Koulutuspaikkakyselyn tulokset on jälleen julkaistu alkuvuodesta, ja tulosten perusteella monella koulutuspaikalla olisi kehitettävää koulutuksen toteuttamisessa. Kysely ei kuitenkaan tuota työpaikkakohtaisen analyysin lisäksi muita konkreettisia keinoja epäkohtien korjaamiseen, varsinkaan laajemmalla mittakaavalla kuin yksittäisen työpaikan kohdalla. Miten siis kehittää koulutusta?

Professori Jussi Hirvonen esitteli Koulutusvaliokunnan kokouksessa maaliskuussa Tampereen yliopiston radiologian koulutusohjelman teettämän European Board of Radiologyn ETAP2.0-laatusertifikaatin, jossa auditoitiin koko erityisvastuualueen radiologian koulutus. Auditointi oli hyvin perusteellinen, ja siihen kuului muun muassa videolla toteutettuja vierailuja sairaaloiden tiloissa, erikoistuvien lääkärien rotaatioiden arviointia, erikoistuvien ja koulutuslääkäreiden haastattelua ja erikoistuvien tutkimustyöhön osallistumisen arviointia. Auditoinnin tuloksena annettiin yksityiskohtainen SWOT-analyysi, jossa esiteltiin koulutusohjelman vahvuuksia ja kehityskohteita. Ehdotettavat kehityskohteet olivat hyvin konkreettisia, ja niiden perusteella pystytään tekemään selkeitä parannuksia koulutusohjelmaan. Koulutusohjelman vastuuhenkilöt olivatkin erittäin tyytyväisiä lopputulokseen.

Lääkärilehdessä 1/22 esiteltiin Suomessa toteutettuja erikoisalakohtaisia auditointeja (1). Auditointeja on Suomessa toteutettu 1995 alkaen, mutta toistaiseksi vain 11 erikoisalaa on toteuttanut auditointeja, yhteensä 23 kertaa. Osa auditoinneista on valtakunnallisia ja osa ERVA-alueittain tehtyjä. Suurin osa erikoisaloista on toistaiseksi täysin auditoimatta.

Auditoinnilla on mahdollista löytää koulutukselle konkreettisia kehityskohteita joilla parantaa erikoistuvien lääkäreiden osaamista ja mahdollisesti myös työhyvinvointia ja työssä jaksamista.

Toistaiseksi kuitenkin auditointi on varsin vähän hyödynnetty työkalu. Yksittäisen ERVA-alueen yhden erikoisalan auditointi voisi tuottaa kehitysideoita kansallisesti, mutta auditointeja voisi toki jo lähtökohtaisesti järjestää laajemminkin.

Miten siis motivoida erikoisalojen vastaavia auditoimaan ja kehittämään omien erikoisalojensa koulutusta? Toistaiseksi auditoinnin toteutuminen vaikuttaisi olevan yksittäisten kehittämisestä innostuneiden koulutusohjelmavastaavien aikaansaamaa. Koulutuspaikkojen visitaatioihin, eli yliopistojen tekemään koulutuspaikkojen arviointiin, on onneksi jo olemassa selkeä runko, ja niitä myös jonkin verran toteutetaan. Laajamittaisemmalla ja systemaattisemmalla arvioinnilla saataisiin kuitenkin varmasti vielä enemmän irti nuorten lääkärien koulutuksesta.

 

Mikael Mauno
Koulutusvaliokunnan jäsen

 

Lähteet:

Annika Stenvik, Minna Kaila. Koulutuksen laatua rakentamassa: erikoisalakohtaiset auditointikäytännöt. Lääkärilehti 1/2022.