Helmikuussa terveyskeskuslääkäreiden työaika piteni 1 tunnin ja 15 minuuttia viikossa, mikä tekee noin 60 tuntia vuodessa. Osalla työnantajista on varmasti suuria suunnitelmia tämän viikkotyöajan pidennyksen suhteen. Osalle kollegoista onkin varmasti tullut ohjeistuksia potilasaikojen lisäämisestä,  kun taas joissakin paikoissa on päätetty tuutorointiaikojen lisäämisestä tai käyttöönotosta. Työajanpidennystä aiotaan myös käyttää aiemmin tehtyjen ylitöiden vähentämiseksi. Työn tavoitteet ovat siis samat, mutta tarkoitus olisi, että jatkossa henkilöstö ei joutuisi tekemään ylitöitä. Kuntatyönantaja onkin yleiskirjeessään todennut, että on työnantajan vastuulla pitää huoli siitä, että työntekijän työtehtävät ovat sopivat suhteessa työaikaan, että terveyskeskuslääkärin työ on muuttunut viime vuosina vaativammaksi ja että kaikki työtehtäviin kulutettu aika on merkittävä työajaksi. Nyt työajan pidentyessä onkin syytä tarkastella, mihin työtehtäviin tätä lisäaikaa tarvitaan.

Koska vaadittua työnajanpidennystä ei saatu tällä kokonaan katetuksi, lyhenee lisäksi kaikkien lääkäreiden arkipyhälyhennys: se oli aiemmin sairaalalääkäreillä 7h ja 39 minuuttia ja terveyskeskuslääkäreillä 7h ja 24 minuuttia, mutta jatkossa se on kaikille 7 tuntia ja 15 minuuttia. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyään arkipyhän sisältävinä viikkoina joutuu jonain toisena työpäivänä tekemään 30 minuuttia pidempään töitä. Ellei arkipyhä satu perjantaille, jolloin lisäminuuttien tarve on hieman vähäisempi, koska useimmiten perjantaille on lähtökohtaisesti suunniteltu lyhyempi päivä.

Itsekin tulee välillä viettettyä työpaikalla liian paljon aikaa. Kun ylitöitä alkaa kertyä on houkuttelevaa pyöristää kirjattua työaikaa alaspäin: 16:39 onkin 16:30. Kun ylitöitä pitää saada lyhennettyä on helpointa lähteä kotiin sen sijaan että menisi koulutukseen, tai vielä pahempaa: jäädä uusimaan reseptejä sen sijaan, että menisi koulutukseen. Terveyskeskuslääkärin työ ei lopu tekemällä, ja jos ylitöitä ei kirjata meillä ei ole mitään tapaa osoittaa, että työpaikkamme on aliresursoitu vanhenevan tai kasvavan väestön edessä. Jättäytymällä pois koulutuksista, teet itsellesi karhunpalveluksen: työ tuntuu entistä raskaammalta ja lääketieteen kehittymistä on vaikeampi seurata.

Toinen asia, josta moni karsii, on ruoka- tai kahvitauot. Kaikki olemme varmasti kokeneet kiireisiä päiviä: ovensuussa potilas mainitse vielä näköhäiriöstä, eikä sitä tietenkään voi jättää käsittelemättä, tai monisairas potilas on vihdoin vuosien maanittelujen jälkeen varannut ajan lääkärille, joten tilaisuus on käytettävä hyväksi ja tehostettava vielä diabeteslääkitystä sen jälkeen kun on hoidettu se syy minkä vuoksi potilas itse oli ajan varannut. Kello on jo 12:30, vielä pitäisi vastata pariin soittopyyntöön, ja sitten alkaakin iltapäivän vastaanotto. Jos vaihtoehtona on jättää lounas syömättä ja jatkaa töitä, olet iltapäivällä edelleen stressaantunut, ja sen lisäksi myös nälissäsi ja kärttyinen. Jos päätät palata soittopyyntöihin myöhemmin, menet syömään ja räyhäät samalla kollegoille kamalasta aamupäivästäsi tuntuu olosi yleensä usein kevyemmältä. Tunne, että joku kuuntelee, ymmärtää ja mahdollisesti vielä tarjoaa ratkaisun johonkin ongelmistasi, on kuin joku avaisi painekattilasta ventiilin, tai se helpotus, kun pääsee kiireisen aamupäivän jälkeen vihdoinkin pissalle. Ainakin terveysasemilla istumme omissa huoneissamme, työparinamme vain tietokone (ja rakas Terveysportti!) ja onnekkaissa paikoissa myös omahoitaja. Kollegoilta saatu tuki ja ymmärrys parantaa työssä jaksamista ja viihtymistä. Terveysasemilla kollektiivinen osaaminen on paljon suurempaa, kuin yksittäisen lääkärin tiedot ja taidot.

Lounastauko on päivän paras hetki, itse odotan sitä paljon enemmän kuin työpäivän päättymistä. Muistakaa kirjata työpäivän todellinen päättymisaika selkä suorana: se voi yhtä hyvin kertoa potilaan asioihin paneutumisesta ja kokonaisvaltaisesta hoidosta, kuin hitaudesta. Myöhemmin keväällä NLY kerää kokemuksia kiky:n vaikutuksesta työviikkoon, olethan silloin vastaamassa.

 

Marie Måsabacka

Yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri

NLY hallituksen jäsen

Edunvalvontavaliokunnan puheenjohtaja