Lääkärit sairastavat siinä missä potilaatkin. Koska olemme korkeasti koulutettua työvoimaa, tilastoituva sairastaminen on vähäisempää kuin esimerkiksi muilla terveydenhuollon ammattilaisilla, mutta tietyille sairauksille ammattimme on jopa riskitekijä. Elintasosairauksien lisäksi lääkäreitä uhkaavat keskimääräistä enemmän päihdeongelmat, masennus ja itsemurha-alttius.
Lääkärin kynnys hoitoon hakeutumiselle on korkea. Identiteetti ei helposti taivu potilaaksi ja sairauden stigma pelottaa. Työhön sitoudutaan työkyvyn menettämisenkin uhalla, harrastetaan itselääkintää ja ehkä konsultoidaan kollegaa. Usein oma pahoinvointi onnistutaan salaamaan työyhteisöltä ja ajatus antautumisesta hoidettavaksi tuntuu kaukaiselta.
Jos potilaana on vaikea olla, on lääkärin lääkärinä oleminen myös haastavaa. Kokonaisvastuu pitäisi osata ottaa, kuten muistakin potilaista. Pitäisi toimia ammattilaisena alueella, jossa myös potilas on ammattilainen. Näihin erityistarpeisiin on herätty Suomessa 20 vuotta sitten, kun perustettiin lääkäreille tarkoitettu järjestelmä, Lääkäriliiton luottamuslääkärit -verkosto.
”Tarkoituksena on auttaa lääkäreitä löytämään kanava hoitoon”, sanoo 20 vuotta luottamuslääkärinä toiminut työterveyshuollon erikoislääkäri Kristiina Toivola.
”Usein ollaan hieman myöhässä”, Toivola vastaa, kun tiedustelen osaavatko lääkärit hakeutua hoitoon ajoissa. Lääkärin työ on palkitsevaa, mutta raskasta. Työtä tehdään usein antaumuksella, väsymättä ja uhrautuen, eikä omasta hyvinvoinnista muisteta välittää riittävästi. Kun yhtälöön lisätään kiristynyt työtahti, kasvaneet vaatimukset, muuttuva työympäristö ja työpaikkojen sisäiset ristiriidat, on jaksaminen usein koetuksella. ”Olemassa olevaa palvelujärjestelmää ei ole tarkoitus korvata. Luottamuslääkärin tehtävänä on pilkkoa kokonaisuus ja antaa ensiapua. Osa asioista voi kuulua luottamusmiehille, osa esimiehille, ja osa on selkeästi medisiinisiä. Täytyy tietää, kenelle mikin asia kuuluu. Myöhässä olemisessa on hyvää se, että motivaatiota muutokseen löytyy”, Toivola toteaa.
Lääkäriliitto kustantaa jäsenpalveluna kolme maksutonta käyntiä luottamuslääkärin vastaanotolla. Käynnit ovat täysin luottamuksellisia, eivätkä henkilötiedot paljastu edes laskua maksaessa. Toivola on jakanut prosessin kolmeen osaan. ”Ensimmäisellä kerralla kartoitetaan asiat, toisella kerralla tehdään toimintasuunnitelma ja kolmannella kerralla katsotaan, miten on mennyt”. Potilaita hänen vastaanotollaan käy noin kerran kuukaudessa.
Luottamuslääkäreiden erikoisalaprofiilia tarkastellessa huomaa painotuksen mielenterveys- ja päihdeosaamisessa, vaikka joukossa on toki laajalti eri erikoisalojen erikoislääkäreitä. ”Rintasyövässä on selkeä hoitoketju: ensin mammografia, sitten käynti poliklinikalla, leikkaus ja jälkitarkastus. Mielenterveys- ja päihdeasioissa kokonaisuus on usein vaikeampi”.
Aina yhteydenoton taustalla ei ole monimutkaista ja hiljalleen kehittynyttä ongelmavyyhtiä. Kollega voi ottaa yhteyttä, kun ei halua itse kirjoittaa itselleen lähetettä jostain somaattisesta ongelmasta tai sen epäilystä. Yhteydenotot voivat olla myös työnohjauksellisia ja ajoittuvatkin usein työelämän taitekohtiin.
Toivola on tunnistanut selkeän ikähuipun erikoislääkäriksi valmistumisen tienoolle. Erikoislääkäriys, oman roolin muuttuminen, vastuunkasvu ja utuinen työn horisontti ovat kuormittavia seikkoja työuralla. Toivola muistuttaakin, että myös NLY:n agendalla on hyvä pitää nuorten erikoislääkäreiden arki. ”Nuorten erikoislääkäreiden hyvinvointi on keskeistä ja he ovat koko terveydenhuoltojärjestelmän kivijalka”.
