Uuden toimintavuoden jälleen alkaessa kiinnittyy huomio luonnollisesti tulevan vuoden tapahtumiin. Viime vuoden tapaan on odotettavissa turbulenssia terveyspoliittisella rintamalla. Samalla, kun Sote-uudistus saavuttaa pikkuhiljaa vuosikertastatuksen, tapahtuu terveydenhuollon toimintakentällä paljon muutakin. 

Lääkäreiden työolot ovat viime aikoina puhuttaneet lääkärikuntaa ja erityisesti nuoria lääkäreitäTässä lehdessä käsitellään myös Koulutuspaikkakyselyä (KPK), joka nostaa esiin onnistumisia ja kehitettäviä aihealueita nimenomaan koulutuspaikkojen osalta. Keskustelu työoloista ei kuitenkaan ole ainoastaan suomalainen ilmiö: Medscapen tutkimuksen perusteella 49% yhdysvaltalaislääkäreistä valitsisi palkanalennuksen vastineeksi vapaa-ajan lisäyksestä (Kane 2020: Medscape National Physician Burnout & Suicide Report 2020: The Generational Divide). Positiivista on se, että Suomessa tunnutaan ainakin ammattikunnan sisällä herättävän työolojen ongelmiin – esimerkiksi Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani nostaa aiheen esille tuoreessa blogikirjoituksessaan (Renkonen: Aloitetaan hyvän käytöksen kampanja Meilahdessa). 

Mistä tämä kaikki sitten johtuu? Syitä ja osatekijöitä on varmasti useita, eikä kaikkia varmastikaan pysty erittelemään. Osa liittynee (työ)kulttuurin ja ajan mukanaan tuomiin muutoksiin, joista esimerkkinä on valtavasti lisääntyvä tiedon määrä, joka tulisi omaksua kattavasti hyvin lyhyessä ajassa. Terveydenhuolto on siinä mielessä säälimätön ala, että yleensä vain epäonnistumisista muistutetaan eikä vanhoilla hyvillä teoilla ole virheen sattuessa välttämättä mitään merkitystä. Toisaalta ei voida olettaa, etteikö toimimaton terveydenhuollon järjestelmä luo itsessään ongelmia työolosuhteisiin. 

Terveyspoliittinen valiokunta tulee tällä kaudella omalta osaltaan osallistumaan edellä mainittuihin keskusteluihin. Lisäksi valiokunnan tavoitteena on kansainvälisten asioiden käsittely lisäten samalla myös tietoutta siitä, miten muissa maissa terveydenhuoltoa on järjestetty. Oppia voidaan ottaa ulkomailta monessakin suhteessa. Muistelen edelleen ruotsalaisten erikoistuvien kanssa käymääni keskustelua, jonka aiheena oli erään nuoren kollegan pärjäämättömyys päivystyksessä. Pöytäkeskustelussa kaikki etsivät yhteisesti erilaisia ratkaisumalleja siihen, miten tämän nuoren kollegan oppimista olisi mahdollista tukeasiten, että hän hiljalleen pystyisi paremmin onnistumaan päivystystyöskentelyssään. Samalla mieleeni tulimyös erilaisia ajatuksia siitä, miten Suomessa vastaavaan asiaan olisi suhtauduttu. 

Nuorten Lääkärien Yhdistys ja terveyspoliittinen valiokunta tulevatkin edistämään ajatustenvaihtoa sekä lääkäreiden että koko järjestelmän hyväksi. Perinteisesti tämä on tapahtunut painottaen koulutusta ja edunvalvontaa, jotka ovat kiinteästi yhteydessä terveyspoliittisiin aiheisiin. Tehdään töitä yhdessä, jotta auttajasta ei tulisi itse autettava. 

 

Henri Viitanen
NLY:n terveyspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja