Kattavamman tilannekuvan saamiseksi esitimme kysymyksiä hakijoiden lisäksi erikoislääkärikoulutuksen TAYS-alueen koordinaattori Johanna Rellmanille. Hänenvastuualueellaan on ollut valintamenettely sekä siihen liittyvä koulutustarvearvio, joka tehtiin ensi kertaa vuonna 2016. Tämän jälkeen tarvearviota on päivitetty yliopistojen pyynnöstä 2019 ja 2020, jotta yliopistoja voitaisiin avustaa ja ohjata avaamaan sopiva määrä paikkojahaettavaksi eri erikoisaloille.
Rellman näkee valintamenettelyn käynnistyneen yllättävän hyvin huomioiden, että kyseessä on historiallisestikin iso kulttuurinen muutos erikoislääkärikoulutuksessa. “Ilahduttavaa, miten kollegat ovat suhtautuneet lopulta yleisesti myönteisesti ja on nähty, ettei vanhaan systeemiin ole paluuta”, hän tiivistää kokemuksiaan.
Yliopistot ovat keränneet ensimmäisellä hakukierroksella palautetta niin hakijoilta kuin valitsijoilta. Palaute on ollut varsin yksimielistä ja pääosin myönteistä, vaikka muutamia vastustajia ja selvästikin eroavia mielipiteitä esiintyy. “Sekä hakijat että valitsijat ovat etenkinolleet vahvasti sitä mieltä, että haastattelun tulee olla osa valintamenettelyä”, Rellmankertoo.
Rakentavia kehitysehdotuksia on saatu erityisesti koskien haastattelukysymyksiä, niiden pisteyttämistä sekä ylipäänsä ohjeiden selkiyttämistä. Erityisesti valitsijat eli koulutusvastuuhenkilöt ja professorit ovat kaivanneet tarkkoja pisteytysohjeita haastatteluun.
Tätä Rellman kommentoi: “Haastattelu tulisi nähdä työhaastatteluna, jolloin kysymyksiin ei ole oikeita vastauksia, mikä toki poikkeaa totutuista arviointimenetelmistä.” Vienee hetken aikaa saada nyt kylvetty työhaastattelukulttuuri kunnolla itämään.
Ohjausvaikutus
Valintamenettelyn ohjausvaikutuksen suhteen Rellman on mietteliäs: “Tulisi määritellä, kuinka tiukasti haluamme ja voimme ohjata, sillä toistaiseksi on nähtävissä varsin vähän ohjausvaikutusta.”
Suurelta osin hakijat ovat päässeet haluamiinsa kohteisiin. Karsintaa on tapahtunut kärjistäen lähinnä etelässä suosituilla erikoisaloilla. Sen sijaan ensimmäisillä kierroksilla pula-aloille ei ole ollut riittävästi hakijoita.
“Esimerkiksi psykiatrialle on kuitenkin ollut aiempaa enemmän hakijoita, mihin vaikuttavana tekijänä lienee informaatio-ohjaus ja alan kasvojenkohotus”, pohtii Rellmanja jatkaa: “Osalla pula-aloista on kouluttajien vähäisen määrän vuoksi toki haasteita myös järjestää hyvää koulutusta.”
Lieneekin selvää, ettei pelkästään tilastoilla voida ohjata hakijoita oikeaan suuntaan vaan tarvitaan aktiivista kehittämistyötä ja markkinointia pula-alojen vetovoiman kasvattamiseksi.
Avoimuus, läpinäkyvyys, oikeudenmukaisuus
Avoimuuden Rellman näkee valintamenettelyssä toteutuvan merkittävästi aiempaa paremmin: “Kaikki tietävät perusteet ja kriteerit, joilla valinta tehdään, vaikka eivät olisi niistä välttämättä samaa mieltä.”
Läpinäkyvyydessä puolestaan on vielä kehittämisen varaa. “Alkupisteytyksessä perusteet ovat hyvin läpinäkyvät ja hakija saa pyytämällä pisteensä tiedoksi myös haastattelun osalta, mutta haastattelun pisteytys ei koskaan ole eksakti, vaan aina subjektiivinen arvio.”
Keskeistä onkin, ovatko ohjeet haastatteluissa riittävät ja pysyvätkö periaatteet samoina.Useampi haastattelija lisää merkittävästi sekä läpinäkyvyyttä että oikeudenmukaisuutta.Haastattelujen tekemiseen on toivottu jopa koulutusta.
“Oikeudenmukaisuutta on kaikkein vaikein arvioida: kohteleeko valintamenettely hakijoita tasapuolisesti ja mitä meriittejä tulisi painottaa”, Rellman miettii. Mielipiteet työkokemuksen ja tieteellisten ansioiden painotuksen suhteen jakautuvat täysinsaadussa palautteessa. Järjestelmän validiteettia eli sitä, löytyvätkö oikeat ihmisetoikeille aloille, ei toistaiseksi pysty määrittämään. Valintamenettelyä luotaessa tehtiin kuitenkin kattava selvitys kansainvälisistä käytännöistä ja siitä, mikä sopisi suomalaisiin resursseihin.
Kaiken tämän huomioiden Rellman toteaa: “Näen luodun kokonaisuuden hyvänä.”Suosittelukysymyksessä valintamenettely saakin sen vahvuuksia painottaen arvion 9, eli hyvin todennäköisen suosittelun kollegalle.
Millaista kehitystä luvassa?
Kehittämistarve on toki tiedostettu. Touko-kesäkuun aikana yliopistojen ammatillisissa jatkokoulutustoimikunnissa ja niiden verkostossa (VAJT) käsitellään syksyn 2020 hakuun avattavien paikkamäärien lisäksi kerättyä palautetta ja saapuneita kannanottoja. Rellmanennakoi, että suuria muutoksia tuskin on luvassa, mutta ohjeistuksia tehdään selkeämmiksija haastattelukysymyksiä ja pisteytyksiä pohditaan. Hän kiittelee saaduista lukuisistahyvistä kehittämisehdotuksista.
Tarvearvion osalta Rellman näkee keskeisenä pysyvän rakenteen luomisen. Siinä tulisi olla moniammatillista asiantuntemusta eikä se saisi olla vain yhden ihmisen varassa.
Kysyttäessä vielä, millaista kehitystä Rellman henkilökohtaisesti haluaisi valintamenettelyn osalta nähdä, hän vastaa: “Koejakson sisältöä, arviointia ja erityisesti osaamistavoitteita pitäisi vielä tarkentaa ja korostaa sen merkitystä osana sekä valintamenettelyä että koulutusta.”
Lisäksi Rellman toivoo, että keskussairaalaedustus haastatteluissa vahvistuu javalintamenettelyn vaikuttavuutta ja validiteettia arvioidaan jatkossa myös tutkimuksen keinoin. Varmaa onkin, että keskustelu valintamenettelystä ja sen perusteista tulee jatkumaan.
Teksti: Sara Kaartinen
Lue lisää erikoislääkärikoulutuksen valintamenettelystä tästä.
