Timecon on yhdistetty kellokortti- ja kulunvalvontajärjestelmä joka on käytössä laajasti niin sairaaloissa kuin muissakin suurissa laitoksissa. Työajan seuranta kellokortilla on herättänytherättää lääkäreiden keskuudessa intohimoja mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan.
Kanta-Hämeen keskussairaalassa määrättiin Timecon-työajanseurantajärjestelmän käyttö pakolliseksi kaikille lääkäreille sairaanhoitopiirin johtajan päätöksellä 1.2.2014 alkaen. Työajan kirjaaminen on useimpien muiden sairaaloiden tavoin liukuvaa, eli Timecon-leimauksen voi tehdä arkipäivisin klo 6.00–20.00 välisenä aikana ja työaikakertymää verrataan viralliseen viikkotyöaikaan. Lähtökohtaisesti jokaisen työaika arkipäivänä on 7.45–15.28.
Timecon oli ollut keskussairaalassa jo aikaisemmin käytössä, mutta sen käyttö oli vapaaehtoista ja käytännöt vaihtelivat erikoisaloittain tai jopa niiden sisällä. Erikoisaloilla joissa Timecon ei ollut käytössä työajan seuranta jäikin pääsääntöisesti yksittäisen lääkärin omatunnon varaan. Kunnallisen lääkärien virkaehtosopimuksen mukaan sairaalalääkärin säännöllinen työaika on 38 tuntia ja 15 minuuttia viikossa, mutta käytäntönä on ollut että työt tehdään urakkaluontoisesti silloin kun niitä on ja kotiin lähdetään kun työt on hoidettu.
Leimaaminen – onko tämä lääkärin työtä?
Päätös Timeconin käytön pakollisuudesta herätti keskussairaalan lääkäreissä runsaasti mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Erityisesti vajaamiehitetyillä ja kuormitetuilla erikoisaloilla muutos koettiin uhkana ja sairaanhoitopiirin järjestämänä lisähaittana, joka rankaisee työpäivän urakoinutta lääkäriä siitä, että hän lähtee kotiin päivystysajan alkaessa klo 15.00. Toisaalta tavanomaisesti paljon ylitöitä tekevät lääkärit – usein jo aiemmin Timeconia käyttäneet ja siihen tottuneet – kokivat tilanteen hyväksi. Sairaalan ylityökäytännöt yhtenäistyisivät ja samalla käyttöön otettu työaikapankki mahdollistaisi kertyvien tuntien vaihtamisen vapaa-ajaksi. Myös kevennettyä työaikaa tekevien lääkärien on jatkossa helpompi seurata todellisten työtuntien määrää.
Suurimpana haittana on pidetty jälleen yhden sihteeritasoisen toiminnon siirtämistä lääkärin vastuulle viemään aikaa pois varsinaisesta potilastyöstä. Itse leimaustapahtuma onnistuu päätelaitteen luona sekunneissa. Omia leimauksiaan ja työaikakertymiään pääsee muuttamaan erillisen tietokoneohjelman kautta – lääkärille tulee siis muistettavaksi jälleen yksi uusi käyttäjätunnus ja salasana. Kertymää kannattaakin seurata, koska ainakin alkuvaiheessa muutamia virheellisiä työaikakertymiä on tullut esiin. Osa on ollut teknisiä ja osa puhtaasti käyttäjävirheitä. Ohjelmaan kirjautuminen, leimauksien tekeminen ja oikeellisuuden tarkistaminen vie lähes viisi minuuttia, eli päivittäin tehtynä yhden vastaanottoajan verran viikossa.
Oma ongelmansa on myös päivystysaika, sillä etupäivystäjän pitää olla tikkana klo 15.00 leimaamassa varsinainen työaika päättyneeksi ja leimata samalla päivystysaika alkaneeksi. Töissä valvotun yön jälkeen pitäisi muistaa klo 8.00 leimata päivystysaika päättyneeksi ja varsinainen työaika alkaneeksi. Päivystysraportin, tarkkailtujen potilaiden kotiuttamisen ja paperitöiden jälkeen lääkäri voi lähteä aktiivivapaalle, kunhan muistaa jälleen leimata varsinaisen työajan päättyneeksi. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan lääkärin täytyy tehdä vastaavat päivystysilmoitukset myös aiemmin käytössä olleeseen Titania-päivystysjärjestelmään, joka ei keskustele Timecon-seurantajärjestelmän kanssa. Kyseessä on siis kaksinkertainen työ aiempaan nähden ilman näkyvää hyötyä.
Valvonta kiristyy – muista oikeutesi!
Työajanseurannan pakollista käyttöönottoa on perusteltu mm. joustavuudella sekä resurssien oikealla kohdentamisella. Työaikakertymän perusteella työvoimaa voitaisiin lisätä niihin yksikköihin joissa kertyy jatkuvasti ylitöitä ja toisaalta toimintaa voitaisiin tehostaa yksiköissä joissa on jatkuvaa työtuntivajausta. Todellisuudessa asiaan vaikuttavat varmasti heikentyneen taloustilanteen synnyttämät kustannuspaineet. Lääkäreillekään ei voida maksaa täyttä palkkaa jos työtunnit jäävät vajaiksi.
”Kello yks, hyvästi HYKS!” ilakoi Saarijärven terveyskeskuslääkäri Kiminkinen syksyllä Ylen A-Talk – keskusteluohjelmassa. Vanhassa vitsissä ei enää tänä päivänä liene totuutta, mutta muiden ammattiryhmien silmissä lääkäreiden kielteinen suhtautuminen kaikille muille pakolliseen työajanseurantaan voi vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta. Virkaehtosopimusta on noudatettava ja lääkärin velvollisuus on työskennellä viikossa sovittu määrä tunteja – aivan kuten muidenkin ammattiryhmien.
Työnantajaosapuolen kontrollin lisääntyessä on kuitenkin hyvä tarkistaa että myös työntekijän oikeuksista pidetään kiinni. Jos lääkäriä kohdellaan työajan suhteen muiden työntekijöiden tavoin, täytyy silloin lääkärilläkin olla oikeus taukoihin, koulutuksiin sekä kotona sairastamiseen. Sairaalalääkärin työ ei voi olla pakkotahtinen aamusta alkuiltaan kestävä selviämistaistelu, jossa aamukiertoa ja epikriisisavottaa erottaa vain 20 minuutin pituinen lounastauko. Sama pätee myös ensiavun etupäivystäjään, jolta ei voida vaatia kahdeksanviikkoisen rotaatiojakson suorittamista ilman asiaankuuluvia päivittäisiä taukoja. Lääkäriliiton täydennyskoulutussuosituksen mukaan jokaisella lääkärillä tulee olla mahdollisuus osallistua työpaikan ulkopuoliseen koulutukseen vähintään 10 työpäivän ajan vuosittain. Toteutuuko tämä sinun työpaikassasi?
[[{”type”:”media”,”view_mode”:”media_large”,”fid”:”99″,”attributes”:{”alt”:””,”class”:”media-image”,”height”:”480″,”style”:”width: 300px; height: 450px; margin: 15px; float: right;”,”typeof”:”foaf:Image”,”width”:”320″}}]]Harri Saarinen
Kirjoittaja on sisätautien erikoistuva lääkäri ja pari tuntia plussalla.