Sole Lätin ura vaihtui kliinisestä biokemiasta tieteen kuvittamiseen. Nykyään hän tekee ison osan Suomen fysiologian ja anatomian kuvituksista. Yksi lääke informaatioähkyyn voi olla tiivistävä ja yksinkertaistava kuva. Mutta millainen kuvitus sitten soveltuu tieteen käyttöön?  

Vallilassa Orionin vanhan lääketehtaan toisessa kerroksessa, käytävän perällä pienessä työhuoneessa tiedekuvittaja Sole Lätti piirtää tietokoneellaan kuvituksia opetusmateriaaleihin ja tiedejulkaisuihin. Seinällä on vanha keuhkotautien opetustaulu. Kirjahyllyt notkuvat kirjoja, joissa on Lätin kuvituksia. Samoissa tiloissa on aiemmin ollut lääkeyrityksen toimistoja ja valmistustiloja. 

”Täällä on sodan aikaan varmaan tuotettu ne amfetamiinit ja muut”, Lätti naurahtaa. 

Tiedekuvitus-nimisessä yhden naisen yrityksessään Lätti kuvittaa suomalaisia oppikirjoja yläkoulusta yliopistoon asti. Painopiste on tiedeaineissa: biologiassa, kemiassa ja fysiikassa. Ammattikouluihin ja ammattikorkeakouluihin Lätti on kuvittanut oppikirjoja hoitajaopiskelijoille. Myös lääkiksen oppimateriaaleissa ja lääkärien kliinisissä oppikirjoissa näkyy Lätin kädenjälki. Hänen piirtämiään kuvia on muun muassa Kandidaattikustannuksen ja Duodecimin kirjoissa. 

Myös tutkijaryhmät tilaavat Lätiltä kuvituksia uusiin tiedeartikkeleihin.

Biomedicumissa ja Viikissä on tutkijaryhmiä, jotka pyytävät kuvituksia säännöllisesti, samaten Aalto-yliopistossa.” 

Lätti on tehnyt kuvituksia pitkään myös Lääkärilehteen. Yksittäisiä töitä ovat myös raportit ja väitöskirjat. 

”Bio- ja lääketieteen lisäksi tykkään tehdä välillä muidenkin alojen tiedekuvitusta. Jos minua opastetaan hyvin, niin olen hyvä suodatin – jos ymmärrän, mitä kuvan on tarkoitus esittää, niin ehkä ymmärtää lukijakin.” 

Miten Lätti sitten on päätynyt kuvittamaan isohkon siivun suomalaisista tiedekuvituksista? 

Lätin tausta on kliinisessä biokemiassa, josta hän valmistui 90-luvulla maisteriksi. Sen jälkeen hän oli neljä vuotta väitöskirjatutkijana sydän- ja verisuonitaudeilla.  

”Siinä labrassa työssä ollessa huomasin, että mua kiinnostaa paljon ne solut mikroskoopin alla ja niiden piirtäminen. Siihen aikaan ysärillä tuli Photoshop ekan kerran kaikkien saataville. Sillä tein raivokkaasti omat posterini ja presentaationi, ja siinä sivussa kavereidenkin. Huomasin, että haluan yhdistää visuaalisuuden tiedepuoleen. Se viehätti mua enemmän kuin se liemien kanssa puuhastelu labrassa.” 

Eräs tuttu anatomian kuvittaja on niin ikään vaikuttanut Lätin innostukseen tieteen kuvittamisesta. 

”[Frank] Netter oli silloin aikoinaan niitä ensimmäisiä ihmisiä, joiden kautta tulin ajatelleeksi, että hei, tällaista työtä voi tehdä. Netter on vähän niin kuin johdattanut mut tähän maailmaan.” 

Päätös lähteä seuraamaan uusia haaveita ei kuitenkaan syntynyt yhdessä yössä. 

”Mulla oli hyvä työpaikka ja hyvä porukka, ja palkkakin juoksi. Kyllä  mietin sitä, että uskallanko vaihtaa, ja keräilin rohkeutta. Sitten lähdin Taideteolliseen korkeakouluun.”  

Pohjaa piirtämiselle oli harrastuksen kautta jo pitkältä ajalta. Lätti kokee, että olisi saattanut päätyä tekemään samoja töitä myös ilman Taideteollisen opintoja, mutta sieltä hän sai lisää itsevarmuutta visuaaliseen työhön. 

