PeräSoteen tuli tänään ensimmäinen hakemus kesätöihin vuodelle 2018. Sähköpostissa on kaksi virkettä ja allekirjoitus:”Hei, olen lääketieteen kandidaatti kolmannelta vuosikurssilta. Pääsenkö Perähikiän terveyskeskuksen vuodeosastolle kesätöihin 2018?Terveisin, Kaapo Kandidaatti”

Viime aikoina on puhuttu kandien kesätyöpaniikista. Joka neljäs meistä sopii kesätyöt yli vuotta etukäteen ja trendi taitaa vielä vain jatkua. Aihetta on ruodittu yliopistojen käytävien lisäksi muun muassa Lääkärilehdessä ja tämän blogin sivuilla. Keskusteluissa ei ole vielä juurikaan nostettu esille sitä, miten työnantajat voivat tilanteeseen reagoida.

Hypätäänpä hetkeksi niihin saappaisiin ja spekuloidaan!

Kuvitellaan, että minä nyt vastaan PeräSoten rekrytoinnista ja palkkaan kandeja ja nuoria lääkäreitä perusterveydenhuollon toimipisteisiin viransijaisiksi.

Viime vuodesta muistan, että hakemuksia tuli ripotellen kevään ja syksyn aikana. Viimeiset paikat täytettiin toukokuussa vuotta ennen töiden alkua ja lopuille piti myydä ei-oota. Mietin mitä vaihtoehtoja minulla nyt on:

A) Minun ei tarvitse nähdä enää vaivaa rekrytoinnissa. Otan hyödyn irti tilanteesta ja palkkaan nopeimmat hakijat, jotta asiaa ei tarvitse enää ajatella. Onpahan pois päiväjärjestyksestä moinen. Kaapo Kandidaatti on varmasti tunnollinen ihminen kun on näin ajoissa liikkeellä. Palkataan Kaapo ja yhdeksän seuraavaa hakijaa ja PeräSoten kesäsijaiset on selvillä maaliskuussa 14 kuukautta ennen töiden alkua.

Vaihtoehto houkuttelee. Pääsisin vähällä työllä ja pienellä vaivalla. Kymmenen kesäsijaisen palkkaamiseen tarvitsisi lukea vain 20 virkettä sähköpostia.

Harkitsen kuitenkin uudestaan. Kesäsijaiset ovat tärkeissä rooleissa toimipisteissä. Heidän päätöksensä vaikuttavat alueen asukkaiden terveyteen ja PeräSoten talouteen. Heidän persoonansa luovat työilmapiiriä ja ovat isossa roolissa hyvän potilas-lääkäri-suhteen luomisessa.

Haluan ehkä kuitenkin tietää hakijoista enemmän. Mietin vielä vaihtoehtoista tapaa valita kesäsijaiset:

B) Pyydän hakijoita lähettämään työhakemukset. Lääketieteelliseltä koulutukseltaan he eivät juurikaan eroa toisistaan, mutta ihmisillä on erilaisia taustoja ja harrastuksia. Näistä saan jonkinlaisen käsityksen keitä nämä ihmiset ovat. En kuitenkaan ole vielä valmis tekemään päätöstä, vaan pyydän kandit työhaastatteluun elokuun lopulla.

Tähän mennessä hakemuksia on tullut jo 30, vaikkakin haastatteluun ilmestyykin vain 23. Loput ovat sopineet työt jo muualle, eihän sille mitään voi. Haastatteluissa tutustun hakijoihin. Arvioin, sopiiko kukin hakija johonkin PeräSoten työpisteistä. Osastoja ja vastaanottojakin on niin monenlaisia.

Hakemusten ja haastattelujen perusteella olen valmis tekemään päätöksen. Valitsen kymmenen kandidaattia, joiden ominaisuudet  vastaavat juuri PeräSoten tarpeita. Ilmoitan valinnasta hakijoille syyskuun alussa, yhdeksän kuukautta ennen töiden alkua.

Olen joutunut käyttämään hieman työaikaani haastattelujen järjestämiseen ja hakemusten lukemiseen. Kesän jälkeen vaivani kuitenkin palkitaan, kun toimipisteiden palautteissa kesäsijaisia kehutaan. He pärjäsivät aiempaa paremmin työpaikan haasteissa ja heidän persoonansa toivat positiivista eloa työyhteisöön ja potilaskontakteihin.

Lisäksi kandit kokivat selviävänsä heille osoitetuissa työtehtävissä hyvin ja viihtyvänsä työyhteisössä. Heille jäi kesästä hyvä fiilis ja he ilmoittivatkin hakevansa ensi kesänä uudestaan PeräSoteen, kavereiden kanssa.

Aika innovatiivista ajattelua, eikö totta? Pakko myöntää, etten keksinyt tätä ideaa ihan itse. Rehellisesti sanottuna kopioin sen aika suoraan eräältä toiselta alalta. Tai oikeastaan niiltä kaikilta muilta aloilta, joissa ihmisiä palkataan töihin.

Suomen Medisiinariliitto pureutuu tänä vuonna kandien rekrytointi-ilmiöön. Toive on tullut jäsenistöltä, sillä nykyinen kehitys koetaan ahdistavana. Trendihän ei lyhyelläkään tähtäimellä rajoitu pelkästään kandeihin, vaan muutamassa vuodessa isot vuosikurssit valmistuvat ja tuoreet lisensiaatit alkavat havittelemaan YEK- ja erikoistumispaikkoja. Tai siis niiden sopimisesta puhutaan jo nyt neljännellä vuosikurssilla. Oikeasti.

Uskon kuitenkin, että työnantajat pian ymmärtävät muuttuneen asemansa ja arvioivat rekrytointiprosessiaan uudestaan.  Sitten saatamme joutua kohtaamaan esimerkiksi edellä mainitun kaltaisia prosesseja työelämässä.

Mitä työmarkkinoiden uudet trendit sitten ikinä ovatkaan, SML liputtaa jatkossakin kollegiaalisuuden ja reilun pelin puolesta!

”Hei, olen lääketieteen kandidaatti ja tiedustelen pääsenkö Perähikiän hautausmaalle maatumaan kun minusta aika jättää? Eläkevirka kun on jo samalle paikkakunnalle jo sovittu…”

 

Jesper Perälä, LK

Suomen Medisiinariliiton varapuheenjohtaja