Lääkärin etiikka ei ole mikään helppo ja yksinkertainen kokonaisuus määriteltäväksi. Eettisyys on tietyllä tapaa itsestäänselvyys, jonka periaatteiden mukaisesti olemme oppineet lääkäriksi kasvaessamme toimimaan.
Uskon, että pääsääntöisesti teemme jokapäiväisessä työssämme oikeita ja eettisiä valintoja osittain jopa tiedostamattamme ja onnistumme saavuttamaan potilaan luottamuksen. Välillä kuitenkin kiire, useasta suunnasta tulevat vaatimukset ja lääkärin muuttunut rooli nyky-yhteiskunnassa saattavat aiheuttaa päänvaivaa. Ammattietiikka on työmme perusta. Ollaksemme hyviä lääkäreitä meidän on tietojen ja taitojen lisäksi omaksuttava työmme eettiset velvoitteet ja sitouduttava niiden noudattamiseen. Sen vuoksi on aika ajoin hyvä palata eettisten ohjeiden äärelle, jotta emme unohtaisi professiomme perimmäistä tarkoitusta ja tärkeimpiä päämääriä.
Lääkäriliitossa on tehty suuri työ lääkäreiden eettisten ohjeiden päivittämiseksi vastaamaan kieliasultaan ja sisällöltään tätä päivää. Edelliset ohjeet oli hyväksytty v. 1988, ja tämänkertainen puolentoista vuoden päivitystyö saatiin päätökseen joulukuussa 2014, kun Lääkäriliiton valtuuskunta hyväksyi uudistetut ohjeet. Uudistusprosessiin otettiin mukaan koko jäsenkunta, ja Potilaan Lääkärilehden kautta myös kansalaisten ääni tuli kuulluiksi. Päälinjoiltaan eettiset ohjeet pysyivät ennallaan, mutta muutamia uusia painotuksia ja tarkkaan harkittuja sanavaihdoksia tehtiin.
Valtuuskunnan kokouksissa eniten keskustelua herätti kidutuksen, kuolemanrangaistuksen ja epäinhimillisen toiminnan kieltämistä käsittelevä kohta. Valtuuskunta keskusteli siitä, sulkeeko maininta ihmisyyden ja elämän kunnioittamisesta edellä mainitut raakuudet pois vai tuleeko kielto niihin erikseen mainita. Lopulliseen versioon kielto päätettiin jättää, sillä tärkeytensä vuoksi sen katsottiin ansaitsevan oman kirjauksensa, vaikka kuolemanrangaistus ja muu epäinhimillinen toiminta eivät ole nyky-Suomessa keskeisimpiä eettisiä ongelmia. Uudistetut eettiset ohjeet painottavat aiempaa voimakkaammin lääkärin roolia terveyden ja tutkimuksen edistäjänä. Terveyden ylläpitämiseen ja edistämiseen liittyvien kysymysten äärelle meistä jokainen joutuu potilastyössään, mutta rooli tutkimuksen edistäjänä voi tuntua kaukaisemmalta. Kaikkien ei tarvitse osallistua aktiivisesti itse tutkimuksen tekemiseen, mutta siihen suhtautumisen tulee olla myönteistä.
Lääkäreinä pääsemme harvoin työn ulkopuolellakaan täysin eroon ammatistamme. Sen vuoksi on oltava tarkkana, mitä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kirjoitamme. Tämä on pidettävä mielessä erityisesti silloin, kun on mahdollista, että mielipidettämme tulkitaan ammattihenkilönä annettuna. Eettisten ohjeiden mukaan meidän tulee lausunnoissamme noudattaa tarkkaa harkintaa, välttää itsemme turhaa korostamista ja suhtautua potilaaseen kunnioittavasti. Lisäksi kannanottomme tulee perustua lääketieteelliseen tietoon ja kokemukseen. Useassa kohdassa eettisiä ohjeita käsitellään sitä, kuinka lääkärin tulee suhtautua potilaaseen ja toimia hänen parhaakseen, mutta lisäksi meidän täytyy muistaa kollegiaalisuus lääkärikunnan sisällä. Kollegiaalisuus-sanaa ei ole aiemmin ohjeissa mainittu, mutta nyt se on lisätty sinne muistuttamaan yhteistyön ja keskinäisen kunnioituksen tärkeydestä, sillä kukaan meistä ei hoida potilaita yksin.
Eettisten ohjeiden viimeisen pykälän mukaisesti meidän on toimittava aktiivisesti niin, että voimme työssämme noudattaa eettisiä velvollisuuksia ja periaatteita. Ensimmäinen askel on tutustua ohjeisiin Lääkäriliiton internetsivuilla!
Inkeri Savolainen, LL
Kirjoittaja Nuorten Lääkärien Yhdistyksen hallituksen ja edunvalvontavaliokunnan jäsen