Alkuvuodesta kokenut kollega kommentoi työtilannettani hätkähdyttävästi: ”On itsekästä tehdä lyhennettyä työaikaa; kollegat joutuvat tekemään sinunkin työsi.”
NLY:ssä puheenjohtajan palkkio korotettiin syksyllä vastaamaan 50% erikoistuvan lääkärin peruspalkasta mahdollistaen puheenjohtajalle 50% kliinisen työn. Tässä taustalla oli edeltäjieni rohkeus sanoa ääneen, että työtaakka on ollut liian suuri. Puheenjohtajan työn vaatima 20 viikkotuntia on täyden kliinisen työn ohessa paljon.
Palatessani vuoden alussa tutkimusvapaalta pysähdyin kollegojen väsymyksen edessä. Kerta ei ollut ensimmäinen, mutta kulunut vuosi paremman lääkärin arjen puolesta liputtavan yhdistyksen puheenjohtajana on saanut tuntemaan vastuuta eri tavalla.
NLY on kahden vuoden ajan piirtänyt Koulutuspaikkakyselyllä kuvaa erikoistuvien oloista ja koulutuksesta. Tänä vuonna vastauksia tuli jo yli tuhat. Olette antaneet avointa palautetta runsaasti ja se on luettu huolella. Kehitysehdotusten ja ohjaajille kohdistetun kiitoksen takaa palautteesta kasvoille lyö väsymys.
Pienten lasten vanhemmat toivovat lyhennettyä työaikaa. Tutkijat toivovat, että työnantaja sallisi virkavapaata. Koulutukseen pyydetään suunnitelmallisuutta, arki ei voi olla jatkuvaa sairaspoissaolojen korvausta. Työtahti tuntuu kiristyneen, ylitöistä ei välttämättä edes makseta. Päivystysvuorojen lyhennystä toivovat lähes kaikki, jotka niitä vielä tekevät. Erikoistuvien lääkärien työkuorma on suuri.
Keskittämisen myötä yhä harvempi päivystyspiste rauhoittuu yöksi. Varallaolon sijaan päivystäminen tarkoittaa usein aktiivista yötyötä, jossa tahti on päivätyötä nopeampaa. Lääketiede laajenee päätä huimaavalla vauhdilla ja yhä odotamme digitaalisten ratkaisujen tuovan helpotusta arkityöhön.
On vahvuutta sanoa, että tätä ei pidä jaksaa.
Ennen päätöstä puheenjohtajan palkkion korotuksesta (ja kliinisen työni osa-aikaisuuden mahdollistamisesta) pelkäsin paluuta tutkimusvapaalta. Pelkäsin jatkuvien 12 tuntisten päivien ja päivystysöiden aiheuttamaa väsymystä, jota nukuin viime huhtikuussa lähes kuukauden pois tutkimusvapaan alkaessa. ”Sara, oletko masentunut?” kysyi ystävä. Väsynyt vain, onneksi.
Haluan ajatella vahvaksi kasvaneen NLY:n asettavan esimerkin luomalla rajat sille, mitä toisiltamme odotamme. Uskon vahvasti, että hyvinvoiva lääkäri on paras lääkäri potilaalle. Myös Koulutuspaikkakyselyn parhaita koulutuspaikkoja haastateltaessa nousi selvästi esiin se, että hyvä koulutus edellyttää hyvinvoivaa työyhteisöä. Mikään yhteisö ei voi hyvin, jos sen jäsenet uupuvat loppuun. Ei myöskään edunvalvontayhteisö. Nuorten Lääkärien Yhdistys sai alkunsa taistelusta palkan eteen, kohtuullisuuden eteen. Tämä työ jatkuu edelleen. Toivon, että olisimme osa lääkärisukupolvea, joka jättäisi jälkeensä kohtuullisuuden kulttuurin. Sellaisen, jossa sanaan lääkäri ei yhdistyisi uhraus tai kärsimys, vaan lääkäriä kunnioitettaisiin myös tasapainoisen arjen eläjänä. Esimerkin asettajana.
Sara Launio
Kirjoittaja on terveydenhuoltoon erikoistuva lääkäri, joka työskentelee 50%:sti HUS:lla Malmin sairaalan sisätautipäivystyksessä, toimii NLY:n hallituksen puheenjohtajana ja haaveilee saattavansa väitöskirjansa ensimmäisen osatyön valmiiksi sitten, kun on aikaa.
