Tulevaisuuden lääkäri - Terminaattori vai Robocop?

Kirjoittaja: Juuso Korhonen, LL

Tulevaisuuden lääkäri - Terminaattori vai Robocop?

Kollegat Pyry Jylhä-Vuorio ja Laura Seppälä kirjoittivat blogiteksteissään osuvasti tekoälystä ja sen rajoitteista. Tekoäly tulee muuttamaan maailmaa, ja aihe herättää monien mielessä villejä visioita tulevaisuudesta, jossa lääkärit on korvattu koneilla. Monet jopa väittävät vallankumouksen olevan aivan nurkan takana. Olen yhtä mieltä kollegoideni kanssa siitä, ettei ajatteleva kone tule vielä pitkään aikaan, ehkä koskaan, syrjäyttämään lihaa ja verta olevaa lääkäriä. Mutta osaksi työtämme se varmasti tulee - hyvällä tai pahalla.

Ajatus siitä, että kone syrjäyttäisi ihmisen, pohjautuu ajatukseen siitä että tekoäly on ihmisälyn kaltainen. Sitä se kuitenkaan ei ole. Ihminen on evoluution kehittämä kone jonka monimutkaiset, päällekkäiset ja usein ristiriitaiset ominaisuudet palvelevat tai palvelivat joskus geenien välittämistä eteenpäin. Se, että tuo kone ylipäänsä pystyy nykypäivänä ratkomaan diagnostisia pulmia ja valitsemaan parhaan hoitomenetelmän on suoranainen ihme. Aivomme pystyvät valtavan nopeaan havainnointiin, havaintojen yhdistelyyn ja luovien ratkaisujen keksimiseen. Vielä ihmeellisempää on se, miten erilaisia tehtäviä aivomme voivat oppia. Tällaisen joustavuuden ja luovuuden opettaminen tietokoneelle on vielä kaukana nykyteknologian ulottumattomissa.

Tämän vuoksi kone joka pystyisi itsenäisesti toteuttamaan lääkärin työtä, olemaan empaattinen ja ymmärtävä, ajattelemaan luovasti ja vakuuttamaan potilaan, on edelleen scifiä, tai oikeastaan scifikauhua. Tällainen ihmistä matkiva kone esiintyy esimerkiksi Terminator-elokuvissa, jossa Arnold Schwarzeneggerin kasvojen taakse kätkeytyy metallinen robotti. Ihmiset tuskin haluaisivat lääkärikseen tällaista robottia - ei vaikka sen kasvot olisivat kuinka uskottavat. Siksi tekoälyn ei kannata yrittääkään korvata ihmistä. Ajatus robottilääkäristä on karmiva juuri siksi, että kyseessä olisi naamio, jonka takana on meille tuntematon ja käsittämätön olento. Oli se sitten kiiluvasilmäinen terminaattori, musta huriseva laatikko tai mystinen pilvipalvelin, emme halua sen päättävän elämästämme ja kuolemastamme.

Tekoälyllä voi kuitenkin olla myös toisenlainen rooli. Toisessa tieteiselokuvassa, Robocopissa, koneen ja ihmisen roolit on käännetty, ja kylmän metallisen kuoren sisällä onkin ihmisaivot jotka ohjaavat koneen liikkeitä. Vaikken uskokaan että tulevaisuuden lääkäri on metallisen haarniskan sisään suljettu täydellinen tappaja, piilee tässä tärkeä oivallus: tekoäly, niin kuin kaikki muutkin keksinnöt, voi antaa meille uusia työkaluja ja sitä kautta uusia kykyjä ilman, että inhimillisyytemme on vaarassa.

Monissa asioissa tietokoneet ovat jo selvästi ihmistä parempia. Tuskin kukaan enää vaivautuu laskemaan antibioottiannoksia kynän ja ruutupaperin avulla. Monet nykylääkärin arkeen kuuluvat tehtävät tulevat tuntumaan tulevaisuudessa yhtä vanhanaikaisilta kuin jakokulma kun tekoäly toimii apunamme.

