“Päädyin immunologian tutkijaksi alun perin täysin sattumalta. Petteri Arstila oli ryhmäopettajanani, ja hän oli mielestäni hauska tyyppi, joten kysyin häneltä kesätöitä. Tein syvärit, ja jäin tutkimaan väitöskirjaan asti.”

Näin kertoo kliinisen mikrobiologian erikoislääkäriksi vuonna 2021 valmistuva Eliisa Kekäläinen. Valmistumisen jälkeen hän päivysti paljon keikkalääkärinä ja teki ohessa väitöskirjaa. “Väitöksen jälkeen lähdin post-dociksi Karolinskaan. Palasin 3 vuoden jälkeen perhesyistä takaisin ja aloitin erikoistumisen kliiniseen mikrobiologiaan.” Tällä hetkellä puolet Kekäläisen työajasta on erikoistuvan lääkärin töitä ja puolet oman tutkimusryhmän johtamista. “Tällä erikoisalalla on tavallista, että tehdään tutkimusta erikoistumisen ohessa, mutta se ei ole välttämätöntä, toisin kuin monet luulevat. Iso osa kuitenkin päätyy tälle alalle tutkimuksen kautta. Minustakin piti tulla alun perin infektiolääkäri, mutta totesin, ettei aika riitä sisätauteihin erikoistumiseen ja tutkimusryhmän johtamiseen samaan aikaan.” 

Kliininen mikrobiologia on Suomessa erikoislääkärimäärältään pieni, mutta sisällöltään laaja erikoisala. Se kattaa bakteriologian, virologian, mykologian, mykobakteriologian, parasitologian sekä immunologian, joka on monessa muussa maassa erotettu omaksi erikoisalakseen. Koulutusohjelma sisältää kaikkia näitä aloja, ja koko erikoistuminen tehdään yliopistosairaalassa. STM:n selvityksen mukaan vuosittain valmistuu n. 2,7 erikoislääkäriä, vaikka tarve olisi 3,6:lle. Erikoislääkäreitä on tällä hetkellä 64. 

Erikoistuminen kestää yhteensä 5 vuotta, josta 9 kk on terveyskeskusta ja 3 kk vapaasti valittavia reunoja. Varsinaista koulutusta on 4 vuotta yliopistosairaalassa, mistä 18 kk on bakteriologiaa, vuosi virologiaa, vuosi immunologiaa ja puoli vuotta esimerkiksi tutkimusta. Epidemiologiaan tutustumista suositellaan vahvasti esimerkiksi THL:lla tai kansainvälisten koulutusohjelmien kautta.   

Keneltäkään ei oleteta lääkärin koulutuksen perusteella mikrobiologian osaamista, vaan kaikki perehdytetään kädestä pitäen”, kertoo Kekäläinen ja kannustaa: “Meillä on täällä erikoistuvia, jotka ovat tulleet suoraan LL-papereilla ja pärjäävät tosi hyvin. Seniorituki on loistavaa, eikä kukaan jää yksin.” Monet erikoistuvat aloittavat bakteriologialla vastaamalla veriviljelyitä, joita voisi sanoa alan tärkeimmiksi tutkimuksiksi. Erikoistumispolku räätälöidään yksilöllisesti jokaiselle erikoistuvalle, ja jo erikoistumisvaiheessa voi oman mielenkiinnon mukaan perehtyä syvemmin tiettyihin aiheisiin.  

“Vaikka kaikki erikoistuvat perehtyvät jonkin verran kaikkeen, ei erikoislääkäriksi valmistuessa oleteta, että olet kaikessa yhtä hyvä”, Kekäläinen sanoo. Erikoislääkärit jakautuvat joko bakteriologian osastolle tai virologian ja immunologian osastolle. “Itse olen vähän erikoistapaus, kun haluan lähteä perehtymään immunologian lisäksi mykologiaan”, Kekäläinen kertoo. “Olen kiinnostunut immuunipuutostaudeista, joihin sieni-infektiot usein liittyvät. Vahvan tutkimustaustani vuoksi olen erikoistumisen ohessa jo tehnyt immuunipuutosdiagnostiikkaa asiantuntijatasolla.”  

Asiantuntijatyötä  

“Jos tykkää käsillä tekemisestä, niin kliininen mikrobiologia ei ole se ala, jolle kannattaa lähteä”, Kekäläinen naurahtaa. Enenevässä määrin tehdyt analyysit tulevat koneilta, ja myös bakteriologiassa itse viljelymaljojen analysoiminen on pienenevässä roolissa. “Näytteiden vastaaminen on itse asiassa vain pieni siivu työstä”, kertoo Kekäläinen. Erikoislääkärin työstä iso osa on diagnostiikan kehittämistä. “Arvioidaan uusien testien soveltumista käytännön työhön, luetaan kirjallisuutta, pyritään pitämään prosessit laadukkaina, tehokkaina ja halpoina”, Kekäläinen luettelee. “Siksi toisaalta on luonnollista, että kaikki tekevät tutkimusta.” Erikoislääkäri voi toteuttaa työssään sellaisia projekteja, jotka johtavat julkaisuun, esimerkiksi kehittää tiettyä metodia paremmaksi.  

