Terveyskeskus on kuin moninainen ekosysteemi, joka on parhaimmillaan hyvin innostava ja palkitseva työympäristö. Liiallisella työmäärällä, riittämättömällä resursoinnilla ja liian tiukalla hiearkisella johtamisella ekosysteemi on sen sijaan vaarassa romahtaa. Onneksi ekosysteemeillä on myös kyky uusiutua, kunhan uusiutuminen käynnistyy sisäsyntyisesti.
Sote-uudistuksen kärkiteemaksi on nostettu oikeutetusti perustason palveluiden parantaminen ja ennaltaehkäisyyn panostaminen. Tämän toteutumiseksi sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt Tulevaisuuden terveyskeskus -ohjelman, jonka tavoitteena on taittaa jyrkkä sote-kustannusten kasvu muun muassa parantamalla palveluiden saatavuutta sekä lisäämällä palveluiden laatua ja vaikuttavuutta.
Palvelujen parantamiseksi erilaiset alueelliset pilotoinnit ja kokeilut ovat tulleet terveyskeskuksiin jäädäkseen. Tästä esimerkkinä on viime aikoina paljon keskustelua herättänyt useamman kunnan adoptoima tiimimalli, jossa pyritään ratkaisemaan aiempaa ketterämmin potilaan moninaisia ongelmia. Valitettavasti usein on myös nähty, että paperilla mahdollisesti hyvin toimiva suunnitelma näyttäytyy käytännössä epäsopivana ja ammattilaisten autonomiaa rajaavana. Onkin niin, että ylätasolta asetetut liian tiukat kehikot tukahduttavat herkän ekosysteemin ja työyhteisön hengen ja historian, eikä muutosta lopulta synny.
Terveyskeskusten muutoksissa tulisikin jättää riittävästi liikkumatilaa itseohjautuvuudelle ja itsekehitykselle.
Maassamme ei ole kahta samanlaista terveyskeskusta, ja jokaisella on tai ainakin tulisi olla omanlaisensa henki. Useissa terveyskeskuksissa on edelleen myös hyvin pitkäaikaisia ja sitoutuneita lääkäreitä ja hoitajia, joilla on luontainen työn imu väestönsä asioiden hoitamiseen. He ovat oman työnsä, väestönsä ja sen tarpeet parhaiten tunteva tietopankki, jota tulisi hyödyntää paremmin myös kehitystyössä. Työyhteisön vapaudesta kehittää syntyy luovuus ja luovuudesta laatu.
Päämäärätöntä toiminnan ei tietenkään tule olla, sillä työllä tulee olla kirkas yhteinen tavoite, joka on kaikilla tiedossa. Ilman tavoitetta ei kukaan jaksa tehdä työtään. Työn merkityksellisyys hämärtyy ja se muuttuu pakkotahtiseksi puurtamiseksi. Työstä katoaa ajatus ja lopulta ilo. Tavoitteen kirkastamisessa johtajuuden rooli korostuu. Onneksi viime vuosina tähän on enenevästi kiinnitetty huomiota. Enää ei ’’ajauduta’’ ylilääkäreiksi eikä johtaminen tule muiden töiden oheen. Johtaminen ei ole harrastus vaan ihan oikeaa työtä. Se vaatii läsnäoloa ja työntekijöiden kuulemista. Jokaiselle terveyskeskuslääkärille soisikin säännölliset omaa ja työyhteisön kehittymistä peilaavat keskustelut esihenkilön kanssa sekä käytännön työtä tukevan työnohjauksen.
Työyhteisön kehittäminen kuuluu kaikille. Jokaisen tulee tuntea vastuunsa ja osallistua sellaisen työyhteisön rakentamiseen, mitä toivoisi myös itselleen. Kuntapäättäjien tehtävänä on turvata terveyskeskuksille riittävät resurssit, jotka mahdollistavat inhimillisen työmäärän ja itsekehittämisen avaimet. Myös terveyskeskus voi tavoitella voittoa. Sillä juuri voitossa piilee kehittymisen mahdollistava siemen. Voitto on erityisesti työyhteisön henkistä pääomaa, yhteen hiileen puhaltamista, työyhteisön voimaa. Voimaa, joka saa myös terveyskeskuksen kukoistamaan.
Jussi Sihvonen, YLE eval
Terveyspoliittinen valiokunta, NLY
Vastaava lääkäri, Henkilöstöpalvelut Etelä-Suomi, Terveystalo Julkiset palvelut Oy
