20-vuotiaan nuorukaisen umpisuoli tulehtui lokakuussa 2013. Akuutti appendisiitti hoidettiin Kalifornian Sacramentossa sijaitsevassa Sutter Health sairaalassa, kuten missä tahansa korkeatasoisessa terveydenhuollon hoitolaitoksessa: Päivystyspoliklinikan kautta leikkaussaliin, appendektomia yleisanestesiassa, heräämön kautta osastolle, 1 vrk sairaalahoitoa suonensisäisine antibiootteineen ja kotiutus. Prosessiketjun osasista syntyi kustannuksia kaikkinensa 55 000 yhdysvaltain dollaria, josta potilaan isän vakuutus kattoi 45 000 USD. Henkilökohtaista maksettavaa jäi vielä noin 11 000 USD.

Ehkä sympatiaa hakeakseen tai hyviä neuvoja saadakseen nuorukainen laittoi sairaalakulujen laskun erittelyineen nettiin kaiken kansan ihmeteltäväksi. Pian oli mekkala valmis. Niin kehittyneistä kuin kehittymättömistä maista todettiin yhdestä suusta Yhdysvaltojen olevan ainoita valtioita maailmassa, jossa sairastumisesta joutuu maksamaan tällaista konkreettista hintaa.

The Patient Protection and Affordable Care Act:in eli tuttavallisemmin Obamacaren kivikkoinen tie alkoi todenteolla tammikuussa 2014. Sen kunnianhimoinen tarkoitus on saattaa kaikki kansalaiset terveyspalveluiden piiriin ja siirtää äskeisen kaltaiset esimerkit historiaan. Tarkemmin sanottuna lain puitteissa yhä useampi yhdysvaltalainen saa terveysvakuutuksen, ja lisäksi pyritään parantamaan hoidon laatua ja laskemaan hintaa sellaiseksi, ettei henkilökohtainen konkurssi uhkaa aina sairauden uhatessa. Laki muun muassa pakottaa vakuutusyhtiöt antamaan minimiturvan kaikille, jotka vakuutusta hakevat. Myöskään aikaisemmat sairaudet tai hakijan sukupuoli eivät saa vaikuttaa vakuutuksen hintaan. Jokainen kansalainen on myös sakon uhalla velvollinen hankkimaan vakuutuksen ja taloudellisessa ahdingossa olevia tuetaan.

Obamacaren tavoitteet ovat paitsi kunnianhimoiset myös kunnialliset. Onnistuessaan se on suuri inhimillinen saavutus, kun lainsäädäntö tuo terveydenhuollon jopa 30 miljoonan, usein vähävaraisen, vakuutuksettoman ulottuville. Hyvistä aikomuksista huolimatta ei Obamacaren taivalta voi varsinaiseksi juhlaparaatiksi kuvata. Vaikka terveydenhuoltouudistuksen tarpeellisuus hyväksytään yleisellä tasolla yksiäänisesti, yhteinen sävel katoaa välittömästi keinoista keskusteltaessa. Vastustusta on kuulunut ruohonjuuritasolta korkeimpaan oikeuteen asti.  Yksi kolottavista nivelistä on raha. Kuka maksaa kaikkien saatavilla olevan terveydenhuollon?

Suuri epäsolidaarisuuden sivuääni kuuluu kohtalaisesti ansaitsevasta keskiluokasta, jolta syystä tai toisesta puuttuu terveysvakuutus. Hyvinvointipalveluiden maksaja on usein keskiluokka, koska heitä on aina määrällisesti eniten. