Niin. Eikö ole kamala ajatus? Kuinka edunvalvontajärjestössä voi kukaan toivoa moista älyttömyyttä? Lääkärihän on ikuinen ammatti: meitä on aina ollut ja on aina oleva. Ihmiset tulevat aina sairastamaan ja siksi meidänkin leipämme on turvattu.

Mutta voiko nykypäivänä enää ajatella näin missään ammatissa? Jo sata vuotta sitten taloustieteilijät ennustivat, että pian työ katoaa ja koneet hoitavat kaikki yhteiskunnan toiminnot. Tämän piti tapahtua jo 60-luvulla, mutta niin ei käynyt. Sellainen tekoäly, joka todella päihittäisi meidät, erityisesti ns. sumeaa logiikkaa vaativissa tehtävissä, ei kuitenkaan kehittynyt niin nopeasti kuin toivottiin. Tietokoneiden laskentateho ei riittänyt, valmiiksi ohjelmoidut algoritmit ja kankeat logiikkaketjut eivät taipuneet ihmisaivojen tasolle. Monille väite ihmisen korvaavasta koneesta tuntuu edelleen täydeltä utopialta, scifinörttien houreelta.  

Enää ei kuitenkaan kannata olla ylimielinen. IBM:n Watson, kysymyksiin vastaileva tietokonejärjestelmä, diagnosoi harvinaisen leukemian vertailemalla potilaalta kerättyä geneettistä dataa 20 miljoonaan tieteelliseen artikkeliin. Se osasi myös suositella oikeaa hoitoa. 

Tällainen järjestelmä vaatii edelleen aktiivista tietojen syöttämistä ja perustuu laajoihin laboratorioanalyyseihin ja geenitesteihin. Useimmilta potilailta koko laboratoriovalikoiman tilaaminen ja geenisekvensointi ei tule kyseeseen. Tietokoneiden laskentateho ja käytössä olevat algoritmit kehittyvät edelleen huimaa vauhtia. Watsonille on syötetty potilastietoja jo kuuden vuoden ajan. Sen älykkyys perustuu satoihin kielen rakenteita analysoiviin algoritmeihin. Näiden tuottamien arvausten tilastollinen jakauma on määrittävä tekijä sen tuottamissa vastauksissa. Lääkäri joutuu siis edelleen tenttaamaan ja puristamaan potilaan oireista kelvollisen analyysin ja muuttamaan sen tekstiksi. 

Juuri tässä piilee se viimeinen, päihittämistä odottava ongelma. Potilaat osaavat harvoin tuottaa koherentteja esitietoja. Ihmiset voivat myös valehdella ja johtaa harhaan. Osa tiedoista perustuu yleiskuvaan, äänenpainoihin, sävyeroihin, tunteisiin, sosiaalisiin havaintoihin ja taustoihin. Näitä on vielä vaikea muuttaa dataksi nykyteknologiaa käyttämällä. Siksi lääkäriä vielä tarvitaan seuraavina vuosikymmeninä. Joudumme, tai pikemminkin pääsemme, kuitenkin toimimaan koneiden rinnalla jo hyvinkin pian. Lähitulevaisuudessa ilman päätöksenteon tukea tehdyt diagnoosit eivät ole enää käypää hoitoa vaan epätieteellistä mutua. Lisääntyvän tiedon maailmassa emme tule enää kauaa ilman apua pärjäämään. 

Vaikka työt vielä säilyvätkin, voidaan pitää todennäköisenä, että jossain vaiheessa vuosisadan lopulle tultaessa useimmat ammattiryhmät ensin harvenevat ja sitten häviävät. Lääkärit eivät tule olemaan poikkeus. Tähän ei tulisi kuitenkaan kenenkään suhtautua surulla. Me kaikki haluamme potilaillemme parasta mahdollista hoitoa. Siksi emme voi olla tätä kehitystä estämässä. Emme, vaikka se tarkoittaisikin omasta tärkeydestä ja tarkoituksesta luopumista. Meidän suorittajien on tätä vaikea uskoa, mutta: Elämässä on ja elämään löytyy muutakin sisältöä kuin työ Siksi on ehkä sittenkin perusteltua, potilaan ja lääkärin edun mukaista, toivoa meille työttömyyttä vuosisadan lopulle.  

Seuraavat vuodet ja vuosikymmenet ovat ratkaisevia. Ei ole nuorta lääkäriä parempaa asiantuntijaa integroimaan lääkärin taitoja uuteen teknologiaan ja varmistamaan sen että me lääkärit ja meidän potilaamme selviävät ja sopeutuvat muutokseen. Lääkäreitä tarvitaan myös sovelluskehitykseen mukaan. Silloin pitää osata hahmottaa ne mahdollisuudet, jotka ovat olemassa. Miksi lääketieteen peruskoulutuksessa ei voitaisi vaikkapa opettaa halukkaille ohjelmoinnin ja sovelluskehityksen perusteita, ehkä myös robotiikan alkeita? Siten saisimme Suomeen lääkäreiden joukon, jotka voisivat toimia rajapintana uuden teknologian ja lääketieteen välissä. Sellaisille ihmisille olisi maailmassa kysyntää. 

 

Iiro Karhiaho, LL 

NLY:n hallituksen jäsen