Lääkäreille suunnattujen lehtien kesälukemistoon lienee aina kuulunut pakollinen kesäkandin haastattelu. Ennen kesää kysellään ja kerrotaan odotuksista, toiveista ja peloista. Kesän jälkeen todetaan kaikesta selvityn hyvin.

Jokaisen kesäkandin takana seisoo (toivottavasti) aina joku. Kesäaikaan toimitaan pienemmällä miehityksellä ja kesällä nuoret lääkärit saavat tyypillisesti entistä suuremman vastuun kannettavakseen suuremman vuosilomapäiväpotin kartuttaneiden kokeneempien lääkäreiden lomaillessa ahkerammin. Usein juuri kesällä tuore erikoislääkärikin on suuren haasteen edessä ottaessaan entistä enemmän vastuuta paitsi omista tekemisistään, myös nuoremmista kollegoistaan. Nuori Lääkäri halusi selvittää, kuinka tuo harppaus otetaan, ja haastatteli sitä varten ensimmäistä kesää gynekologin nimineulalla takkiaan lävistänyttä Emma Hokkilaa.

Kuten aiemmillakin portailla, erikoislääkärin tittelin myötä vastuu lisääntyy entisestään. Omiin hoitopäätöksiin liittyvän vastuun lisäksi tuoreen erikoislääkärin kuormaan lisätään erityisesti myös vastuuta muista. Vastuuta niin kesäkandeista, kuin erikoistuvien lääkäreidenkin kollegakaartista, johon itse vielä vastikään kuului. Kuinka ohjata heitä hoitopäätöksissään ja tukea oppimisessaan ja kehittymisessään kohti omia tutkintojaan? Ohjausvastuun lisääntymisen Emma kokikin haastavimmaksi yksittäiseksi asiaksi. Omaa siirtymävaihettaan hän pitää pehmeähkönä juuri ennen valmistumista suoritettujen viimeisten keskussairaalapalveluiden ansiosta. Valmistumisen yhteydessä siirtyminen yliopistosairaalasta suoraan keskussairaalaan olisi ollut vielä suurempi muutos.

Hoitovastuutaakan kasvun sijaan Emma siis pitikin suurempana haasteena roolin muutoksen koulutettavasta ohjaajaksi. Vaikka ennen erikoislääkärin papereitakin lääkäri ehtii urallaan valvoa ja auttaa sekavaa joukkoa harjoittelijoita, kesäkandeja ja nuorempia erikoistuvia, ohjaamista ei Emman mukaan tule juuri harjoiteltua erikoistuessa. Hänen mielestään siihen oltaisiinkin voitu panostaa enemmän koulutuksen loppupuolella. Tässä perusedellytys on eri vaiheessa olevien erikoistuvien löytyminen koulutuspaikoista.

Ohjaukseen liittyviä haasteita ovat epävarmuuden sietäminen ja puuttumiskynnyksen hakeminen. Emman mielestä epävarmuutta on huomattavasti vaikeampaa sietää, kun päätöksen joutuu tekemään toiseen luottaen – varsinkin ohjaussuhteen alkuvaiheessa toisen heikkouksien ja vahvuuksien ollessa vielä tuntemattomia. Kynnys puuttumiseen ei saa olla liian matala ohjattavan oppimisen ja itseluottamuksen kehittymisen takaamiseksi. Liian korkeakaan se ei saa olla, koska ohjattavalla tulee olla oikeus oppia turvallisesti luottaen tarvittaessa tapahtuvaan puuttumiseen, Emma muistuttaa. Toisaalta erikoislääkärin on suojeltava itseäänkin: ohjattavan hoidosta ei saisi seurata sellaista komplikaatiota, jota itse ei vielä koe osaavansa hoitaa.

Opiskeluaikana ensimmäisellä askelmalla kesäkandina ohjaus ja vertaistuki ovat ehdottomia. Tarvitaanko niitä vielä erikoislääkäriksikin siirryttäessä? Vertaistuesta voisi olla hyötyä ainakin uuden roolin omaksumisessa. Emma osallistuu työpaikallaan säännöllisesti järjestettävään ryhmätyönohjaukseen, jonka hän on kokenut hyödylliseksi varsinkin vastuunkantoa, epävarmuuden sietoa ja työssäjaksamista ajatellen. Vertaistuen lisäksi myöskään mentorista ei olisi haittaa – Emma toivoisi voivansa puhua vielä-puuttuvan-mentorinsa kanssa ainakin urakehityksestään sekä heikkouksistaan ja vahvuuksistaan.

Kynnyksen avunpyyntöön voisi kuvitella nousevan erikoislääkärin tutkinnon myötä. Emman mukaan se ei kuitenkaan noussut niin paljoa, kuin hän etukäteen kuvitteli. Hän kertoo jo kandidaattina oppineensa konsultoimisen ja avun pyytämisen kuuluvan lääkärin työhön. Keskussairaalastakin voi kuitenkin aina konsultoida vielä yliopistosairaalaa ja hätätapauksessakin voi soittaa vaikka lomallakin olevalle työkaverille.

Kaiken kaikkiaan siis ensimmäinen kesä erikoislääkärinä on verrattavissa aiempiin harppauksiin lähinnä vastuun määrän lisääntymisen myötä, mutta sen käsittelemiseen on jo olemassa työkaluja. Uusien haasteiden edessä myös tässä vaiheessa kollegoiden tuki on ensiarvoisen tärkeää. Nuori Lääkäri raportoi tyytyväisenä erikoislääkäriksikin valmistumisen tuomista haasteista vaikuttavan voida selvitä hyvin!