Nykyään yhteiskunnan painostus valmistua nopeasti ja mielellään yhdestä paikasta on entistäkin kovempi.  

”Koen, ettei tiede- ja taideopinnoista kumpikaan ole mennyt hukkaan. En pystyisi tekemään tätä työ, jos jompikumpi puuttuisi.” 

Ainakin Yhdysvalloissa tiedekuvitusta voi opiskella yliopistossa omissa koulutusohjelmissaan, mutta lukukausimaksut ovat melkoisia. 

”Maailmalla on yleisempää, että kuvitukseen panostetaan, ja siitä ollaan valmiita maksamaan enemmän.” 

Somen aikakaudella kuvilla on valtavan suuri rooli viestinnässä. Puhelimien kamerat laulavat joka hetki. Lätti on kuitenkin sitä mieltä, että kuvia ei hyödynnetä tieteessä ja oppikirjoissa tarpeeksi. 

”Sellainen käsitys itsellä on, että kuvista voi oppia todella paljon – niillä voi vetää yhteen asioita ja esittää isoja kokonaisuuksia.”  

Oppijoita on toki monenlaisia: jotkut lukevat tenttiin pelkät kuvat kuvateksteineen ja toiset pelkän leipätekstin. Tieteessä tietoa on kuitenkin perinteisesti jaettu kirjoittamalla. Lätin mielestä kuva koetaan edelleen toisarvoisena verrattuna tekstiin. 

”Toivon, että vaakakuppi tulee kääntymään, ja kuva saa tärkeämmän aseman.” 

Joku saattaisi argumentoida, että tieteellinen teksti on täsmällisempää kuin kuvitus. Tiedekuvituksessa tärkeitä kriteereitä ovat selkeys, objektiivisuus sekä tietty persoonattomuus. Lätin mukaan kuvituksesta tekee uskottavan se, että siitä on jätetty liika taiteellinen kädenjälki pois. Kuviin piirretään vain ne asiat, jotka tiedetään, eikä lähdetä arvuuttelemaan.  

Innovatiivisuutta rajoittaa myös se, että tietyt yksityiskohdat tieteen kuvittamisessa ovat yhteisesti sovittuja ja kulttuuriin vahvasti liitettyjä. Valtimoiden ja laskimoiden värejä ei esimerkiksi kannata lähteä muuttamaan.  

”Anatomia on aika kiveen hakattua. Polvilumpiota ei voi piirtää kovin moneen muotoon. Sitten jos mennään fysiologian puolelle, esimerkiksi ruuansulatuksen voi esittää elintasolla tai kemiallisella tasolla tai poimia sieltä joitain ohutsuolen seinämän soluja.”  

Hyvä tiedekuvitus on Lätin mukaan sellainen, jossa informaation määrä on kohtuullinen. Toisaalta lukematta pitkiä sepustuksia pitäisi myös ymmärtää, mistä kuvassa on kysymys. 

”Piirroskuvan etu valokuvaan on se, että voi päättää mitä näyttää ja mitä olla näyttämättä. Ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista näyttää kaikkea, mitä osataan tai tunnetaan. Kun näytetään paloittain asioita, ihminen pystyy omaksumaan tärkeät asiat kerros kerrokselta sopivissa erissä.” 

Lätti oli mukana tekemässä hierojaopiskelijoille suunnattua anatomian oppikirjaa. Aikaisemmin moni opiskelija oli lannistunut heti opiskelujen alkumetreillä, kun eteen oli lätkäisty iso anatomian atlas. Hyvä kuvitus voi olla suunnaton apu oleellisen erottamiseen valtavasta määrästä yksityiskohtia. 

”Tietoahan tässä maailmassa löytyy. Sille, joka haluaa tarkemmin tutkia asiaa, varmasti löytyy infoa.” 

Lätti on yksityisyrittäjä, mutta yksinäistä töiden teko ei kuitenkaan ole. Vanha lääketehdas on nykyään Lätin arvion mukaan jopa 200 pienen toimijan työpaikka. Tekijöitä on puusepästä taideterapeuttiin ja nuorisotutkijaan. Kämppiksinä hänellä on kaksi kääntäjää. 

