Jani Tikkanen on Suomen tunnetuimpia nuoria lääketieteen tutkijoita. Valtavan työteliäs Tikkanen on jo 30-vuotiaana kansainvälisesti tunnustettu tutkija, dosentti ja Keravan kaupungin johtava ylilääkäri. Ripeästi huippututkijaksi noussut mies haluaa nyt tehostaa terveydenhoitoa:– Julkiset resurssit ovat äärirajoilla. Enää ei voi lisätä huoneita ja käsiä. Hoitoa tulee kehittää vaikuttavampaan suuntaan.

Kolmannen vuoden lääketieteen opiskelijana Jani Tikkanen oli oudossa tilanteessa. Hän oli saanut julki sydänperäisen äkkikuoleman ennusmerkkejä käsittelevän artikkelin lääketieteen ykköslehdessä New England Journal of Medicinessä. Maailmalta sateli kutsuja tulla luennoimaan tuloksista suuriin kardiologian alan kongresseihin. Epätavallista oli, että opiskelija ei ollut tuossa vaiheessa suorittanut edes kardiologian kliinisiä peruskursseja.

– Luentosaleissa oli satoja kansainvälisesti tunnettuja kardiologeja ja tutkijoita. Olihan se melko koomista touhua. Olin tutkinut hyvin spesifiä aihetta ja yritin vakuuttaa, että tiesin siitä enemmän kuin professorit tai elektrofysiologit. Muistan ikuisesti, miten ensimmäisen kerran jännitti mennä lavalle. Tämä tapahtui Orlandossa. Puheen jälkeen professori Timo Mäkikallio sanoi, että tämä on iso juttu, mennään juhlimaan. Totesin, että menkää te vain, sillä seuraavana päivänä Oulussa odotti jo patologian tentti. Myöhemmin olen miettinyt, että tuota ensimmäistä virstanpylvästä olisi ehdottomasti pitänyt juhlistaa.

– Italiassa sain joskus kandina VIP-kohtelun, kun limusiini vei saattueessa kentältä kirjaimellisesti lavalle asti. Panikoin matkalla, etteivät pojat taida tietää millainen mikkihiiri on tulossa tarinoimaan. Tänä päivänä osaisi jo ottaa nämä enemmän huumorilla.

Nuori opiskelija oli jo ensimmäisenä syksynään pyytänyt päästä mukaan professori Heikki Huikurin hyvämaineiseen tutkimusryhmään. Käytännössä Tikkanen aloitti väitöskirjansa teon jo tuolloin.

– Muistan, miten Heikki sanoi, että hänellä olisi projekti, mutta se vaatisi istumalihaksia; noin 15 000 sydänfilmiä pitäisi analysoida Helsingissä, tutkija muistelee.

Alusta alkaen mies tunnettiin älykkäänä ja työhulluna tieteentekijänä. Professori Huikuri kuvaa häntä ”ahkeraksi ja fiksuksi kaveriksi, joka sattui pääsemään hyvään projektiin”.  Niin tässä kuin myöhemminkin Jani Tikkanen osasi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Huikurin ryhmän kokeneet tutkijat ottivat Tikkasen heti siipiensä suojaan.

Tutkijanura lähti pystynousuun Oulussa lääketieteellisen kolmantena opiskeluvuonna, jolloin hän sai väitöskirjansa ensimmäisen osajulkaisun tulokset julki New England Journal of Medicine -lehdessä. Oululaiset professorit arvuuttelivat, oliko suomalainen 23-vuotiaana lehden historian nuorin ykköskirjoittaja, mutta varmuutta asialle ei saatu.

– Olen muillekin sanonut, että minulla oli uran alussa paljon hyvää tuuria. Moni tekee hurjasti töitä ja ansiokasta tutkimusta, mutta tieteessä tuloksia ei voi ennakoida. Minulle tuli heti alkuun mediaseksikäs löydös ja tuloksille tuli imua, joten jatko oli helppoa, hän toteaa.

