Vuosittain järjestettävä World Medical Tennis Society Congress and Championship järjestettiin tänä vuonna Tsekin Pilsenissä, ja Suomen Lääkäreiden Tennisseurasta oli jälleen innokas joukko pelaajia mukana. Kisoissa ratkotaan lääkäreiden paremmuus tenniksessä ja samalla järjestetään kongressi, jossa osallistujat pitävät esitelmiä omasta osaamisalueestaan.
Suomesta oli mukana tällä kertaa naisten avoimessa sarjassa Lotta Immeli, Zsofia Lovro, Hannele Vaittinen, Riina Pironetti sekä allekirjoittanut eli Henriikka Hietaniemi. N70-sarjassa Suomea edustivat Leena Seppälä ja Helena Tunturi-Hihnala. Miesten puolella olivat mukana Ahon veljekset Antti ja Martti (M45) sekä heidän isänsä Heikki Aho (M70), Pekka Tarkkila (M55) sekä Jukka Ylikoski (M70).
Itse olen pelannut tennistä pienestä asti, mutta en ole aktiivisesti kilpaillut. Oma päälajini oli taitoluistelu, tenniksessä olen Suomessa C-luokassa. Vanhempani ja sisarukseni ovat sen sijaan pelanneet tennistä SM-tasolla. Äitini oli moninkertainen Suomen mestari 40- ja 45-vuotiaiden ikäluokissa, parhaana saavutuksena sekanelinpelin MM-hopeamitali. Hän oli hammaslääkäri ja osallistui aikoinaan myös lääkäreiden MM-kilpailuihin silloin, kun hammaslääkärit vielä päästettiin mukaan. Hänelle oli jäänyt hyvät muistot tapahtumasta, ja päästyäni lääkikseen aloimme suunnitella, että hän lähtisi sitten mukaan kun joskus osallistuisin kisoihin. Kohtalo päätti kuitenkin toisin, äitini rintasyöpä uusiutui, eikä hän koskaan päässyt näkemään valmistumistani lääkäriksi.
Valmistuttuani 2013 aloin pelata enemmän tennistä, tähtäimenä osallistua WMTS-tapahtumaan. Tänä vuonna lopulta koin olevani valmis lähtemään mukaan. Yhtenä syynä oli myös se, että pääsisin käymään Tsekeissä, jossa en aiemmin ollut vieraillut. Kisat oli hyvin järjestetty, kongressihotelli oli aivan tenniskenttien vieressä, ja toinen hotelli vielä näiden välissä. Keskuksessa oli 16 massakenttää käytössä otteluihin ja klubilla oli ravintola, jonka terassilta pystyi paikallista olutta tai muuta urheilujuomaa siemaillen seuraamaan pääkenttien tapahtumia. Vanhimmat ikäluokat pelattiin toisella tennisklubilla, jonne oli järjestetty bussikuljetus.
Kisoissa järjestetään miesten ja naisten kaksin- ja nelinpelit sekä sekanelinpeli avoimessa sarjassa sekä ikäluokittain viiden vuoden välein aina 40-ikävuodesta lähtien. Sarjoja ja kaavioita tulee siis paljon. Lisäksi maiden välillä pelataan Nations Cup, jossa pelataan avoimen ja yli 55-luokan kaksinpelit sekä yli 45-luokan nelinpeli. Osallistua saa kolmeen sarjaan sekä Nations Cupiin. Ensimmäisen ottelunsa hävinneet jatkavat pelejään lohdutussarjassa. Lisäksi lääkäreiden ei-lääkäripuolisoille on omat sarjat, ja myös mukana olevalle nuorisolle järjestettiin juniorisarja.
Osallistuin avoimen sarjan kaksinpeliin sekä nelinpeliin ja sekanelinpeliin, joihin parit löytyivät paikan päältä ilman suurempia ongelmia. Naisten nelinpelissä parini oli puolalainen lääkärin rouva non-MD 60-sarjasta. Hän ei puhunut englantia, mutta kommunikointi sujui elekielellä ja hänen englantia osaavan miehensä kautta. Sekanelinpelissä pelasin italialaisen Alessandro Maronaton kanssa, joka eteni miesten avoimen sarjan kaksinpelissä välieriin. Oli hauskaa pelata erimaalaisten parien kanssa, näin tuli kuin itsestään tutustuneeksi eri maiden joukkueisiin. Suomen joukkueen konkareilla oli jo vanhoja tuttuja, mutta näin keltanokkanakin ehti viikon aikana pelien lomassa hyvin oppia tuntemaan kollegoita eri puolilta maailmaa.
