Lääkärin työ on tutkitusti kiireammatti. Nuorille valkotakeille uran alku on ruuhkainen, sillä moni erikoistuu ja perustaa perhettä samaan aikaan. Mistä aikapula syntyy ja miten sitä voi hallita?
Tuore lääkäri juoksee kahdella rintamalla
Lääkärin työ on tutkitusti kiireammatti. Nuorille valkotakeille uran alku on ruuhkainen, sillä moni erikoistuu ja perustaa perhettä samaan aikaan. Mistä aikapula syntyy ja miten sitä voi hallita?
– Lääkärit kokevat kiirettä ja työuupumuksen uhkaa, mutta samaan aikaan ammatista nautitaan ja tykätään. Lääkärit tuntevat työn imua enemmän kuin palkansaajat keskimäärin. Vaikka tuntuu, että aika ei riitä, työ on myös suuri voimavara. Siten tekemisen intensiivisyys voi olla myös positiivinen asia, Suomen Lääkäriliiton tutkimuspäällikkö Jukka Vänskä alustaa.
Lääkärin työolot ja terveys 2015 -kyselytutkimuksessa raeilut 60 prosenttia valkotakeista valitti jatkuvasta kiireestä ja tekemättömien töiden paineesta. Kaksi suurinta kiirepeikkoa olivat tietojärjestelmien ongelmat ja työn keskeytykset. Eniten aikapulaa kokivat terveyskeskusten lääkärit, vähiten päätoimisesti yksityisvastaanottoa pitävät.
– Yksityispuolella olevat pystyvät vaikuttamaan työnsä määrään ja tahtiin. Se vähentää kiireen tuntua. Perusterveydenhuollossa resursseja ei ole lisätty riittävästi ja potilasaines on yhä vaikeampaa. Samaan aikaan terveyskeskuksiin on siirretty erilaisia velvoitteita todistuksista ja pitkäaikaisseurannoista alkaen, Vänskä kertoo.
Hänen mukaansa suuri työ- tai potilasmäärä ei aiheuta samanlaista painetta kaikille. Koska kiire on subjektiivinen kokemus, eri ihmiset kokevat saman rasituksen hyvin eri tavoin. Yhdelle luonteva tahti on toiselle kauhistus.
Ne tärkeät alkuvuodet
Tutkimuken mukaan nuoret lääkärit kokevat kiirettä siinä missä kokeneemmatkin. Lääketieteellisestä valmistunut untuvikko on elämänsä ja uransa alussa. Moni valkotakki erikoistuu ja perheellistyy samaan aikaan. Vie vuosia, jotta ammatillinen osaaminen vankistuu, ja monet rutiinit ovat vielä vieraita. Tunnit ovat kortilla niin päivällä kuin illalla. Päivystysvelvollisuus lisää stressiä.
Hektisyyden tunne lisääntyy, jos työ on niin vaativaa, että oma osaaminen ei tunnu riittävän. Siksi on tärkeää, että vasta ammatissa aloittaneet saavat tehtäviinsä kunnon perehdytyksen ja tarvittaessa konsultointitukea. Kokeneiden ammattitovereiden tukiverkosto kannattelee, kun omat siivet ovat vielä hontelot. Täydennyskoulutukset parantavat ammattitaitoa, ja osaamisen myötä työpäivät tuntuvat mielekkäämmiltä.
– Jos vastuut ovat selvillä, työ hyvin organisoitua ja johdettua ja tietää, mitä tekee, kiireen tuntu vähenee. Mutta ongelmakohdissa pitää saada apua. Ja jos työtä yksinkertaisesti on liikaa, kannattaa itse aktiivisesti puhua esimiehelle, Jukka Vänskä opastaa.
Tietotekniikka ryöstää aikasi
Lääkärikunnan merkittävin ja turhauttavin aikasyöppö on kyselyjen mukaan tietotekniikka. Terveydenhoidon potilastietojärjestelmät ovat moniongelmaisia. Järjestelmiä on monia. Jokaiseen pitää kirjautua erikseen ja samat asiat naputella aina uudelleen. Tieto ei siirry eri organisaatioiden välillä. Terveyskeskusten ja sairaaloitten välillä tieto kulkee nahkeasti, ja merkittävästi suurempi aukko ammottaa yksityisen ja julkisen puolen välillä. Järjestelmissä saattaa olla viiveitä, katkoja ja yleistä siirappimaisuutta. Käyttöliittymät ovat hankalia ja epäintuitiivisia.
Tekniikan tahmeus hukkaa valtavasti työtehoa, sillä esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan piirin poliklinikoiden lääkärien virka-ajasta jopa yli puolet sujuu päätteen edessä. Saman seudun erikoislääkärit odottelevat noin kymmenyksen päivästään tietokoneen näytöllä olevaa tiimalasia. Paitsi aikaa, hukkaan menee myös hyöty, jonka odotusaikana saisi tuotettua.
