“Terveydenhuollossa on helppo olla guru.”, sanoi eräs terveysteknologian parissa uransa tehnyt insinööri. Taustalla on ajatus, että konservatiivinen ala tulee 5-7 vuotta muita jäljessä. Niin myös startup-pöhinä on vallannut alaa lääkäripiireissä. Mitä tulisi pohtia ennen tälle tielle lähtemistä?
Startup on nuori kasvuyritys, joka uuden liikeidean turvin pyrkii nopeasti keräämään markkinaosuutta. Ikäryhmässäni, alle kolmikymppisissä nuorissa lääkäreissä on useita, jotka ovat perustaneet startupin ja vielä useampia, jotka haaveilevat oman idean viemisestä eteenpäin. Olen matkani alkutaipaleella, mutta tutkimustyön, erikoistumispalveluiden ja yrityksen keskellä tasapainoilun ilo ja tuska ovat osa arkeani. Käyn tässä kirjoituksessa läpi startup-yrittämisen ensiaskelia nuoren lääkärin näkökulmasta.
Ensin tarvitaan idea. Kaiken liiketoiminnan lähtökohtana on yhtälö 1 + 1 > 2. Tuotantokoneeseen kaadetut resurssit leivotaan osiensa summaa ehommaksi kokonaisuudeksi, jolloin yritys on tuottanut lisäarvoa. Tälle lisäarvolle voidaan asettaa hinta, jonka yrittäjä saa työstään palkkioksi. Tähän kiteytyy koko ajatusprosessin ydin. Keittokirjaa hyvän idean synnyttämiseen ei ole, mutta jokaisen idean kohdalla kannattaa kysyä itseltään: tuoko ratkaisu aitoa lisäarvoa, maksaisinko itse tästä jotakin? Onko kyseessä pienen piirin ongelma vai onko ratkaisu sovellettavissa kaikkialla? Pohdinnan tuloksena syntyy karkea kuva ongelman laajuudesta, ratkaisun vaatimasta panoksesta ja sen tuomasta lisäarvosta, sekä näiden synnyttämästä yhtälöstä, jonka perusteella voi valistuneemmin arvioida, kannattaako hankkeeseen lähteä. Lisäksi googlaus kertoo, onko joku toinen jo ratkaissut saman ongelman.
Idean taakse tarvitaan tiimi. On erittäin harvinaista, että yhdellä ihmisellä on käsissään kaikki ratkaisun avaimet. Vähimmillään töitä on mukavampi paiskia yhdessä ja ongelmia on helpompi ratkoa, kun asioita voi käsitellä yhdessä. Monesti tiimi on muodostunut jo ideavaiheessa, jolloin kehityskulku on luonnollinen. Mikäli on idea, mutta ei tiimiä, on tilanne haastavampi, mutta ei mahdoton. Tällöin on tehtävä selkätyötä ja etsittävä potentiaalisia partnereita aiheeseen liittyvistä verkostoista. Käytännössä tämä tarkoittaa Googlen, LinkedInin ahkeraa selailua, sähköpostia ja tapaamisiin osallistumista. Ohjenuorana on, että liian mustasukkainen omasta ideastaan ei kannata olla. Toisen ihmisen näkemys voi kehittää ajatuksen aivan toiselle tasolle. Toisaalta jos idea on helposti toistettavissa, kilpailijoita ilmaantuu varmasti. Yksityiskohtia käsiteltäessä voi suojautua vaitolosopimuksella (eng. Non-disclosure agreement). Alkuvaiheen tiimissä tärkeintä on olla ydinidean kannalta keskeisiä osaajia. Liiketoiminnan, rahoituksen ja lainsäädännön ammattilaiset ovat hyödyllisiä, mutta eivät alkuvaiheessa välttämättömiä.
Tiimi tarvitsee tuotteen. Kun idea ja tiimi ovat koossa, on aika lähteä suunnittelemaan startupin ensimmäistä varsinaista tuotetta MVP:n (minimum viable product) kautta. MVP on yksinkertaisin, vähiten panostusta vaativa tuote, joka täyttää startupin liikeidean mukaisen tarpeen. Tällöin on viimeistään tärkeää tutustua olemassa oleviin, samankaltaisiin tuotteisiin ja muodostaa käsitys kilpailukentästä. MVP kannattaa miettiä niin yksityiskohtaisesti, toiminnallisia piirteitä myöten, kuin mahdollista, koska se luo pohjan MVP:n toteutussuunnitelmalle, sekä antaa käsityksen siitä, millaisia ponnistuksia se vaatii. Tuotteen ympärille rakennetaan liiketoimintasuunnitelma, johon on mietitty, paljonko rahaa tuotteen teko maksaa, paljonko sen myyminen maksaa ja paljonko se tuo rahaa sisään. Näistä muodostuu yhtälö, jolla homma alun investointien jälkeen muuttuu jossakin vaiheessa kannattavaksi.
