Lääkäri joutuu työssään kohtaamaan paljon sairautta ja kärsimystä. Tämän vuoksi antiikin kreikassa lääkärin ammattia pidettiinkin yleisesti hyödyllisenä, mutta lääkärille itselleen epämukavana. Paljon on muuttunut, mutta tuo seikka taitaa olla pysynyt samana. On olemassa paljon sellaisia sairauksia, joiden olemassaolosta en välttämättä olisi halunnut tietää. Ainakaan ellen olisi lääkäri. Ja kun kerran niistä kuulee, ei paluuta tietämättömyyteen enää ole.
Joskus sitä tulee myös miettineeksi, mitä esimerkiksi vaikeasti sydänvikaisen lapsen vanhemmat joutuvat kestämään. Ensimmäisenä mieleen tulevat toistuvat leikkaukset, joiden tehtävänä on ainoastaan lykätä väistämätöntä. Toisaalta uusia hoitoja kehitellään jatkuvasti. Mieleeni muistuu eräs levinnyttä syöpää sairastanut potilas, joka kertoi hänelle päätetyn kokeilla lähes toivottomalta tuntuneessa tilanteessa vielä yhtä lääkettä, joka sitten osoittautuikin täsmälääkkeeksi kyseeseen syöpään. Tuosta kokeilusta oli jo yli viisitoista vuotta.
Taitaakin olla niin, että tulevaisuus on kaikilla meillä hämärän peitossa ja itse asiassa kaikki parantamiseenkin tähtäävä hoito pyrkii viime kädessä vain lykkäämään väistämätöntä. Lääkärin toimenkuva ei ole juuri Hippokrateen ajoista muuttunut. Siihen sisältyy edelleen ainakin jossain määrin altruistinen pyrkimys muiden auttamiseen senkin kustannuksella, että joutuu itse altistumaan epämiellyttäville asioille.
Aleksi Varinen