Loppuunpalamisen rajoilla

Monen nuoren lääkärin lailla Jani Tikkanen on polttanut kynttilää sekä päistä että keskeltä. Kotona on kolme alle kouluikäistä poikaa, ja samaan aikaan hän on luonut ansioluettelon, joka on ikään nähden aika lailla vertaansa vailla. Kypsässä 29 vuoden iässä hän oli jo Oulun yliopiston kokeellisen kardiologian dosentti ja Keravan kaupungin johtava ylilääkäri. Hän on kirjoittanut kolmisenkymmentä tieteellistä alkuperäisartikkelia ja ollut mukana kehittämässä tieteellistä patenttia, vaikka on tehnyt koko ajan kliinistä työtä. Tikkanen on ollut monissa terveydenhuollon yrityksissä mukana joko konsulttina tai johdossa ja toiminut muun muassa Suomen Urheiluliiton joukkuelääkärinä. Huippututkija on saanut valtavasti palkintoja, apurahoja ja tieteellisiä luottamistehtäviä ja on monen alansa lehden arvioija.

Menestyksen suurin syy on tavaton työtahti. Usea miehen tunteva vakuuttaa, että tämä on aivan poikkeuksellisen ahkera.

– Ollaan porukassa naureskeltu, millainen työtahti Janilla on ollut. Aika harva pystyy tuollaiseen, ainakin yöunista on työ ollut poissa. Mies tekee niin paljon, että välillä ei tiedä, mistä hän ajan hankkii, yksi pitkäaikainen kollega toteaa.

Valtavan työteliäisyyden varjopuolena on totaalisen loppuunpalamisen uhka. Kolmisen vuotta sitten Oulussa asuessaan lääkäri kävi uupumuksen kuilun partaalla. Työtahti oli valtava ja tiedemiehen päivä jatkui pitkälle sen jälkeen, kun vaimo ja lapset olivat menneet nukkumaan. Sosiaaliset tukiverkostot eli isovanhemmat asuivat Etelä-Suomessa, ja arki oli kaoottista.

– Oravanpyörä pyöri, tein viikossa toistasataa tuntia töitä päivystämällä ja hakkaamalla tietokonetta. Sitä ei huomannut, miten kuormittunut oli. Kaikki burnoutin oireet täyttyivät. Minulla oli vakavia uniongelmia ja somatisaatioita, laihduin toistakymmentä kiloa. Aika kuilun reunalla kävin. Sittemmin tehtävien muututtua ja tukiverkkojen toimiessa tilanne on ollut parempi, vaikka kyllähän tässä on taas tullut haalittua paljon tekemistä itselleen. Nykyään kuitenkin tiedostan rajani, hän kertoo.

– Elämän ruuhkavuodet ei ole mikään klisee. Perhe ja ystävät ovat saaneet kokea sen, että teen paljon työtä. Viisi kuusi vuotta on menty pitkälti aamusta yöhön. Puhelin soi koko ajan, sähköposti laulaa ja öisin on omat kipinävuorot lasten kanssa. Vaimolleni annan valtavan kiitoksen. Hän on jaksanut olla tukenani ja kantanut päävastuun perheestä. En itse tunne, että olen ollut työnarkomaani, mutta elämässä on ollut niin paljon mielenkiintoisia projekteja, että päivät ovat venyneet, hän jatkaa.

Harvardissa raha ratkaisee

Tikkanen on tällä hetkellä vierailevana tutkijana Harvardissa. Aikeena on viipyä Yhdysvalloissa vuosi tai rahoituksen salliessa kaksi ja palata sitten kehittämään jotain uutta Suomen terveydenhuoltoon. Valtameren toisella puolella Tikkanen tekee samaa tutkimusta kuin Heikki Huikurin ryhmässä Oulussa eli etsii tekijöitä, jotka ennustavat sydänperäisiä äkkikuolemia. Työ on arvokasta, sillä sydänperäinen äkkikuolema on merkittävämpiä kuolinsyitä. Akateeminen urakin kiehtoo.

Postdoc-tutkijana Tikkanen ei saa palkkaa työstään, vaan hän on täysin apurahojen varassa. Professori Heikki Huikuri muistuttaakin ironisesti:

– Postdoc-tutkijana Amerikassa menee omat ja sukulaisten rahat.