Työhön kuuluu myös päivystystä. Bakteriologialla vastataan viikonloppuisin mm. veriviljelyitä ja teho-osaston näytteitä. “HUSLAB:ssa on myös Suomen ainoa virologian takapäivystäjä, joka huolehtii mm. elinluovuttajatoiminnan näytteistä ja viimeisimpänä tietysti esimerkiksi koronadiagnostiikan pyörittämisestä”, Kekäläinen kertoo. Työllistyä voi laboratoriotyön lisäksi tutkijoiksi ja asiantuntijatehtäviin THL:eenja ministeriöstäkin löytyy yleensä yksi kliininen mikrobiologi. Työllistyä voi myös yksityiselle puolelle laboratorioihin.  

Yhteistyötä muiden alojen lääkäreiden kanssa on Kekäläisen mielestä liian vähän: “Haluaisimme olla enemmän tekemisissä kliinikkoasiakkaan kanssa. Kliinikot eivät aina edes muista, että labrassa on myös lääkäri töissä”, Kekäläinen sanoo. “Usein soitto meille tulee vasta viimeisessä hädässä, vaikka aikaisemminkin voisi kysyä. Ihan yleislääkärikin voi soittaa bakteriologian labraan, jos on esimerkiksi vaikea vastaus, sen sijaan että määräisi turhan antibiootin.” Bakteriologialla tehdään jatkuvasti infektiolääkäreiden kanssa yhteistyötä, ja he tietävätkin soittaa hankalien tapausten yhteydessä. Myös immunologialla tehdään yhteistyötä immuunipuutoslääkäreiden kanssa, jotka ovat käytännössä infektiolääkäreitä ja reumatologeja. 

“Hauskaa tässä työssä on olla osa diagnostista tiimiä, joka löytää ratkaisun potilaalle”, Kekäläinen kertoo. Huono puoli alassa on, että potilastyötä ei ole. “Sitä on itsekin joutunut henkisesti prosessoimaan, että uravalinnat ovat johtaneet siihen, ettei tällä hetkellä ole ollenkaan potilastyötä”, Kekäläinen myöntääMonet kliiniset mikrobiologit pitävätkin yksityisellä potilasvastaanottoa ammattitaidon ylläpitämiseksi.  

Kliininen mikrobiologia on jatkuvasti muuttuva ala. Esimerkiksi immunologian puolella syövän immunoterapiat kehittyvät nopeasti ja tulevat muuttamaan paljon nykyisiä hoitoja. “Tämänhetkinen korona-epidemiakin osoittaa, että tällä alalla tulee nopeita muutoksia, jotka voivat olla todella fundamentaalisia.” 

Koronaviruksen lisäksi pinnalla ovat nyt tutkimusten läpimenoajat. Vastausaikoja yritetään supistaa mm. LEAN-ideologian avulla, ja menetelmät kehittyvät jatkuvasti, esimerkiksi nukleiinihappo-osoitustestien käyttö laajenee. “Malarian testaukseen on juuri tullut HUSissa herkkä nukleiinihappotesti, jonka vastauksen saa nopeasti, eikä mikroskopointia tarvita”, Kekäläinen kertoo esimerkkinä. “Isona asiana viime vuosina on tullut myös mikrobiologisten point of care -testausten lisääntyminen, joiden laatua ja toteutusta mikrobiologisten labrojen pitää valvoa.  

Vaikka suuren yleisön silmissä ala on tuntematon eikä sankarin viittoja jaeta, on Kekäläinen tyytyväinen alavalintaansa. “Kliininen mikrobiologia on pieni erikoisala ja käytännössä kaikki tuntevat toisensa. Alalla on hyvä yhteishenki ja meillä on hauskaa. Se on mahtavaa.” 

Eliisa Kekäläinen
– 39-vuotias
– LL 2006, LT 2011, dosentti 2017
– Perheeseen kuuluu 7-vuotias Jasper ja 5-vuotias Tilda sekä videopelejä tekevä aviomies
– Harrastuksina lasten kuljettaminen harrastuksiin, liiallinen roikkuminen sosiaalisessa mediassa ja huono huumori 

 

Teksti ja kuva: Heidi Hyvärinen