“Se on se hyvä puoli, kun saa kiksit onnistuneen leikkauksen jälkeen. En voisi kuvitellakaan olevani konservatiivisella alalla.“
Jenni Holmström on tänä vuonna verisuonikirurgian erikoislääkäriksi valmistuva lääkäri Helsingistä. Hän on kotoisin Inkoosta ja suorittanut lääketieteen opiskelunsa Tartossa. Tartosta Holmströmille jäi paljon rakkaita muistoja ja ystäviä.
“Taslolaisia (Tarton suomalaiset lääketieteen opiskelijat) oli silloin kaikki vuosikurssit yhteenlaskettuna 100. Olimme kuin yksi suuri perhe, kaikki poissa kotoa, olimme toistemme tukiverkosto.” Holmström toimi 1,5 vuotta kandiseuran puheenjohtajana ja nautti tapahtumien järjestämisestä paikallisille ja suomalaisille vieraille.
Valmistumisen jälkeen Holmström oli töissä terveyskeskuksessa Helsingin alueella Haagassa ja Puistolassa. Jo ennen opiskeluaikoja ajatus kirurgiaan erikoistumisesta oli ollut mielessä. “Olen aina ollut käsityöihminen. Edelleen, jos töissä on hiljaista, niin kädet alkavat syyhytä jotain tekemistä, ja onhan täällä muutamat kutimet menossa.”
Lisäksi kirurgiassa viehätti tekemisen meininki ja päätöksenteko. “Teho-osasto -tv-sarjassa aina kun kirurgi tuli paikalle, hän tiesi mitä tehdään seuraavaksi, teki päätökset tutkimuksista ja toimenpiteistä. Se viehätti”, Holmström naurahtaa. Hän päätyi Riihimäen aluesairaalaan puoleksi vuodeksi oppimaan kirurgian alkeita. Siellä hän myös teki ensimmäisen itsenäisen leikkauksensa, canalis carpin. “Sen jälkeen olo oli sama kuin Teho-osaston alkutunnarissa, kun Peter tulee ja tekee sellaisen “jes!”-liikkeen polvillaan”, Holmström muistelee. “Muistan että aluksi tuntui kauhealta, että nytkö vain viillän tähän ihmiseen puukolla viillon. Sitten se oli kivaa ja alkoi sujua.”
Riihimäen jälkeen Holmström meni tekemään kirurgian runkokoulutusta Joensuuhun neljäksi vuodeksi ollen viimeiset 1,5 vuotta “verisuonijökönä”. Hän oli alun perin ilmoittautunut plastiikkakirurgialle erikoistumaan, koska häntä viehätti kaunis kädenjälki. Runkokoulutuksen kierroissa viimeisten joukossa tulee verisuonikirugia.
“Olin aika innostunut siitä, mutta en ollut varma, oliko se vain tällainen “honeymoon”, koska uusi juttu tuntuu jännittävältä. Piti vähän syventyä ajatukseen.” Lopulta Holmström sai paljon kannustusta lähteä erikoistumaan verisuonikirurgiaan. Päätökseen vaikutti myös se, että Holmströmiä kiinnosti traumakirurgia ja että eri erikoisalavaihtoehdoista verisuonikirurgiassa yhdistyi olennainen: haastavuus, monimutkaisuus ja sokerina pohjalla hieno kädentaito.
Huolellisuutta ja ”let’s go” -meininkiä
Verisuonikirurgia on pienehkö kirurgian erikoisala. STM:n selvityksen mukaan vuonna 2018 Suomessa oli 111 verisuonikirurgian erikoislääkäriä. Vuoden 2035 tarve on ennusteen mukaan 88 erikoislääkäriä. Tarpeeseen vaikuttavat etenkin väestön ikääntyminen ja hoitojen muutokset.
Verisuonikirurgialle erikoistuva kiertää erilaisia jaksoja. Laskimokirugian jaksolla pidetään laskimopolia ja tehdään polikliinisiä ja leikkaussalitoimenpiteitä. Alaraajajaksolla tehdään muun muassa nivusendartektomioita, joka olikin Holmströmin ensimmäinen verisuonikirurginen leikkaus. Siinä tehdään yleensä pitkittäinen viilto verisuoneen, poistetaan kalkki ja suljetaan verisuoni hiuksen hienolla langalla.
Fistelijaksolla tehdään erilaisia veriteitä dialyysia varten, yleisimpänä radiokefaalinen fisteli. Endovaskulaarijaksolla harjoittelu tehdään röntgenangiossa radiologien keskuudessa. Jakson tarkoituksena on mahdollistaa siirtyminen hybriditoimenpiteisiin, joissa tehdään sekä avoleikkaus sekä endovaskulaarinen hoito.
Aorttajakso on yleensä viimeisenä. Siinä tehdään sekä avoleikkauksia että endovaskulaarisia toimenpiteitä. Lisäksi erikoistumiseen kuuluu kaulavaltimokirurgiaa ja amputaatioita.
Sijoitukset jakson sisällä vaihtelevat. Leikkaussaliin pääsee Holmströmin mukaan yleensä 2–3 päivänä viikossa. “Kaikki kirurgit taitavat olla sellaisia, että leikkaaminen on niiden palo”, Holmström toteaa. “Erikoistuvia harmittaa välillä, kun polia on paljon, mutta ehkä suhteessa kuitenkin vähemmän joihinkin operatiivisiin erikoisaloihin verrattuna.”
