Tätä kirjoittaessa eduskuntavaalien ennakkoäänestys on alkamaisillaan ja vaaliväittelyt ovat osoittautuneet nykyajan gladiaattoritaisteluiksi. Katse alkaa kuitenkin jo kääntymään vaalien jälkeiseen aikaan samaan aikaan, kun kulisseissa jo pohditaan omia asemia ja yhteistyömuotoja.
Onneksi puolueilla on mistä valita: valtiovarainministeriö valmisteli totuttuun tapaan virkatyönä leikkauslistan, josta löytyy jokaiselle jotakin. Samalla kuitenkin pakostakin tulee miettineeksi, kuka on tarpeeksi rohkea katsomaan listan ulkopuolelta. Aiheellista on huomata, että mikäli vm:n lista on ainoa lähde, mitä lähdetään tarkastelemaan, on eduskunnan lainsäädäntö- ja budjettivalta käytännössä pitkälle ulkoistettu ministeriölle, joka suorittaa säästökohteiden ennakkokarsinnan. Siksi onkin peräänkuulutettava rohkeutta myös omille, alkuperäisille ajatuksille.
Toisaalta on huomattava, että pelkästään leikkaamalla tuskin saavutetaan pysyvää talouden tasapainotusta. Vanhan viisauden mukaan on ensin investoitava, jotta voi myöhemmin tehdä voittoa tai ylipäätään tulosta. Ehkäpä tulevaisuudessa valtiovarainministeriö valmistelee leikkauslistan lisäksi investointilistan? Ainakaan allekirjoittaneelle ei sellaista ole vielä näkynyt.
Kun puhutaan terveydenhuollon säästöistä, mainitaan usein samalla myös työn tehostaminen, turhien raja-aitojen kaataminen ja byrokratian vähentäminen. Mantrana tuntuu olevan vuodesta toiseen ”vähemmällä enemmän”. Erään poliitikon mukaan kansalaiset ovat valmiimpia karsimaan juuri sosiaali- ja terveydenhuollon kuluista. Ristiriita on valtava, kun samalla halutaan uusimpia ja tehokkaimpia hoitoja kaikille. Ehkäpä pitäisikin puhua mieluummin kulujen kasvun hillitsemisestä? Tämäkään ei juuri lohduta, kun vertailussa häviämme terveydenhuollon panostusten Pohjoismaisen maaottelun selvin luvuin. Kysymys onkin, milloin panostusten epäsuhta alkaa näkymään sairastavuudessa. Ja mikäli joku tulee ihmetelleeksi, tekee Ruotsin valtio joka vuosi ylijäämäisen valtion budjetin huolimatta suuremmista panostuksista terveydenhuoltoon.
Terveydenhuoltojärjestelmiä jo vuosia seuranneena keskustelu tuntuu kiertävän kehää, eikä uusia ideoita tule esille. Uusien tietojärjestelmien on jo vuosien ajan sanottu nostavan tehokkuutta, mutta useimmiten niiden alkuinvestoinnit ja ylläpito vievät aiempaa enemmän rahaa. Dataa terveydenhuollosta on saatu jo vanhoistakin tietojärjestelmistä siinä määrin, ettei kukaan ehdi sitä analysoimaan. Olisiko aika tarkastella asiaa muidenkin kuin IT-konsulttien näkökulmasta?
Järjestelmä vain järjestelmää itseään varten ei palvele ketään.
Käännetään katse lopuksi vielä hyvinvointialueille. Yleisesti alueille vaaditaan työrauhaa, mutta uutiset alueilta ovat kaksijakoisia. Osassa alueista vanhoista, toimivista käytännöistä on luovuttu ilman, että uusia on saatu valmisteltua absurdein seurauksin: esimerkiksi terveyskeskuslääkäreiden mahdollisuutta tehdä päivystysvuoroja yhteispäivystyksissä entiseen tapaan on suoranaisesti estetty vedoten byrokratiaan. Toisilla alueilla uudistukset on ajastettu vaiheittain tapahtuviksi, jolloin niiden implementointi ja vaikutusten ennakointi on helpompaa. Yhteisenä muistutuksena lienee syytä kerrata, että terveydenhuoltojärjestelmä on nimenomaan potilaiden hoitoa varten kehitetty järjestelmä, jonka taustalla on myös Suomen valtion perustuslailliset velvollisuudet. Järjestelmä vain järjestelmää itseään varten ei palvele ketään.
Henri Viitanen
Terveyspoliittisen valiokunnan emeritus puheenjohtaja