Useimmat meistä käyttävät jo lähes päivittäin jonkinlaista taulukkoa tai vuokaaviota, kun päätämme mitä tutkimuksia ja hoitoja määräämme. Monissa sairaaloissa käytössä on myös tekoälyyn perustuva päätöksen tuki (Medical Decision Support System). Tutkimustiedon lisääntyessä voi olla että tällaisiin valintoihin vaikuttavat kymmenet tai jopa sadat tekijät. Ihmismieli ei pysty pitämään sisässään yhtä aikaa kaikkia tällaisia tekijöitä, mutta kone pystyy, ja hyvin kalibroitu tekoäly voi tulevaisuudessa olla korvaamaton apu hoidon valinnassa.[1] Lopullisen valinnan tekee silti ihmislääkäri.

Tekoälyä voitaisiin käyttää myös parantamaan lääkärin osaamista. Kuinka usein olet määrännyt potilaalle hoidon saamatta tietää miten se toimi? Tekoäly voisi tilastoida potilaskäyntejä, tehtyjä tutkimuksia ja annettuja hoitoja (tehtävä josta useimmat ihmislääkärit mielellään luopuisivat) ja ilmoittaa meille kun selviää, oliko päätöksemme oikea. Säännöllinen palaute voisi huomattavasti tehostaa ammatillista kehitystä. Ja kun tilastointi olisi tekoälyn ohjissa, olisi se helppo valjastaa myös tutkimustyöhön jossa työläs ja uuvuttava tiedonkeruu jätettäisiin tietokoneen tehtäväksi. Se ei siitä pahastuisi, sillä juuri yksitoikkoiset mutta tarkkuutta vaativat tehtävät ovat koneen leipälaji. Ihmistutkija taas voisi keskittyä osuuteen jonka me ihmiset teemme parhaiten - luovaan ja soveltavaan työhön.

Eivätkä tekoälyn sovellukset rajoitu vain lääkärin auttamiseen. Myös potilaan voisivat hyötyä älykkäästä koneesta, joka esimerkiksi muistuttaisi verenpaineen mittauksesta, laskisi keskiarvon ja neuvoisi lääkityksen annosmuutoksen. Lääkäri aloittaisi lääkkeen, mutta esimerkiksi insuliinin ja varfariinin annostelu seuraa yksinkertaisia kaavoja, jotka potilaan on usein vaikea sisäistää. Koneelle nämä ohjeet olisi helppo antaa, eikä kone unohtaisi sovittua suunnitelmaa.

Ideoiden tuominen käytäntöön toki vaatii paljon työtä. Koneet tekevät virheitä, joiden seuraukset voivat olla vakaviakin. Mutta niin tekevät ihmisetkin - ja yhdistämällä molempien voimat voimme olla parempia kuin yksin.

Tekoäly on tulossa osaksi työtämme. Se voi aiheuttaa ongelmia ja taistella meitä vastaan kuin Schwarzeneggerin terminaattori tai tahmea tietokoneen käyttöliittymä, mutta se voi myös antaa meille uusia, parempia keinoja tehdä työmme. Henkilökohtaisesti uskon jälkimmäiseen vaihtoehtoon, ja uskon että meillä lääkäreillä on tärkeä osa kehitystyössä. Loppujen lopuksi tekoäly on oma luomuksemme ja tulee tekemään sen mitä siltä pyydetään, ei enempää eikä vähempää. Siksi meidän täytyy tietää, mitä koneilta haluamme - ja osata kertoa se niille.

 

Juuso Korhonen

LL, erikoistuva lääkäri

 


[1] Amirkhani A, Papageorgiou EI, Mohseni A, Mosavi MR. A review of fuzzy cognitive maps in medicine: Taxonomy, methods, and applications. Comput Methods Programs Biomed. 2017 Apr;142:129-145

 

Lue Laura Seppälän blogikirjoitus Mitä lääkärint työ oikeastsaan on? ja Pyry Jylhä-Vuorion blogikirjoitus Poplaulajat kilometritehtaalle, lääkärit perässä samasta aihepiiristä!

 

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.