Kenttien ulkopuolellakin oli ohjelmaa, luennot pyörivät luentosalissa ja lisäksi muutamina iltoina oli yhteisiä tapahtumia. Lauantaina oli tervetuliaisillallinen hotellin sisäpihalla. Maanantaina oli National Evening Kozelin kartanon alueella, jossa järjestäjät esittelivät paikallista kulttuuria. Joukko pelaajia oli pukeutunut kansallispukuihin ja illallisen lomassa tarjoili vieraille leipää perinteiseen tapaan. Saimme ihailla upeaa auringonlaskua kartanon puutarhassa, mutta auringon mukana myös lämpötila laski sen verran että lähdimme kotiin heti ensimmäisellä bussilla.
Perjantaina pelien päätyttyä oli palkintojenjaon vuoro. Menestystä Suomen joukkueelle tuli jälleen hyvin. Zsofia Lovro voitti kolme kultaa. Naisten kaksinpelissä kaatui finaalissa Puolan Agata Wojciuk, naisten nelinpelissä voittoputki jatkui parina Lotta Immeli. Sekanelinpelissä Puolan Michal Dyrdan kanssa Zsofia voitti finaalissa Lotan ja Italian Riccardo Govonin kolmen erän trillerissä. Itse pääsin sekanelinpelissä semifinaaliin ja kaksinpelissä lohdutussarjan finaaliin.
Naisten Nations Cupissa puolustavina mestareina hävisimme ensimmäisellä kierroksella Liettualle, joka eteni lopulta koko turnauksen voittajaksi. Miesten joukkue, Antti ja Martti Aho sekä Pekka Tarkkila, pelasi itsensä upeasti välieriin voittaen matkalla 16 joukkueen kaaviossa Ruotsin sekä Puolan. Italian joukkue oli vielä tällä kertaa liian vahva Suomelle ja eteni finaaliin Tsekkiä vastaan. Järjestäjien riemuksi kotijoukkue vei miesten Nations Cupin voiton.
Pari Seppälä-Tunturi-Hihnala otti pronssia N70-nelinpelissä., Ylikoski-Aho hopeaa M70-nelinpelissä ja Aho-Tunturi-Hihnala pronssia 70-vuotiaiden sekanelinpelissä,. Lisäksi muita mitaleja Suomelle tuli 55-vuotiaiden sekanelinpelissä (Pekka Tarkkila, pronssi) ja naisten avoimen sarjan kaksinpelissä (Lotta Immeli, pronssi).
Kaiken kaikkiaan viikko oli mahtava. Se kului joutuisasti pelaten tennistä ja toisia kannustaen, sekä otteluiden lomassa tunnelmasta ja aurinkoisesta säästä nauttien. Tämän lisäksi päästiin kaupungillekin kiertelemään. Osa meistä, itseni mukaan luettuna, ehti käydä myös Pilsner Urquellia valmistavalla tehtaalla, josta olutta viedään kaikkialle maailmaan. Siellä pääsi maistamaan oluen raaka-aineita eli paikallista ohraa ja ohramallasta sekä humalaa. Lopulta näistä tehtyä tuoretta, suodattamatonta ja pastöroimatonta olutta valutettiin meidän janoisten laseihin suoraan tynnyristä. Vaikken erityisemmin välitä oluesta yleensä, tässä maistui raikas karamellisuus ja pehmeä humalan jälkimaku.
Perjantai-iltana oli vielä yhteinen Farewell Dinner, jossa jaettiin Nations Cupin palkinnot. Saimme myös seurata musiikkiesityksiä oopperalaulusta loppuillan diskoon. Jouduimme sanomaan näkemiin uusille ja vanhoille tuttaville, mutta hyvästejä ei kuitenkaan jätetty vaan asia oli selvä: ensi vuonna Maltalla!
Tenniksessä voittaja on se, joka voittaa viimeisen pisteen. Tyylipisteitä ei jaeta ja jokainen saa pelata omilla vahvuuksillaan. Pelaamisen ilo välittyi kentiltä katsomoon, ja kaikki saivat varmasti riittävän annoksen tennistä ja aurinkoa. Suosittelen lämpimästi tapahtumaa kaikille tennistä pelaaville lääkäreille tasosta riippumatta. Ensi vuonna kisat järjestetään Maltalla syys-lokakuun vaihteessa – nähdään siellä!
