Erikoistumissuunnitelmat ovat varmasti jokaisen kandidaatin, vastavalmistuneen ja jo erikoistumisensa aloittaneiden mielessä säännöllisesti.
Tulossa on suuria muutoksia sekä hakuvaiheeseen että koulutuksen sisältöön – ajatus niin sanotusta aikaperusteisesta erikoistumiskoulutuksesta alkaa vaihtua oppimisperusteiseen, ja NLY:n ahkerasti markkinoima sähköinen lokikirja luo perustaa erikoistumiskoulutuksen tavoitteiden toteutumiselle. Valintakriteereistä keskustellaan edelleen STM:n alaisen erikoislääkärikoulutuksen koordinaatiojaoksen jatkaessa työtään. Näillä näkymin uusi asetus erikoislääkärikoulutuksesta tulisi voimaan vuoden 2019 alusta. Meneillään oleva SOTE-suunnittelu lisää oman mausteensa tulevaisuuden pähkäilyyn nuorten lääkärien näkökulmasta.
Ennen putkeen hyppäämistä nuoren lääkärin on kuitenkin tehtävä tärkeä päätös: valita erikoisala. Vinkkiä mielenkiintoiselle uralle saa luonnollisesti lääkiksen peruskursseilta ja syventävien sekä valinnaisten opintojen kautta. Muita mahdollisia tietolähteitä ovat esimerkiksi työkokemukset sekä amanuenssina että lääkärin sijaisena, vanhemmat (ja miksei nuoremmat) vuosikurssit, omat sukulaiset ja perheenjäsenet, ystävät, erilaiset lääkäritapahtumat sekä internetsivut. Omaa alaa pohtiessa pitää ottaa kantaa moneen asiaan: haluanko työskennellä yliopistosairaalassa vai pienemmässä keskus- tai aluesairaalassa? Vai haluanko kenties pääosin tehdä työpäiväni privaattisektorilla tai tutkimustyössä kokonaan tai osittain? Miten paljon haluan päivystää? Haluanko tehdä toimenpiteitä? Millaiset erikoisalan työllisyysnäkymät ovat? Kysymyksiä riittää. Erikoisalan valinta on tärkeä päätös, mutta onneksi suunnitelmaan voi tarkentaa myöhemmin ja vaihtaa. Kaikkialla tämä ei ole mahdollista.
Olen vaihto-oppilaana Kööpenhaminassa, jossa lääkisopiskelijoilla on erittäin kovaa stressiä urasuunnitelmien suhteen. Tanskassa valtio on rajannut ilmaisen opinto-oikeuden ainoastaan yhteen ylempään korkeakoulututkintoon, joten opiskelijat miettivät tarkkaan, ottavatko niin sanotusti paperit ulos, vai haluavatko kuitenkin miettiä vielä, mitä tekevät isona. Valmistua ei joka tapauksessa kannata, ellei halua maksaa pitkää penniä toisesta tutkinnosta. Vaihtoliikenne lääkikseen toimii odotetusti enemmän sisäänpäin, mutta on lääkisopiskelijoitakin, jotka vaihtavat alaa kesken opintojen. Korkeakouluihin haetaan koulutusohjelmasta riippuen 1-2 kertaa vuodessa todistuksen perusteella, mikä toisaalta tuo joustavuutta hakijalle. Lisäpisteitä hakuun saa esimerkiksi järjestötoiminnasta.
Välivuodet ovat tanskalaisten lääkisopiskelijoiden keskuudessa yleisiä: välivuosi antaa lisää miettimisaikaa, hengähdystauon opinnoista ja mahdollisuuden työskennellä esimerkiksi tutkimuksen parissa tai tehden erilaisia terveydenhuoltoalan sijaisuuksia. Hieman yllättäen täällä suosituin ajankohta välivuodelle näyttää olevan kolmantena lääkisvuonna, ennen kliinisten opintojen alkamista. Suomessa huippuajankohta välivuodelle ajoittuu kliiniseen vaiheeseen.
Tiukan korkeakoulututkintosäädöksen lisäksi myös erikoistumisoikeus on rajattu yhteen alaan per henkilö. Mikäli tanskalainen medisiinari haluaa erikoislääkäriksi, on hänellä valmistumisen jälkeen kuusi vuotta aikaa tehdä päätös erikoisalastaan. Valmistumisen jälkeen nuorten lääkäreiden on tehtävä pakollinen vuoden kliininen harjoittelu (KBU), joka lasketaan kuuden vuoden jaksoon. Äitiys- tai vanhempainvapaa sekä tutkimustyön tekeminen antavat lisävuosia tälle kuudelle vuodelle, joten valmistumisen jälkeen monet nuoret lääkärit perustavat perheen tai siirtyvät tutkimustyöhön saaden miettimisaikaa. Erikoisalan valinnan voi tehdä vain kerran, ja valittua erikoisalaa ei voi muuttaa. Valittavia erikoisaloja Tanskassa on 39. Mikäli erikoislääkäriksi haluaa toiselta alalta, on tutkinto tehtävä toisessa maassa. Valtio painostaa vastavalmistunutta siis sekä ajallisesti että rajaamalla mahdollisuuden vain yhteen alaan.
Suomessa erikoistumiseen on saatavilla huomattavan paljon joustoa Tanskaan nähden. Erikoistumiskoulutukseen kuuluva terveyskeskusjakso tuo miettimisaikaa erityisesti valmistumisen jälkeen, eikä meillä ole käytössä aikarajaa erikoisalan valinnalle. Töitä tehdessä niin sanotut reunapalvelut saadaan melko joustavastikin räätälöityä eri erikoisaloille sopivaksi. Mikäli siis oltuasi puoli vuotta kirurgialla töissä tajuatkin naistentautien ja synnytysten olevan se juttu, saat kuitattua kirurgian jaksollasi pakollista reunapalvelua. Tällä hetkellä erikoistumispalvelua mitataan aikaperusteisesti, mutta tulevaisuudessa oppimisperusteinen kirjaus tuo joustoa ja mahdollisuuden saada pätevyys nykyistä nopeammin, mikäli työpaikka tarjoaa monipuolisesti ja kattavasti tarvittavia taitoja ja tietoja. Lisäksi tuplatutkinnot ovat mahdollisia, mikä luo mahdollisuuksia hyvin uniikkeihin yhdistelmiin ja uravalintoihin. Ja mikä tärkeintä, erikoisalan vaihtaminen on mahdollista!
Tällä hetkellä suomalaiset kandit ja vastavalmistuneet odottavat malttamattomana tietoa erikoislääkärikoulutuksen uudistumisista ja uusista valintakriteereistä. Vaikka kaikenlaisia uhkakuvia saattaakin tulla mieleen, toivottavasti tieto toisesta mahdollisuudesta ja alan vaihtamisen mahdollisuudesta tuo turvaa – kaikilla asiat eivät ole niin hyvin.
Henni Hiltunen, lk
NLY:n koulutusvaliokunnan jäsen
