Tampereella lääkäriopintojen varsinainen kliininen vaihe alkaa vasta neljännen vuoden keväällä. Puolella kurssista, kuten minulla, se alkaa sisätautien ja kirurgian jaksolla. Eräs lääkäri totesi kerran tämän kuulostavan siltä, kuin puolet lääkärin opinnoista olisi ahdettu noin viiden kuukauden sisään. Siltä se tuntuikin!
Asiaa havainnollistaa se, että kierrettäessä jokaisella suppealla sisätautisella ja kirurgisella alalla joidenkin sijoitusten pituus saattoi olla vain yksi aamupäivä. Onko realistista saada kokonaisvaltaista kuvaa esimerkiksi hematologiasta puolen päivän aikana?
Voiko sanoa urologian käytännön opetuksen onnistuneen, jos ei pääse tunnustelemaan yhtäkään eturauhasta?
Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että olimme ennätyksellisen suuri 158 opiskelijan kurssi. Kilpailimme toimenpiteistä ja assisteerauksista, ja potilaita tutkittiin usein pareittain. Kollegiaalisuuskin oli ajoittain koetuksella. Jakson laajuuden vuoksi en olisi ollut lainkaan pahastunut, vaikka se olisi kestänyt koko lukuvuoden. Saaduilla eväillä edessä oli kuitenkin ensimmäinen lääkärikesä TAYS Valkeakosken sisätautiosastolla.
Hain kyseistä työpaikkaa sen läheisen sijainnin vuoksi sekä kiinnostuksestani sisätauteja kohtaan. Olin myös edellisenä jouluna tutustumassa paikkaan amanuenssina, mikä helpotti paljon kevään opiskelujakin. Arvostin työpaikassa osaston potilaiden monipuolisuutta, työilmapiiriä, senioritukea sekä sopivan itsenäisen työskentelyn mahdollisuutta. Ajattelin, että siellä jos jossakin oppisin keväällä pintaraapaisuksi jääneet asiat!
Työpaikallani oli ensimmäiselle viikolle järjestetty kattava perehdytys. Siinä missä jotkut kurssikavereistani hoitivat ensimmäisestä päivästä lähtien 15 potilasta terveyskeskuksen vuodeosastolla, kiersin ensimmäisen viikkoni seniorin mukana amanuenssin tavoin. Toisella viikolla sain jo kiertää paria potilasta itsekin. Alkuun tuntui, että yhtäkään päätöstä ei pystynyt tekemään ilman varmistusta seniorilta. Asioita jäi huomioimatta sen verran, että konsultaation jälkeen teki mieli kiertää uudestaan. Kun asioita piti varmistella, vei potilaiden asioiden hoitaminen myös alkuun suhteettomasti aikaa.
Suurin haaste ei ollut teoriatiedon puute, vaan tiedon soveltaminen juuri omaan potilaaseen. Koulutuksemme ei siis tarjoa tarvittavaa määrää kliinistä kokemusta, jotta voisi edes aloitella itsenäistä työskentelyä. Toisaalta meille ei opetettu edes teoriatasolla monia osastotyön käytännön asioita kuten trombiprofylaksian toteutusta tai lisäravinteiden käyttöä. Asioita joutui oppimaan lennosta ja välillä kantapäänkin kautta.
Pikkuhiljaa omaan tekemiseen tuli kuitenkin enemmän varmuutta. Kaikkea ei tarvinnut enää varmistaa, työskentely jouhevoitui ja potilasmäärä kasvoi samalla, kun valmistuneiden lääkäreiden määrä väheni lomien ja palvelussuhteiden päättymisen vuoksi. Nyt kesän päätteeksi on vihdoin sellainen olo, että olen oppinut perusteet sisätaudeista. Olo, jonka olisin toivonut olleen jo keväällä.
Koen, että sisätautien osalta kehtaan aikanani valmistua lisensiaatiksi. Liekö toinen puolikas vuosikurssistani, jonka kandit enimmäkseen viettivät kesän psykiatrialla ja joilla sisätautien ja kirurgian jakso on vasta nyt syksyllä, läheskään yhtä luottavaisia valmistumisensa kynnyksellä – ensi kesä kun pääosin vietetään terveyskeskuksen vastaanottotyössä.
Tiedekunnassamme pohditaan vakavasti sisäänottomäärien lisäämistä. Mikäs siinä, kandithan vaikuttavat saavuttavan oppimistavoitteet työelämässä.
Anna Alexanova
5. vuosikurssin lääketieteen kandi
Medisiinariliiton varapuheenjohtaja
NLY:n tavoitteita peruskoulutuksessa on taata jokaiselle opiskelijalle riittävät mahdollisuudet päästä opettelemaan lääkärille olennaisia taitoja, mikä vaatii sen, että sisäänottomäärät ovat tasapainossa resurssien kanssa. Lääkärikoulutuksen tulee olla laadukasta ja monipuolista.
Ole se muutos, jota lääkärin työ tarvitsee. Anna Lääkäriliiton vaalissa äänesi Nuorelle Lääkärille.
Lue lisää: nly.fi/vaalit
Lue myös: Koulutusmäärien nostot vaativat rinnalleen asianmukaiset resurssit