”Meillä on hirveän kiva yhteisö tässä talossa. Vaikka yksin sitä työtä tekeekin, niin breikkejä saa hyvin jonkun muun kanssa.” 

Vaikka toimijoiden alat ovat hyvin erilaisia, muilta on helppo kysyä neuvoa yrittämiseen tai vaikkapa nettisivujen tekoon liittyen. 

Lätti on löytänyt myös toisen yhteisön.  

”Jossain vaiheessa mietin, että mulla ei ole kollegoita, koska suurin osa kuvittajista tekee lastenkirjoja tai muuta tosi ’kuvallista materiaalia’.  en niiden kanssa tunne niin yhteenkuuluvuutta. Sitten löysin tiedetoimittajat, eli ihmiset, jotka kirjoittavat ja viestivät tieteestä. Liityin tiedetoimittajiin. Mietin, että jos he voivat olla tiedetoimittajia, niin minä voin olla tiedekuvittaja.” 

Veroilmoitukseensa Lätti kirjoittaa ”tiedekuvittaja”. Hän ei osaa sanoa, onko ainoa, joka näin tekee, mutta ei tunne muita täysipäiväisiä tieteen kuvittamiseen erikoistuneita kuvittajia. 

”Varmasti on muitakin, jotka satunnaisesti tekevät tiedekuvitusta, koska eihän tämä mikään salatiede ole.” 

Miten asiakkaan ideasta sitten syntyy valmis kuvitus? Lätti tekee asiakkaalta saamiensa tarkkojen toiveiden, mallikuvien tai luonnosten pohjalta alustavan kuvituksen, jota asiakas voi kommentoida. 

”Sitten katsotaan kommentit ja viilataan yksityiskohdat ja sen jälkeen kuva on valmis.” 

Prosessi voi olla myös pidempi, jos kuvan tilaajalla ei ole tarkkaa toivetta kuvituksesta. Joskus Lätti myös itse ehdottaa pieniä muutoksia, jotka voivat sujuvoittaa kuvaa pienin elein, jotta se olisi helpommin aukeava. 

Välillä kuvia joudutaan pyörittämään todella kauan. Lätti kuitenkin ajattelee, että sellaiset kuvat ovat asiakkaille kaikista tärkeimpiä.  

Ethän voi hettää tiedelehteen mitä tahansa.” 

Tietokone on Lätille korvaamaton työväline, eikä hän ole aikoihin tehnyt kuvituksia käsin piirtämällä – niitä ei ole pyydetty. Suurimman osan töistä hän tekee vektorigrafiikalla, koska sitä on helppo muokata. Työ pohjautuu tietokoneen ja sen ohjelmien, virusturvien ja varmuuskopioiden saumattomalle toiminnalle. 

Digitaalisuus näkyy Lätin työssä myös oppikirjojen sähköistymisen kautta. Kuvittajana Lätille ei ole merkitystä tuleeko kuvitus painettuun kirjaan tai nettiin, vaikka teknisesti pieniä eroja onkin. 

Moni Lätin kuvituksista on lukiolaisten oppikirjoissa. Lukio-opiskelu on viime vuosien aikana muuttunut merkittävästi. Opiskelu voi olla hyvin tavoitteellista, ja esimerkiksi jatko-opintojen tulisi olla suunniteltu mielellään jo lukion alussa. 

Oman kokemuksensa kautta Lätti haluaisi muistuttaa opiskelijoita siitä, että se oma juttu ei välttämättä löydy heti, eikä sen myöskään tarvitse löytyä. 

Sähän valitset ammatin aika lailla mielikuvien perusteella. On onnellista, jos ne mielikuvat kohtaavat myöhemmin todellisuuden kanssa.” 

Esiin nousee myös paljon mediassa puhuttanut työuupumus.  

”Onhan se omalle hyvinvoinnille tärkeää, että hankkii itselleen sellaisen työn, että jaksaa tehdä sitä ja iloita siitä.” 

Erilaisten, yllättävienkin taitojen yhdistämisestä voi syntyä mielekkäitä työuria, ja siihen Lätti haluaa kannustaa muitakin. 

”Mulla on ollut kaksi tärkeää juttua, olen yhdistänyt ne ja saanut siitä ammatin. Kiertotiet voivat olla mielenkiintoisempia ja opettavaisempia kuin suoraan kuljettu polku.” 

Teksti ja kuva: Onni Jaskari