietoon perustuvaa kuin ideologista kiistelyä. Jokainen ammattilainen ja terveydenhuollon organisaatio ansaitsee palautteen tehdystä työstä, jotta epäkohtiin voidaan puuttua ja parhaita käytäntöjä ottaa käyttöön.  

Edellä kuvattu esimerkki kuvaa minusta hyvin sitä, mikä terveydenhuoltolääkärin työssä on parasta – ja vaikeinta. Valmiita latuja ei ole, niitä luodaan yhteistyössä monialaisen porukan kanssa.  Alalla on minun näkökulmastani kaksi kuumaa perunaa: sote-uudistus ja digitalisaatio. Niistä toinen etenee, jos päättäjät niin suovat, ja toinen siitä huolimatta. Digitalisaatio muuttaa terveydenhuoltoa jo nyt huimalla vauhdilla, ja tulevaisuuden lääkäreiltä ja organisaatiolta tarvitaan aivan uudenlaisia taitoja – ammattitaito ja lääkärin tarve sinänsä eivät tule muuttumaan miksikään.

Omaan työhöni liittyen esimiestyö innostaa ja pitää nöyränä. On paljon helpompi saarnata paremman terveydenhuollon puolesta tuntemattomalle yleisölle kuin vakuuttaa omat joukot muutoksen tarpeellisuudesta, vääjäämättömyydestä ja innostavuudesta.

Omaa erikoisalaansa pohtiville tai omaan työpaikkaansa tuskastuneille kollegoille haluaisin sanoa, että käyttäkää aivojanne, osaamistanne ja mielipidevaikuttajan taitojanne siihen, että muutatte asioita paremmaksi. Kuulen jatkuvasti kauhujuttuja siitä, miten huonosti johdetuissa työoloissa lääkärit joutuvat työskentelemään. Vaatikaa parempaa, mutta olkaa myös valmiita esittämään ratkaisuja ja tekemään kokeiluja. Jos mikään ei muutu, äänestäkää jaloillanne. Jos mikään ei muutu, teette karhunpalveluksen teidän perässänne tuleville. Hyvin johdettu terveydenhuolto on kansalaisten eli veronmaksajien oikeus.

 

Päivi Metsäniemi, 42-v.
Valmistunut Helsingin lääketieteellisen ruotsinkieliseltä linjalta v. 2003
Perhe: mies ja 9- ja 12-vuotiaat pojat.