Lääkärikunta suhtautuukin erittäin kriittisesti potilastietojärjestelmiin. Potilastietojärjestelmät lääkärin työvälineenä 2014 -kyselyn arvosanojen koulukeskiarvo oli 6,6. Vain kuusi prosenttia vastaajista arvosteli järjestelmät kiitettäviksi. Viidennes antoi joko huonoimman tai toiseksi huonoimman mahdollisen arvosanan.
Helsingissä lastentauteihin erikoistuva 29-vuotias Laura Seppälä kertoo:
– Kun tulin työhön tänne, sain kaksitoista eri kirjautumistunnusta, joita kaikkia pitää käyttää päivittäin. Kirjautuminen uudella päätteellä kestää kuusi minuuttia. Hitaus on suuri pulma, ja mitä sairaampi potilas on, sitä kauemmin järjestelmä hakee tietoa. Tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään, joten samat potilastiedot pitää kirjoittaa moneen kertaan. Potilastyön sijasta joudun tekemään sihteerin töitä.
Erityisesti erikoistuville valkotakeille päätetyö tuottaa stressiä. Vaikka tuoreet lääkärinalut ovat kasvaneet sähköiseen maailmaan harmaampia sukupolvia paremmin, tietojärjestelmät saattavat vaihtua useaan kertaan erikoistumisjakson aikana. Kun yhden rutiini alkaa olla tuttu, siirrytään jo seuraavaan. Sähköisten järjestelmien opettelu vie liikaa tunteja, mikä vähentää arjen hallinnan tunnetta. Nuorten ammattilaisten turhautumista lisää se, että vapaa-aikanaan he käyttävät merkittävästi toimivampia laitteita ja ohjelmia.
Tiedon monet katkokset
Marie Måsabacka, 29, on ollut neljä vuotta lääkärinä Leppävaaran terveysasemalla. Hänen mukaansa potilastieto liikkuu huonosti sairaalasta ja poliklinikoilta terveysasemalle. Yksityispuolen tekstejä ei saada yleensä lainkaan. Vaikka julkisen puolen potilastieto on periaatteessa saatavissa, sen haku vie liikaa aikaa. Jos potilas käy sekä yksityislääkärillä, poliklinikalla, sairaalassa ja terveysasemalle, niin vain hänen oma aktiivisuutensa takaa, että yksi taho tietää toisen toimet.
– Sairaaloiden teksteihin pääsee käsiksi, mutta tiedot löytyvät hankalasti ja ne ovat järjestelemättömiä. Yksittäisen detaljin etsiminen voi viedä puoli tuntia. Ongelmana on vastuu. Voiko olettaa, että hoitava lääkäri kaivaa tiedon kankean järjestelmän kautta ja käyttää siihen valtavasti aikaa? Onko hän vastuussa, jos valtavan sekavan tekstimassan jossain kohdassa on maininta, että potilaalla on allergia? Måsabacka pohtii.
Terveyskeskuslääkäri kritisoi myös katkoja:
– Kun tulee katko, ei voi tehdä mitään. Ei saa potilaan tietoja esiin, ei lääkelistoja tai kuka on tulossa ja milloin. Eikä potilaan tietoja voi kirjata. Toimimattomuus on potilasturvariski. Esimerkiksi munuaisten vajaatoiminta pitäisi tietää, kun määrätään lääkkeitä.
– Myös eResepti-järjestelmässä on katkoja ja toimintahäiriöitä. Toimiessaan se on todella hyvä juttu. Jos eResepti ei toimi ja on varannut pari kolme tuntia reseptien uusimiseen, niin siinäpä käsiä pyörittelet. Jollekin toiselle päivälle siirtyy valtava kiire, hän jatkaa.
Marie Måsabackalla on parannusehdotuksia, jotka toteutuessaan vähentäisivät päällekkäistä työtä:
– Nykyään potilas voi itse klikata uusittavaksi vanhoja päättyneitä reseptejä kansallisen Kanta-järjestelmän kautta. Näistä tulee paljon turhaa vaivaa, kun perusteettomat uusinnat pitää käsitellä. Toinen toive on, että järjestelmään saisi valokuvia. Vaikkapa haavan kokoa tai ihomuutoksia olisi helppo verrata. Meillä voisi olla myös sairaalan kanssa yhteinen laboratoriolehti. Siten voitaisiin välttää päällekkäiset tutkimukset ja säästää vaivaa ja rahaa.
Hitaasti kohti valoa
Tutkimuspäällikkö Jukka Vänskän mukaan terveydenhoidon tietojärjestelmien kehittäminen on haastavampaa kuin monilla muilla aloilla. Tietoturvan pitää olla tiukka, sillä arkaluonteinen potilastieto ei saa päätyä vääriin käsiin. Terveydenhuollon järjestelmien on myös toimittava poikkeuksellisen luotettavasti. Puhjennut umpisuoli ei odota, jos tietokone kaatuu.
Huonosta maineestaan huolimatta terveydenhoidon sähköiset järjestelmät ovat hitaasti kehittymässä käyttäjäystävällisemmäksi. Vaan miten luodaan ihan oikeasti toimiva järjestelmä? Jukka Vänskä vastaa:
– Nykyisiä pikkuisen viilaamalla ei saada merkittäviä parannuksia. Uudistamisessa tarvitaan radikaalimpaa otetta. On tärkeää, että lääkärien ääntä kuullaan kehitystyössä. Valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut tulevat parantamaan tiedon saatavuutta. Tietojen kirjaamisesta ei kyllä tulla pääsemään eroon.