Viisihenkisen perheen arjen pyörittäminen Bostonissa on kallista, joten taloudellisesti Harvardin kausi on täysin kannattamaton. Rahan sijasta tarjolla on valtavasti lääketieteen ja tekniikan tietotaitoa, ja mainiot verkostoitumismahdollisuudet.

Suomalaistutkija olisi suunnannut Yhdysvaltoihin jo useita vuosia sitten, mutta perheenlisäys esti sen. Synnytys ja terveydenhoitoon liittyvät vakuutukset ovat Atlantin takana niin hintavia, että jälkikasvu kannatti synnyttää ja hoitaa lähtökuntoon Suomessa. Muukin byrokratia on ollut mittavaa, joten monihenkisen perheen muutto on vaatinut paljon järjestelyjä. Toisaalta Tikkanen kokee, että hänellä on vihdoin aikaa myös perheelle.

– Aikaeron vuoksi puhelin ei täällä yleensä soi tavalliseen tapaan iltaisin, joten työt ja projektit voi keskittää virka-aikaan ja leikkiä loput ajasta lasten kanssa.

Tikkasen mukaan Yhdysvalloissa tutkimusrahoitusta on saatavilla paremmin kuin Suomessa:

– Täällä vaikuttaa olevan yhä kova draivi päällä ja rahaa satsataan valtavasti uusien aineistojen keräämiseen ja analysointiin. Kilpailu on kovaa, mutta ilmapiiri inspiroiva. Kotimaassa on surullinen tilanne, kun tutkimusryhmät supistuvat, rahahanat ovat yhä tiukemmassa. Suomalainen tutkimus pärjää kuitenkin jatkossakin erinomaisesti, sillä kansalliset aineistomme ovat aivan maailman kärkeä.

Hänen mukaansa tutkimuksen pariin kaivataan niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin lisää kliinikkoja. Koska kliinisestä työstä maksetaan hyvin ja siitä saa välittömän palautteen, liian harva suuntaa tutkijaksi.

Lääkäreitä ohjataan läheltä

Jani Tikkanen ehti työskennellä reilun vuoden Keravalla johtavana ylilääkärinä ennen nykyistä tutkimusjaksoaan. Ylilääkärin viran vuoksi hän jätti kesken kardiologian alan erikoistumisputken. Tuttujen mukaan hän on enemmän rauhallinen lähijohtaja, joka kuuntelee ja ohjaa toimintaa muiden rinnalta kuin armeijamainen käskijä, joka pomottaa ylhäältä. Tikkanen myöntää tämän oikeaksi ja kertoo, että lääkäreitä tulee ehdottomasti johtaa muiden joukosta omalla esimerkillä.

Jani Tikkasta kuvaillaan luontaiseksi johtajaksi. Reserviupseerikoulussa samalla kurssilla ollut ystävä on seurannut miehen uraa kauan ja kertoo:

– Hänessä on mystinen piirre, jota joku saattaisi kutsua karismaksi. Hän saa muut kuuntelemaan ja omalle puolelleen hämmentävällä tavalla.

Kauniiden ylisanojen takana tuoreen johtajan arki Keravalla oli hankalaa. Kun poikkeuksellisen nuori ja energinen ylilääkäri tulee jähmeään organisaatioon liuta uusia ajatuksia mielessään, muutosvastarinta on taattua.

– Keravalla tehtävä ei ollut rehellisesti sanottuna ihan helpoin., Tikkanen tunnustaa. Hänen mukaansa Keravalla olisi tarvittu lähijohtamista, mutta aika kului budjetointiin, politikointiin ja suurten linjojen vetämiseen.

Ylilääkärinä Tikkanen näki sen minkä oli jo tietänytkin: Suomen perusterveydenhuolto on kriisissä.

– Onhan sitä pakko juntata järkevämpään suuntaan. Mikäli hoidon taso halutaan säilyttää, tarvittaisiin rohkeita muutoksia, mutta julkinen sektori on ollut hidas muuttumaan, hän lisää.

Muutosta saattaa tukea sote-uudistus, vaikka hän mieluummin näkisi muutoksen syntyvän alhaalta kuin ylhäältä määrättynä. Hänen mukaansa jättiuudistus on sinänsä hyväksi, koska uudistusten tarve on niin ilmeinen.