Aikaisemmin osastopotilaat hoidettiin Meilahden verisuonikirurgialla niin, että ryhmä lääkäreitä lähti aamumeetingin jälkeen kiertämään potilaita ennen kuin työt esimerkiksi leikkaussalissa tai polilla alkoivat. “Sitten tuli jatkuvasti saliin tai polille soittoja osastopotilaiden hoidosta”, kertoo Holmström. Viime vuonna otettiin käyttöön uusi järjestelmä, jossa kaksi lääkäriä hoitaa viikon ajan pelkästään osastopotilaita. Kierrolle osallistuu usein myös runkolääkäri tai amanuenssi. “Nyt osaston asiat saadaan paremmin hoidettua, ja saliin tulee vähemmän soittoja.”
Lisäksi sijoituksena voi olla 3–4 hengen niin sanottu päivystystiimi, joka tutkii päivystysosaston potilaat, hoitaa päivystysleikkaukset sekä vastaa konsulttipuhelimeen, johon tulee soittoja muilta erikoisaloilta talon sisältä, terveyskeskuksista, sekä muista HUS-alueen sairaaloista.
Alalla tehdään paljon yhteistyötä muiden erikoisalojen kanssa. Päivittäin konsultoidaan erityisesti sisätautilääkäreitä, infektiolääkäreitä ja hyytymiskonsultteja. Myös angioradiologien kanssa tehdään yhteistyötä. Radiologista osaamista pitää myös olla omasta takaa. “2020-luvun verisuonikirurgin pitää olla myös radiologisesti orientoitunut. Ultraääni on kiinteä osa kaikkea tutkimista. Pitää myös oppia katsomaan itse oman alan magneetti- ja tietokonetomografiakuvat.”
Verisuonikirurgia luetaan raskaan päivystyksen aloihin. “Yleensä päivystykset ovat kiireisiä, eikä öisin ehdi juurikaan nukkua.” Holmström kuitenkin pitää päivystämisestä. “Päivystysaikaan tapahtuu usein asioita, joihin ei pääse normaalissa päivärutiinissa mukaan. Saa toimia pääleikkaajana sen verran kuin taidot antavat myöten. Se on opinkin kannalta hyödyllistä.”
Päivystäessä pitää toimia osastojen konsulttina, hoitaa päivystyspolin potilaita sekä tehdä päivystyksellisiä leikkauksia. “Päivystäjän pitää delegoida ja priorisoida toimintaansa päivystyksen aikana. Tykkään siitä, että saa olla tilanteen hallitsija.”
Kenelle ala sitten sopii?
Verisuonikirurgin tulee olla käsistään näppärä, koska leikkaukset vaativat paljon tarkkuutta muihin kirurgiankin erikoisaloihin verrattuna.
“En sano, että pitää olla perfektionisti, mutta olen huomannut, että aika monet täällä ovat. Jonkinlainen huolellisuus pitää kuitenkin olla.”
Myös kärsivällisyyttä tarvitaan. “Toimenpiteet voivat olla aika pitkiä. Joskus pitkässä toimenpiteessä saattaa ajatella, että toimenpide loppuu nyt, mutta verisuoni ei vaikka vedäkään. Sitten täytyy jatkaa ja jatkaa kunnes tulee hyvä, ei voi jättää kesken.“
Pitää pystyä tekemään päätöksiä, välillä nopeitakin. Kokonaisuuksien hallinta korostuu leikkaustoiminnassa. “Homma ei voi jäädä jumittamaan siihen, että kirurgi jää loputtomiin hiomaan leikkaustulosta. Ei saa jäädä omaan kuplaansa haaveilemaan, vaan pitää olla tietynlainen “let’s go -meininki.”
Holmström kiinnostus traumakirurgiaan vei hänet reilu vuosi sitten Etelä-Afrikkaan johannesburgilaiseen Baran traumakirurgian sairaalaan kolmeksi kuukaudeksi. Kyseisen rotaation on alun perin perustanut traumakirurgi Lauri Handolin. Rotaatio on useamman vuoden projekti, ja siihen pitää valmistautua huolellisesti ja suorittaa erilaisia kansainvälisiä traumakursseja ennen lähtöä. “Suurin oppi tulee kuitenkin paikan päältä”, sanoo Holmström. Hänen matkaraporttinsa löytyy esimerkiksi Suomen Traumatologiyhdistyksen sivuilta.
Verisuonikirurgialla on Helsingissä mielenkiintoiset tulevaisuudennäkymät, kun Meilahden kampukselle rakennetaan Siltasairaala. Sinne tulee traumakäyttöön suunniteltu RAPTOR-sali (Resuscitation with Angiography, Percutaneous Techniques and Operative Repair), jonne potilas tuodaan suoraan ambulanssista. Siellä voidaan toteuttaa sekä tarvittavat tutkimukset että hoito.
“Potilaan ei tarvitse erikseen mennä TT:n ja leikkaussaliin. Mun tulevaisuuden visiot on sellaista kohti. Se, että saisin yhdistettyä verisuonikirurgian osaamista tähän pehmytpuolen traumakirurgiaan, on mun johtotähti.”
Kuka?
Jenni Holmström
- 36-vuotias
- Valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi 2012 Tarton yliopistosta.
- Verisuonikirurgiaan erikoistuva lääkäri
- Harrastukset: showjazz-tanssi ja Broadway-tanssi, partio pienestä pitäen, nykyään mm. isoilla partioleireillä lääkärinä, käsityöt, lenkkeily, ystävien kanssa ajanvietto
Teksti ja Jenni Holmströmin kuva: Heidi Hyvärinen
Teksti ja kuva: Heidi Hyvärinen
