Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > “Vajaa känni on rahojen tuhlaamista”
Etusivu > “Vajaa känni on rahojen tuhlaamista”

“Vajaa känni on rahojen tuhlaamista”

Tuon tuostakin palaan muistoissa opiskeluaikoihini ja yhden opiskelukaverini filosofisiin sanoihin. Ihmettelen, kuinka oikeassa hän pystyikään olemaan niin usean asian suhteen yhdellä yksinkertaisella lauseella.

“Vajaa känni on rahojen tuhlaamista” kuvastaa kouriin tuntuvasti puolikkaan tekemisen mielettömyyttä.

Operatiivinen potilas kannattaa leikata tai olla leikkaamatta eikä elvytystäkään kannata tehdä löysin rantein, vaan pitää tehdä päätös elvytysyrityksen ja elvyttämättä jättämisen välillä – molemmissa tapauksissa puolikas tekeminen aiheuttaa ääripäitä enemmän tuskaa henkilökunnalle, omaisille ja potilaalle. Sama koskee myös ilmasto- ja ihmisoikeuspolitiikkaa.

Euroopan ja Suomen ympäristö- sekä ihmisoikeuspolitiikkaa voi pitää kauniisti sanoen vaillinaisena ja rumasti sanottuna omiin muroihin virtsaavana. Tiukkojen säännösten ansioista EU:n alueella myös työntekijä voi elää ihmisarvoista elämää ja luonnon kestävyydestä pidetään edes joltain osin huolta. Homma lähtee luisumaan kuitenkin puolikkaan kossupullon kohdalla. Ilman toisia ajatuksia laitamme omiin sääntöihimme ja normeihimme sitouttamamme yritykset kilpailemaan ihmis- ja ympäristöoikeuksia polkevien yhtiöiden ja tehtaiden kanssa.

Omien yritystemme kaatuessa ja tuotannon siirtyessä kolmansiin maihin puhumme kilpailukyvystä ja sen nostamisesta. Kukaan ei kuitenkaan kysy, voiko palkkaa maksava yritys koskaan oikeasti kilpailla keskitysleireille kerättyä orjatyövoimaa vastaan tai onko oikein pakottaa länsimaiset lääketehtaat puhdistamaan jätevetensä ja ostaa tämän jälkeen antibiootit tehtaista, joiden jätevesissä kasvaa seuraavaa antibioottiresistentti bakteerisukupolvi.

Ongelmiin olisi tietysti olemassa myös ratkaisuja.

Kuten kännin suhteen voidaan joko jättää koko asia sikseen tai tyhjentää kunnialla kossupullo loppuun, on myös ihmis- ja ympäristöoikeuksien kanssa mahdollista mennä loppuun saakka.

Esimerkiksi Finwatch on jo useamman vuoden ajan ajanut yritysvastuulakia Suomeen ja sisarjärjestöjensä kanssa koko EU:hun.  Yritysvastuu pakottaisi myös EU:n ulkopuoliset toimijat edes osittain sitoutumaan tuotannon suhteen EU:n ihmis- ja ympäristöoikeussäännöksiin tasoittaen näin kilpailuasetelmia EU:n sisäisten ja ulkoisten tuottajien välillä.

Mutta miksi lääkärien, lääkärijärjestöjen ja/tai Lääkäriliiton pitäisi olla miltään osalta mukana tässä mörköpullossa? Lääkärin eettisten ohjeiden 1. kohta kehottaa lääkäriä kunnioittamaan ihmisyyttä ja elämää. Lisäksi omakin lehmämme tulee uppoamaan syvemmälle tähän suohon tulevaisuudessa.

Jo nyt ympäristöoikeuksien polkeminen lisää pandemioiden riskiä ja heikomman sääntelyn maihin valunut suojvarustetuotanto vaikeuttaa näiden pandemioiden torjuntaa, kuten olemme nyt koronan kanssa havainneet.

Etäyhteyksien ja -lääketieteen kehittyessä ei ole myöskään mahdotonta että esimerkiksi radiologisten kuvien ja unipolygrafiatutkimusten tulkinta siirtyisi uudelleenkoulutusleiriläisten harteille.

Olisi kaikkien edun mukaista, jos ympäristö- ja ihmisoikeuksien suhteen korkki ei menisi kiinni pullon puolivälissä vaan työtä jatkettaisiin pohjalle saakka.  Nyt yritysvastuulakien kehittyessä ympäri Eurooppaa suunta on jo oikea. Tämän suunnan jatkaminen vaatii kuitenkin myös tulevaisuudessa jatkuvaa työtä. Oikeiden kännien suhteen suosittelen kuitenkin pitämään koko korkin kiinni ja hakemaan jännitystä ja vaaraa elämään esim. provokatiivisen blogin kirjoittamisesta tai kiipeilystä.

 

Alvar Külmäsu
Akuuttilääketieteen EVAL
NLY:n Terveyspoliittisen valiokunnan jäsen

 

 

 

 

Kirjallisuutta

Finnwatch: Halvat lääkkeet myrkkyä ympäristölle

Finnwatch: Uiguureihin kohdistuvat sortotoimet vaativat toimenpiteitä Kiinassa toimivilta yrityksiltä

Yle Uutiset: Tuukka Tervosen kolumni – Se tapahtui uudestaan ja uudestaan

Heidi Hautala: Entä jos meillä olisi yritysvastuulaki?