Keskeytykset pahaksi työteholle
Tietotekniikan tahmeuden ohella lääkärit valittelevat paljon työn keskeytyksistä. Nämä haukkaavat etenkin perusterveydenhoidon työtehoa.
– Oveni aukeaa jatkuvasti. Minulta kysytään neuvoja ja lupia ja tullaan keskustelemaan. On vaikea tehdä omaa työtä, kun ajatus katkeaa koko ajan, lastentauteihin erikoistuva Laura Seppälä kuvailee.
Tietokirjailija ja Viisas pääsee vähemmällä -blogin kirjoittaja Sampo Sammalisto kertoo ongelman syntyvän silloin, kun ihmisellä on kaksi roolia.
– Ulkoinen keskeytys aiheutuu siitä, että tehdään vuorotellen itsenäistä keskittymistä vaativaa työtä ja työtä muiden kanssa. Jos ulkoisia keskeytyksiä tulee jatkuvasti, omaa työtä ei ole mahdollista tehdä tehokkaasti. Mitä vaativampi työ, sitä kauemmin kestää palaaminen omaan tehtävään keskeytyksen jälkeen. Tämä niin sanottu tehtävänvaihtokustannus voi syödä jopa kolmanneksen työajasta.
Keskeytyksistä kärsivät etenkin esimiesasemassa olevat lääkärit. Kun sama ihminen tekee sekä hallinnollista että potilastyötä, roolit haittaavat toisiaan. Työpaikoissa, joissa arki on hyvin organisoitu, keskeytyksiä tapahtuu merkittävästi vähemmän. Esimerkiksi Leppävaaran terveysaseman lääkäri Marie Måsabacka mainitsee, että hän kokee varsin vähän keskeytyksiä, koska asemalla on tarjolla konsultoiva lääkäri, jolta hoitajat ensisijaisesti kysyvät neuvoa.
Ajanhallinnan asiantuntija Sampo Sammalisto kertoo, että keskeytyksistä koituvaa kognitiivista haittaa ei voida tehokkaasti poistaa. Pitää poistaa keskeytykset:
– Ainoa toimiva ratkaisu on sijoittaa keskittymistä vaativa tehtävä aikaan, jolloin keskeytyksiä tulee mahdollisimman vähän. Pitää hakeutua rauhalliseen ympäristöön ja sulkea tarpeettomat kommunikaatiokanavat. Kalenterin avulla voi jäsentää, milloin tehdä mitäkin. Jos työ sallii, kannattaa sijoittaa tehtävä aikaan ja paikkaan, jolloin tietää tekevänsä sitä tehokkaasti. Itse esimerkiksi kirjoitan tehokkaimmin aamupäivällä.
Kovaa menoa terveysasemilla
Kyselytutkimusten mukaan arki koetaan hektisimmäksi perusterveydenhoidossa. Terveysasemien lääkärit kärsivät enemmän ajankäyttöön liittyvästä stressistä kuin yksityisvastaanottojen kollegansa. Terveysasemilla ahertaa myös paljon nuoria lääkäreitä, joiden perhe-elämä ja työura ovat vielä rakennusvaiheessa. Mikäli potilaat ovat oletettua ongelmaisempia, vastaanottoaikataulut saattavat venyä. Tällöin päivärytmi ei ole enää hallinnassa, mikä lisää kiireen tuntua.
Leppävaaran terveysaseman lääkäri Marie Måsabacka kuvaa työnsä intensiivisyyttä:
– Kun aloittaa, homma saattaa tuntua tosi kiireiseltä. Itse olen neljässä vuodessa oppinut sietämään kiirettä ja käyttämään sitä voimavarana. Aikapaine saa olemaan tuotteliaampi. Kun aikaa on rajallisesti, pitää osata rajata eikä kerralla voi hoitaa kaikkia potilaan asioita. Kiirettä riittää koko päivälle, ehkä lounastauolla voi levähtää.
Hänen mukaansa Leppävaarassa työ on hyvin johdettua ja lääkäri pystyy vaikuttamaan arkirytmiinsä. Måsabacka saa laatia itse työvuorolistansa ja esimerkiksi siirtää toimistoaikoja päiville, jolloin kotiin pitää lähteä tiettyyn aikaan. Työpaikalta löytyy myös kaksi tutorlääkäriä ja konsultoiva lääkäri. Lounas on arvokasta aikaa, sillä silloin asioita voi pohtia kollegojen kanssa.
Marie Måsabackan kuvailemat tekijät eli tehokas johtaminen, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, vertaistuki ja konsultointimahdollisuus vähentävät ripeän työtahdin aiheuttamia henkisiä paineita. Hallitsemattomuuden tunne aiheuttaa enemmän stressiä kuin tiukka aikataulutus sinänsä.