Emeritaprofessori Marjukka Mäkelän johtaman kansainvälisen arviointiryhmän raportti viiden suomalaisen lääketieteellisen koulutusyksikön peruskoulutuksesta julkistettiin juhannuksen alla. Se on laadukas arviointi ja herättänyt laajaa mielenkiintoa.

Viittä lääkistä ei ole laitettu ranking-järjestykseen. Kuten vaikkapa suomalaiset yliopistot taas kansainvälisellä Shanghain listalla. Helsingin yliopisto sijoittui siinä taas hienosti sijalle 57 maailman yli 16 000 yliopiston joukossa.

Mutta kaikki tiedekunnat saivat  arvokasta tietoa vahvuuksistaan ja kehittämisalueistaan. Lääkärilehden haastattelemien tiedekuntien edustajien mukaan kehittämistoimenpiteet on jo aloitettukin.

Raportin keskeinen viesti on se, että meillä pitää muodostaa yhteinen kansallinen näkemys suomalaisesta lääkäristä : miten hänet koulutetaan ja mitä hän valmistuessaan tietää ja osaa.

Perinteisesti lääketieteen lisensiaatin koulutuksen tavoitteena on ollut tuottaa itsenäiseen ammatinharjoittamiseen kykeneviä lääkäreitä. Tämä tavoite unohtui viime vuosikymmeninä, kun meillä pohjoismaisten esimerkkien ja EU-direktiivin väärinymmärryksen seurauksena eksyttiin ensin orientoivan vaiheen ja sitten eurolääkärikoulutuksen harhapoluille.  Vuodesta 2011 alkaen onneksi lääkärit laillistetaan taas heti LL-tutkinnon jälkeen!

Nuorista lääkäreistä 95 % aikoo erikoistua. Käytännössä se ei ole ollut eikä ole kaikille kuitenkaan mahdollista. Varsinkaan jatkossa, ellei kasvaneiden peruskoulutuksen määrien seurauksena lisätä reilusti myös erikoislääkärikoulutuksen kapasiteettia. LL-tutkinnon turvinkin pitäisi voida toimia itsenäisesti lääkärinä, vaikka se tulevaisuuden terveydenhuollossa onkin entistä vaikeampaa kliinisessä työssä. Mutta lääkärin koulutuksella voi entistä enemmän toimia ihan muissakin tehtävissä kuin perinteisessä potilastyössä.

Paperiteollisuuden termejä käyttääkseni : vastavalmistunut lääkäri on itsenäinen tuote eikä pelkästään materiaalia jatkojalostukseen. Kun ylipistojen hallinnon uudistuksen jälkeen Torpan Poika oli aikoinaan ensimmäistä kertaa opiskelijaedustajana tiedekuntaneuvostossa, kääntyi eräs professori kohti meitä opiskelijaedustajia kysyen : saavatko nuokin äänestää ?! Eiväthän paperirullatkaan saa paperitehtaassa äänestää …