Janne Aaltonen aloitti työt Lääkäriliiton toiminnanjohtajana helmikuussa. Hän on taustaltaan anestesiologi ja siirtyi toiminnanjohtajan tehtävään Med Group Oy:n lääketieteellisen johtajan paikalta. Nuori Lääkäri keskusteli Aaltosen kanssa anestesiologiasta, sairaalaruoasta ja terveydenhuollon johtamisesta.
Haastattelija: Kerro taustastasi lyhyesti.
Olen 52-vuotias anestesiologian erikoislääkäri ja sen lisäksi olen suorittanut MBA-tutkinnon silloisesta Teknillisestä korkeakoulusta eli nykyisestä Aalto-yliopistosta. Viimeksi toimin lääketieteellisenä johtajana Med Group -nimisessä yrityksessä. Olen urani aikana työskennellyt sekä yrityspuolella että julkisella sektorilla.
Valmistuit anestesiologiksi 2000-luvun alkupuolella. Mitä olet sen jälkeen tehnyt?
Erikoislääkäriksi valmistumisen jälkeen en ole ollut päätoimisesti potilaita hoitamassa. Päivystin 2001-2006 välisenä aikana suunnilleen kerran viikossa, mutta sen jälkeen en ole tehnyt potilastöitä. Erikoistumisen loppuvaiheessa vedin Meilahden sairaalan anestesiologian ja tehotietojärjestelmän käyttöönottoa ja sen myötä tuli erilaisia potilastietojärjestelmiin liittyviä projekteja, joita tein 2000-luvun alkupuolella.
Sen jälkeen päädyin HUSin konsernihallintoon ensin hallintoylilääkärin sijaiseksi ja sitten kehittämishankkeista vastaavaksi johtajaksi. Vuonna 2008 siirryin tietotekniikkatalo Logican (nyk. CGI) lääketieteelliseksi johtajaksi ja vuonna 2012 HYKSin Oy:n toimitusjohtajaksi. Myöhemmin palasin takaisin HUSin konsernihallintoon yhteyspäälliköksi, jolloin vastuullani oli Sote-uudistukseen liittyviä asioita. Med Group Oy:n lääketieteellisenä johtajana aloitin 2018 ja sieltä siirryin nyt Lääkäriliittoon.
Valmistuit lääkäriksi vuonna 1995 Helsingistä. Mitä juhlit tuolloin eniten?
Muistaakseni vuonna 1995 Suomi sai ensimmäisen lätkän MM-kullan. Olimme MM-kisojen aikaan Portugalissa kurssimatkalla juhlistamassa opiskelujen päättymistä. Halusimme tietenkin katsoa ottelun, mutta peliä ei näytetty mistään suorana. Löysimme kuitenkin yhden baarin, josta ottelu näytettiin viiveellä ilta-aikaan. Sovimme, ettei kukaan ole yhteydessä Suomeen, ja katsoimme ottelua kuin suoraa matsia. Kävi niin kuin kävi, ja lähdimme rannalle juhlimaan voittoa. Oli siellä jonkun verran ruotsalaisia, joita saimme viihdytettyä Den glider in -lauleskelulla.
Olit potilastöissä viimeksi vuonna 2006. Vieläkö sujuu intubointi?
Kyllä sujuu intubointi ja tipan laitto myös. Niitä on tullut aika paljon tehtyä.
Vieläkö uskaltaisit hoitaa potilaita?
Perusterveen potilaan perustoimenpiteen anestesian uskoisin pystyväni hoitamaan hyvän anestesiahoitajan tuella, mutta muuten en kyllä lähtisi potilaita hoitamaan. Sen verran on maailma ehtinyt muuttua ja omat tiedot unohtua.
Olet ollut töissä julkisella sektorilla ja sen jälkeen yksityisellä puolella. Mitä odotat siirtymiseltä AY-liikkeen puolelle?
Näen, että epätyypillinen lääkärityöhistoriani ja monipuolinen taustani sopii hyvin lääkärien edunvalvontaan. En näe Lääkäriliittoa ihan perinteisenä ammattiliittona. Lääkäriliitto on lääkäreiden edunvalvoja, mutta edustaa myös lääkäriprofessiota.
Koska terveydenhuoltojärjestelmä on iso ja merkittävä osa yhteiskuntaa, pitää olla jokin taho, joka katsoo sitä myös potilaiden eikä pelkästään lääkärien näkökulmasta.
Koen itse, että Lääkäriliitto on aina ollut sellainen taho ja toivon, että on myös jatkossa.