Keskustelemme ”tyypillisestä” potilaasta ja kyselen, voidaanko erottaa tiettyjä erikoisaloja tai tiettyä paikkaa palvelujärjestelmässä, joka olisi erityisen riskialtis. ”Pienellä paikkakunnalla toimiva, tunnollinen, empaattinen nuori naislääkäri terveyskeskuksessa. Hänenlaisensa on useimmiten vaikea laittaa rajoja omalle työlleen, joka ei tavallaan koskaan tule valmiiksi. Tämä on se ryhmä, josta olisin huolissani nuorten erikoislääkäreiden lisäksi”, Toivola pohtii.
Pari vuosikymmentä luottamuslääkärinä antaa perspektiiviä lääkäreiden terveysongelmiin. ”Kahdessa kymmenessä vuodessa psyykkiset kuormitusoireet ovat lisääntyneet. Tietämys terveydestä on lisääntynyt eli tiedetään, mikä on hyväksi ja mikä ei. Usein painiskellaan samojen asioiden ympärillä kuin muutkin. Pitäisi jaksaa käydä lenkillä ja tehdä sitä ja tätä. Myös ilmapiiri on muuttunut kovemmaksi.”
Ajan henki työntyy luottamuslääkärin vastaanotolle. Nykyajan individualistinen ajattelu, jossa jokaisen on oltava oman onnensa seppä, huolestuttaa Toivolaa. Sallivuuden ja hyväntahtoisuuden ilmapiiri kärsii. Työyhteisöissä ei enää vietetä yhtä paljon aikaa työn ulkopuolella, ja meetingeistä, lounaista ja kahvitauoista tingitään.
Työhyvinvointi on ollut selkeästi nouseva teema erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Siitä puhutaan, kirjoitetaan ja sitä tutkitaan enemmän, lisäksi järjestetään seminaareja ja tehdään interventioita. Kuitenkaan lääkäreiden työhyvinvointi ei näytä lisääntyvän. Viimeksi vuonna 2015 toteutetun ”Lääkärin työolot ja terveys” –tutkimuksen mukaan viidennes kollegoista näkee vakavan työuupumisen selvänä työhön liittyvänä vaarana ja osuus on vuosikymmenessä trendinomaisesti noussut. Teemmekö siis jotain väärin?
Lääkäreiden pitämät sairaslomat ovat vuosi vuodelta lisääntyneet. Tämä voi olla merkki kuormituksen paremmasta tunnistamisesta, tunnustamisesta ja siihen reagoinnista. Harmaata, tilastoitumatonta sairastamista on edelleen liikaa. Vuosi sitten Lancet julkaisi aiheesta systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin (1). Artikkeli kuvasi yhdysvaltalaisten kollegoiden loppuun palamista jo epidemiaksi, mutta niin yksilöllisillä kuin organisaatioon kohdistetuilla interventioilla ahdistuneisuutta ja kuormittuneisuutta on mahdollista vähentää. Mindfulness, stressin hallinta ja työnohjaus ovat tutkituimpia ja tehokkaita. Tehdyissä tutkimuksissa yksikään strategia ei vaikuta olevan ylitse muiden. Myös työtuntien rajoittaminen on vaikuttavaa.
Entä miten on luottamuslääkäreiden oma jaksaminen? ”Tapaamme vuosittain kahdesti koulutuksen ja keskustelun merkeissä. Tällöin vaikeista asioista pääsee puhumaan ja tapaa kollegoita. Ne ovat hyvin mukavia tilaisuuksia”. ”Parasta palautetta on tietysti se, kun silloin tällöin potilaskollega tulee sanomaan, että silloin kymmenen vuotta sitten yhdessä pohdittiin, miten tästä eteenpäin ja löytyi keinot, niin nyt menee ihan hyvin”, Toivola muistelee.
Kuten jo todettua, ajan henki ei vaikuta tukevan työhyvinvointia. Lääkäreiden määrän lisääntyessä kilpailu lisääntynee. Miten yhtenäisyys säilytetään? Miten pidetään katse tulevaisuudessa, eikä haikailla historiaan? Miten tuetaan hyvää johtajuutta, joka on usein avainasemassa työyhteisön hyvinvointikysymyksissä? Työhyvinvointi ei ole vain lääkärin, osaston, klinikan tai edes sairaalan asia. Se on koko profession asia ja tärkeimpiä osia lääkärijärjestöjen edunvalvonnasta.
- West et al. Interventions to prevent and reduce physician burnout: a systematic review and meta-analysis, Lancet 2016
- 37 lääkäriä eri erikoisaloilta, erityisesti erikoistunut psykiatriaan, psykoterapiaan, päihdelääketieteeseen tai työkykyasioihin (kaikki erikoisalat tulevat kontaktiverkon kautta katettua)
- Matalan kynnyksen yhteydenotto (ennakointi)
- Lääkäriliitto maksaa kolme vastaanottokäyntiä.
- Käynnit ovat luottamuksellisia myös Lääkäriliiton suuntaan.
