Konsultaatioista liikkuu lääkärikunnassa niin kauhukertomuksia kuin sankaritarinoitakin. Kandidaatti pääsee kesätöissään lääkärin sijaisena konsultoimaan runsain mitoin paitsi senioriaan, myös lukuisia muita lääkäreitä yli erikoisalarajojen. Oman, vasta kehittyvän ongelmanratkaisukyvyn rajojen tullessa vastaan on aika koputtaa seniorin työhuoneen oveen tai ottaa puhelin kauniiseen käteen. Mielessä pyörii monenlaista. Onko tämä kysymys täysin älytön? Löytäisinkö tiedon kuitenkin Terveysportista, jos vielä etsisin? Häiritsenkö?  Saanko huudot vai mukavan vastaanoton? 

Omat kokemukseni konsultaatiotilanteista ovat pääosin positiivisia. On kuitenkin tullut todistettua myös keskeyttämistä, vähättelyä, näpäyttelyä, tiuskimista, äyskimistä ja  naureskelua, jolloin olen joutunut miettimään, onko tämä todella korkeakoulutettujen aikuisten välistä keskustelua. Tällaiset kokemukset saattavat aiheuttaa konsultaatiokynnyksen nousemisen ja pahimmassa tapauksessa asettaa esteen potilaan hyvälle hoidolle. Niin väärin aseteltu kysymys, puutteellisesti esitetty anamneesi kuin epäselvä vastauskin vaarantavat keskinäisen ymmärryksen ja lopulta potilaan hoidon. Terveydenhuollossa onnistunut viestintä, johon myös konsultaatiot kuuluvat, on siis osa potilasturvallisuutta.

Konsultoiminenkin on taito, jota voi harjoitella. Kandidaatti voi hyödyntää esimerkiksi ISBAR-struktuuria. Ensin esittäydytään (Identification), ja kerrotaan muutamalla sanalla mitä ongelmaa kysely koskee (Situation). Tämän jälkeen referoidaan olennaisilta osin potilaan taustatiedot, esimerkiksi sairaudet, hoidon vaiheet ja relevantteja laboratorioarvoja (Background), jonka jälkeen esitetään ajankohtainen tilanne eli status (Assessment). Lopuksi raportin antaja esittää oman toimintaehdotuksensa alussa mainittuun ongelmaan (Recommendation). Tämän jälkeen konsultti esittää mahdollisesti kysymyksiä ja syntyy pohdinta jatkosuunnitelmasta. ISBAR-rakenteeseen turvautuminen auttaa esittämään asiat systemaattisesti ja loogisessa järjestyksessä sekä vähentää todennäköisyyttä unohtaa mainita jokin potilasta koskeva seikka.

Kandidaatin on hyvä myös priorisoida kysymyksiään: vaatiiko asia soittamista heti vai voisinko koota päivän aikana vastaan tulleet ongelmat iltapäivälle? Kiitosta konsultaatiovastauksesta ei pidä unohtaa.

Kysyminen on aina oman vajavaisen tietonsa näyttämistä ja tämä edellyttää yleisesti avointa ja rohkaisevaa ilmapiiriä. Hyvällä työyhteisön keskinäisellä ilmapiirillä, kesäsijaisen toivottamisella tervetulleeksi työyhteisöön sekä perusteellisella perehdytyksellä voidaan madaltaa kandidaatin konsultaatiokynnystä. Onneksi kandidaateista merkittävä enemmistö (86-88 %) ajatteli kesätöissä vuonna 2016, että lääkäreitä oli helppo konsultoida. Vastaava osuus piti vuoden 2016 kesätyöpaikkansa työilmapiiriä avoimena ja arvostavana.

Puhelimeen vastaavan konsultin kannattaa tarvittaessa pyytää rakentavia korjauksia konsultaation rakenteeseen, mikäli huomaa puutteita kandidaatin esittämistavassa. Vastaaja voi myös miettiä, vastaisitko konsultaatioon samalla tavalla, jos kandidaatin sijaan tyhmän kysymyksen kysyjänä olisi vaikkapa toisen alan erikoislääkäri? Voisiko konsulttina oleminen olla ajatuksen tasolla pakkopullan sijasta oikeus; onhan konsultaation esittäminen kollegan luottamuksenosoitus sinun osaamistasi kohtaan.

Konsultointimahdollisuus liittyy suurempaan kokonaisuuteen, kesäkandin ohjaukseen. Pelkkien kandidaatista lähtöisin olevien konsultaatioiden lisäksi tarvitaan kokeneempaa silmäparia seuraamaan, antamaan palautetta ja ohjailemaan lääkäriksi kasvavaa polun alkutaipaleella. Kandidaatin ei välttämättä voida odottaa itse tunnistavan kaikkia tilanteita, joissa hän tarvitsee ohjausta. Vaikka ohjaajan eli seniorin nimeäminen on työnantajan tehtävä, kesällä 2016 vain noin 50% kandidaateista oli kirjallisesti määritelty ohjaaja.

Konsultaatiossa on kyse vuorovaikutustilanteesta ja molempien osapuolten panos on tärkeä. Pohjimmiltaan konsultaation onnistumisessa on kyse potilasturvallisuudesta. Toivotan ryhtiä ja kärsivällisyyttä konsultaatiotilanteisiin, kesälläkin.

Lähteet:

Lääkäriliiton opiskelijakysely 2016