Mitä haluat kehittää Lääkäriliiton toiminnassa?
Ei oikeastaan ole mitään ehdotonta. Sote-uudistuksen toimeenpano tänä vuonna ja käytännön toiminta ensi vuonna tuo ison toimintaympäristön muutoksen terveydenhuollon ammattilaisille. Ykköstavoitteena itselläni on huolehtia, että asiat kehittyisivät parempaan, tai ei ainakaan huonompaan suuntaan.
Hyvinvointialueita ei vielä ole eikä suunnittelu ole kovin pitkällä, minkä takia ehdotonta korjattavaa ei ole vielä tiedossa. Olen ollut näkemässä sekä tekemässä useampaa eri organisaatiouudistusta, mutta kokemuksesta sanoisin, ettei kaikki aina mene niin kuin suunnitellaan, ja silloin pitää korjata. Korjaaminen vaatii nöyryyttä.
Miksi valitsit erikoisalaksesi anestesiologian?
Olin kiinnostunut akutologiasta. Jos akuuttilääketieteen erikoisala olisi ollut silloin olemassa, olisin varmaan valinnut sen. Anestesiologia oli lähinnä akutologiaa.
Olin puolitoista vuotta ambulanssilääkärinä, ja se oli ylivoimaisesti mukavin ja opettavaisin työpaikka kaikista työpaikoistani koskaan.
Ambulanssissa ei kuitenkaan voinut erikoistua loppuun, vaan piti tehdä myös muuta anestesiologiaa ja kiertää HUSin eri klinikoita. Kohtalo vei toiseen suuntaan tietojärjestelmäasioiden pariin valmistumisen jälkeen.
Mikä oli ratkaiseva tekijä siihen, että päädyit nykyiselle urallesi?
Siinä on monta tekijää taustalla. Yksi tekijä on sattuma, joka luo uusia mahdollisuuksia. Toinen tekijä on, että olen aina ollut kiinnostunut tietotekniikasta.
Olen käyttänyt tietotekniikkaa poikkeuksellisen kauan ja vuodesta 1987 asti olen ollut tietokoneiden kanssa tekemisissä.
Kolmas tekijä on, että kiinnostuin liikkeenjohdosta ja ekonomiasta. Pohdin kauppakorkeakouluun hakemista ja tein jonkin verran kansantaloustieteen opintoja, mutta en kuitenkaan hakenut. Myöhemmin jatkoin tekemällä MBA-tutkinnon.
Lääkiksen syventävän tutkielmani tein priorisoinnista, ja ohjaajana toimi terveystaloustieteilijä Ilkka Vohlonen, joka toimi Suomen terveystutkimus -organisaatiossa. Hän oli asiakasorientoitunut talousmies, joka myi projektin niin, että sain siitä palkkaa. Jäin sinne töihin ja tein töitä pari vuotta opiskelujen lomassa. Tuolloin 90-luvun puolivälissä lääkäreitä oli työttömänä eivätkä lääkäriopiskelijat päässeet kesällä lääkärin töihin. Jos olisin voinut tehdä kliinisiä töitä, niin voi olla, ettei tällaista uraa olisi koskaan syntynytkään. Yksi projekti, jota tein siellä, liittyi HUSin perustamiseen, ja tein laskelmia siitä aiheutuvista säästöistä.
Lääkäriliitossa on paljon anestesiologitaustaisia vaikuttamassa. Onko sinulla ajatusta, mistä se voisi johtua?
Ei pelkästään Lääkäriliitossa, vaan anestesiologeja on paljon myös esimerkiksi sairaanhoitopiirien johtajina. Tätä ilmiötä on myös kansainvälisesti havaittavissa. Olen joskus asiaa miettinyt, kun kiinnitin siihen huomioita. Ajattelisin sen johtuvan siitä, että anestesiologiksi hakeutuu ihmisiä, jotka ovat monialaisesti kiinnostuneita. Anestesiologina joutuu laaja-alaisesti tekemisiin lääketieteen kanssa. Luulen, että se on enemmän seuraus kuin syy, koska alalle hakeutuu ihmisiä, joita kiinnostaa muutkin asiat kuin kliininen lääketiede.
Sinulla on kokemusta terveydenhuollon johtamisesta ja tietotekniikkaprojekteista. Kumpi toimii kokemuksesi mukaan paremmin julkisessa terveydenhuollossa: tietotekniikka vai johtaminen?