Rahoitus. Startupin toimialasta riippuen suurin osa tuotteista vaatii jonkin verran rahaa. Jatkumon ääripäissä ovat ohjelmistot, joihin ei työn lisäksi aluksi vaadita kuin muutamia satasia servereihin ja ohjelmointityötä, joka voi tulla tiimin sisältä. Toisessa ääripäässä ovat esimerkiksi lääkintälaitteet, joiden kehittäminen vaatii suuria investointeja, eikä ole pienen tiimin itse rahoitettavissa. Mikäli aiemmat vaiheet on mietitty huolella, tämä vaihe vaatii vain niiden selkeän dokumentoinnin. Ero esimerkiksi apurahahakemukseen ei ole suuri: pitää olla selkeä kuva tavoitteesta, siihen tarvittavista askeleista, tiimistä, rahantarpeesta ja siitä mitä rahoittaja voi projektista kostua. Tämän dokumentin, käytännössä powerpoint-esityksen kanssa, voidaan alkaa etsiä profiililtaan sopivia henkilöitä, jotka ovat aiemmin sijoittaneet vastaaviin hankkeisiin tai toisivat muuten lisäarvoa tiimiin. Startupissa sijoittaja kannattaa valita niin, että hänen osaamisensa täydentää perustajatiimiä mahdollisimman hyvin. Liiketaloudellinen osaaminen ja markkinointi ovat luontaisia rooleja. Startup pitää “myydä” sijoittajalle, joka itse asiassa tavallaan onkin yrityksen ensimmäinen asiakas. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun priorisoi MVP:n ja yrityksen eri osa-alueita.
Kun rahoitus on hankittu, voi liiketoiminta alkaa. Kun tuotantokoneiston kaikki palikat on saatu kokoon, aletaan suunnitelmaa toteuttaa. Painopiste alkaa kääntyä voimakkaasti myyntiin ja ensimmäinen maksava asiakas onkin tärkeä referenssi. Kun rahavirrat saadaan vielä käännettyä positiivisiksi, voidaan puhua onnistumisesta!
Lääkärillä on erinomaiset edellytykset yrittäjyydelle. Kliininen työ on luonteeltaan ongelmalähtöistä ja käytännön ongelmat tulevat helposti ilmi. Liikeidean arviointi voi olla aluksi haaste, mutta vauhtia voi hakea kirjallisuudesta: epidemiologinen data kertoo ongelman yleisyyden, kustannuksiin liittyviä laskelmia on myös usein olemassa. Tiimin kokoamisessa haasteena on, että lääkäreitä koulutetaan omassa koulutusohjelmassaan ja opintojen kautta monialaista verkostoa ei automaattisesti muodostu. Tutkimustyö on hyvä keino laajentaa verkostoa. Lisäksi alan tapahtumissa käymällä ja aktiivisella keskustelulla sopivia kontakteja alkaa kertyä. Rahoitukseen liittyy ehkä lääkärin suurin etu. Työmäärää ja tulotasoa on helppo säätää ja halutessaan aikaa yrittämiseen voi vapauttaa työskentelemällä iltaisin ja viikonloppuihin, jolloin elintasosta ei välttämättä joudu tinkimään. Lisäksi lääkäreistä koostuvalla perustajajoukolla on kohtalaiset mahdollisuudet rahoittaa alkuvaiheen yritys omasta taskustaan, jolloin tuottopotentiaali paranee. Monelle suurin askel on varmasti, että liiketoiminnan kierrosten lisääntyessä kliinisestä työstä on pakko tinkiä ja valita “yrittäjäksi erikoistuminen”. Valinta ei ole yksiselitteinen. Kliininen työ rajautuu työajan puitteisiin, on hyvin palkattua ja työtilanne on suhteellisen turvattu. Startup-yrittäjä tinkii kaikista näistä eduista, toiveenaan, että uhraukset lopulta palkitaan. Joku menestyy, suurin osa epäonnistuu monta kokemusta rikkaampana. Onnellista on, että perinteiseen päivätyöhön voi todennäköisesti palata myös tulevaisuudessa. Onni suosii rohkeaa!
Antti Roine
LT, kirurgian evl ja Olfactomics Oy:n perustaja