– Toteutus on kuitenkin poliittisesti vaikea ja esimerkiksi valinnanvapaudessa on vielä paljon ratkaisemattomia avoimia kysymyksiä, Tikkanen lisää.

Hän toivoo lisää kilpailua, koska se pakottaa kaikki osapuolet kehittämään toimintaansa.

– Paras ratkaisu ei ole se kuka tekee suoritteita halvimmalla. Avainsana on vaikuttavuus. Kuka tekee vaikuttavampaa hoitoa nykyresursseilla, ansaitsee aplodit ja selkääntaputukset, ylilääkäri toteaa.

Jos kilpailu vapautuu, yksityisen puolen osuus tulee kasvamaan. Ylilääkäri ei näe yksityisessä terveydenhuollossa mitään pahaa ja tunnustautuu itsekin yrittäjäluonteeksi. Tikkasella on ollut parikin terveydenhuollon ulkopuolista startup-yritystä ja hän työskennellyt tai konsultoinut useissa terveysalan yrityksissä. Miehen mukaan yksityinen ja julkinen puoli voivat oppia ja hyötyä toisiltaan. Kun näin käy, hoito tulee vaikuttavammaksi ja terveydenhoitojärjestelmän pohja vankistuu.

Resurssit äärirajoilla

Jani Tikkasella on selvä näkemys siitä, miten perusterveydenhoidon voimat saadaan riittämään.

– Resurssit ovat äärirajoilla. Perinteinen ratkaisu on ollut, että lisätään huoneita ja käsiä. Se ei ole enää edes mahdollista. Koko toimintamalli tulisi ajatella puhtaalta pöydältä, asettaa potilas keskiöön, keventää rakenteita ja standardoida osa toimintaa. Lääketieteessä tehdään paljon asioita, joiden toimivuudesta ei ole mitään näyttöä. Maailmalla puhutaan paljon arvopohjaisesta lääketieteestä, jossa tehdään vain toimia, joista on aitoa hyötyä potilaalle. Tykkään tästä ajattelutavasta, hän toteaa.

Uudistajan mukaan terveydenhuollon pitää luopua lääkärikeskeisestä mallista, jossa jokainen potilas soittaa itselleen lääkärinajan ja päätyy vaivasta tai tarpeesta huolimatta vastaanotolle. Potilas pitää ohjata nykyistä selvästi tehokkaammin sopivalle taholle. Tavanomaisiin vaivoihin ei aina tarvitse valkotakkista lääketieteen lisensiaattia, vaan ne voi hoitaa vaikkapa tietokoneen applikaatio. Kun suurten massojen hoitokuormaa saadaan kevennettyä, vaikeimmille tapauksille löytyy enemmän resursseja ja lääkärinkoulutus pääsee arvoonsa.

– Se, että lääkäri täyttää pari lomaketta, läksyttää potilasta ja klikkailee tilastoja bittitaivaaseen, on hyödytöntä. Vastaanotto ei paranna ketään, vaan oma terveys otetaan haltuun ajalla, joka on vastaanottojen välillä. Arki ratkaisee. Pitää saada potilas sitoutumaan hoitoon ja ottamaan vastuuta, mutta nykyinen järjestelmä ei tue omahoitoa. Käskyttämällä omahoito ei toimi.

Ylilääkärin mukaan terveydenhoidon painetta vähentävät uudet digitaaliset ratkaisut, jotka tukevat omahoitoa.

 – Kun väestö ikääntyy, krooninen sairastaminen lisääntyy. Hit and go -tyyppisiä vaivoja hoidetaan suhteessa vähemmän. Ikääntymisen vuoksi omahoidon kehittäminen on erityisen tärkeä. Iän myötä myös komplikaatioiden riski kasvaa, ja niiden hoito on äärettömän kallista. Pitää tutkia riskimalleja eli kenelle potilaille kannattaa keskittää resursseja ja miten ennaltaehkäistä komplikaatioita. Klisee oikea hoito oikealle potilaalle oikeaan aikaan pitää täysin paikkansa.

Potilaskertomukset ovat kuraa

Ylilääkäri kertoo, että terveydenhuollon teknologiaa on vaikea hyödyntää laajasti, jos pohjadata eli esimerkiksi potilaskertomukset eivät kehity.