Hah, tuo onkin hyvä kysymys. Tietotekniikka on mielenkiintoista, koska se kehittyy koko ajan ja samalla sekä odotukset että vaatimukset nousevat. Tietotekniikka nyt 2020-luvulla on tosi edistyksellistä ja hienoa verrattuna siihen, kun aloitin lääkäriuran 1995 kirjoituskoneella. Olen ollut paljon tekemisissä tietojärjestelmien kanssa ja olen sanonut pitkän aikaa, yli kymmenen vuotta, etten ole nähnyt niin huonoa tietojärjestelmää, etteikö se olisi parempi kuin järjestelmä, jonka se korvaa.
Kun järjestelmä on ollut pitkään käytössä, sen huonoihin puoliin on totuttu eivätkä ne haittaa. Se on kuin vanha auto, joka ei ole täydellinen, mutta se riittää. Kun eteen tuodaan sähköauto, josta ei tiedä, miten se toimii, ollaan vähän ehkä lyhytjänteisiä ja odotetaan, että se on täydellinen heti. Sanoisin, että tietojärjestelmät ovat parempia kuin niiden yleinen maine.
Mielestäni myös johtaminen on parempaa kuin yleensä kommentoidaan. Tosin lääkäreiden osalta johtaminen työn osalta on ohutta, mutta niin kaikki yleisesti haluavat.
Lääkäreiden kliinistä työtä ei ole tarkoituksenmukaista johtaa samalla tavalla kuin montaa muuta työtä.
Johtaminen liittyy enemmän organisoitumiseen ja työnjakoihin.
Etenkin julkisissa organisaatioissa perustehtävä pääsee välillä unohtumaan eikä ole aina kirkkaana mielessä, mitä ollaan tekemässä. Terveydenhuolto on aika konservatiivinen ala ja innovaatiokyvykkyys on heikkoa.
On sanottu, ettei ole tyhmempää asiaa kuin kehittää asioita, joita ei pitäisi tehdä ollenkaan.
Vaikka ennen on jotakin tarvittu, ei se tarkoita, että tarvitaan edelleen.
Olen sanonut, että ihmisillä on loputon määrä ideoita ja ajatuksia oman toiminnan kehittämiseen. Sitä estää kaksi jarrua. Toinen ja tärkein asia on ihminen itse. Hänellä on kyllä ajatuksia, joita pohtii itsekseen tai tuopin ääressä kaverin kanssa, mutta ajatukset eivät näe koskaan päivänvaloa. Toinen asia on organisaation raamit, jos ihmisille ei anneta mahdollisuutta kehittää toimintaa. Ihmisille pitäisi antaa mahdollisuus muokata työympäristöä niin, että se olisi heidän mielestään laadukkain ja tehokkain.
Sanoit, että tietotekniikka on aina kiinnostanut. Oletko tehnyt nettisivusi itse?
Joo, ihan itse olen tehnyt. Ne ovat varmaan jo kolmannet nettisivut, jotka olen tehnyt. Itse asiassa yksi päivä katselin, että pitäisi varmaan päivittää HTML-koodina tehdyt nettisivut WordPress-muotoon, koska ylläpito on helpompaa.
Kiinnostuksen kohteisiisi kuuluu ilmeisesti fine dining. Missä sairaalaruokalassa on mielestäsi ollut parasta ruokaa?
Nauraa. Tuohon on helppo vastata. Marian sairaalan ruokalassa oli aikanaan ylivoimaisesti paras ruoka. On kyllä pakko sanoa, että suurin osa sairaaloiden ruoasta on tolkuttoman huonoa. Reilun kymmenen vuotta olen toiminut muualla kuin sairaalassa ja samanhintaista hyvää ruokaa on tarjolla aika monen yrityksen lounasruokalassa.
Aikanaan ehdotin, että Meilahden sairaalakampuksen ruokala muutettaisiin food court -tyyppiseksi paikaksi, josta saisi esimerkiksi pizzaa, kebabia tai thaimaalaista ja markkinat voisivat ohjata. Ei mennyt läpi.
Jatkokysymys edelliseen: Vaikuttiko sairaalaruoan laatu siirtymiseesi pois potilastöistä?
Ei, ei vaikuttanut. Täytyy sanoa, että Meilahdessa on kävelyetäisyydellä säädyllisiä lounasravintoloita ja niitä aika paljon tuli käytettyä viimeisellä HUS-kierroksella.
Teksti: Anssi Mykkänen
Kuva: MedGroup Oy