– Potilaskertomukset ovat analysoinnin kannalta kuraa, pelkkää lääkärin ajatuksenvirtaa. Tekstimassoissa ei ole rakennetta, jota hyödyntää. Tällainen datamäärä vailla rakennetta tai järkevää seurantaa johtaa jo kliinisestikin vaarallisiin tilanteisiin. Myös vaikuttavan lääketieteen rakentaminen on vaikeaa, sillä tuloksia ei seurata systemaattisesti. Jotta tuloksia voitaisiin arvioida, perusdata pitäisi saada parempaan kuosiin.

Huippututkijan mukaan hoitoon tarjotaan paljon teknologiaa, mutta nykyinen potilastieto ei ainakaan vielä mahdollista tiedon laajaa hyödyntämistä eli muodikasta big dataa, kuten moni haaveilee. Siten esimerkiksi IBM:n Watson-hankkeen kaltaista ihmisenkaltaiseen ajatteluun kykenevää tekoälyä ei nykyisellään voi laajalti hyödyntää lääkärin arjessa.

– Vasta kun data tarkentuu ja siihen voidaan yhdistää seuranta, teknologiaa voidaan hyödyntää laajemmin. Kenelläkään maailmassa ei kuitenkaan ole vielä vastausta siihen, miten potilaskertomukset saisi helposti hyödylliseksi dataksi. Teknologiaa voidaan sen sijaan hyödyntää jo nykyisin raakadatan seulomisessa ja esiprosessoinnissa.  

Tutkija ennustaa, että kymmenen vuoden kuluttua lääkärityössä hyödynnetään teknologiaa nykyistä selvästi enemmän. Potilaat tekevät enemmän omaseurantaa ja osa tästä tiedosta pystytään integroimaan terveydenhoidon järjestelmiin. Hoito on muutoin todennäköisesti nykyistä vaikuttavampaa, ja perusasioita tehdään teknologian avulla yksinkertaisemmin.

Ihminen tietää parhaiten

Huippututkija tunnetaan hoitoteknologian ja digitalisaation puolestapuhujana. Hiukan yllättäenkin hän kritisoi voimakkaasti myös teknologiabuumia:

– Nykyään on valtava draivi tunkea teknisiä ratkaisuja terveydenhuoltoon joka suunnasta. Insinöörit kehittävät mittauslaitteita kaikille biomarkkereille. On pidettävä asiat yksinkertaisina. Mitataanko ylipäätään oikeita asioita? Tekeekö joku tuloksilla jotain? Onko siitä lisäarvoa? Vaikuttaako se hoitopäätöksiin? Ei voida mennä tuote edellä metsään – mikäli mittaustulokset eivät vaikuta potilaan omaan toimintaan tai annettuun hoitoon, ei näillä nice-to-know-vehkeillä ole arvoa. Niin kauan kuin toinen käsi vetää tupakkaa, on terveyden kannalta aivan sama mitä toisen ranteen kello sanoo.

– Digitaalisia mittalaitteita tärkeämpi lähde on monesti potilaan oma kertomus terveydentilasta. Humaania puolta on vaikea korvata muulla, hän julistaa.

Kun Jani Tikkanen muistelee uraansa, hän tuntee olonsa hyväonniseksi:

– Ammatillisesti olen ollut äärettömän onnekas, sillä minulle on lyhyessä ajassa tarjoutunut paljon mielenkiintoisia ja hedelmällisiä projekteja.

– Tarpeeksi kun hutkii niin välillä osuukin, ahkera tutkija lisää.

TIETOLAATIKKO

Jani Tikkanen, 30

  • Asuinpaikka Boston, Yhdysvallat.
  • Lääketieteen tohtori, Oulun yliopiston dosentti.
  • Keravan kaupungin johtava ylilääkäri (virkavapaalla).
  • Sydäntutkimussäätiön Soisalo-palkinto 2016.
  • Postdoc–tutkijana Harvard Medical Schoolissa Bostonissa Yhdysvalloissa.
  • Reservin luutnantti.
  • Naimisissa, kolme lasta.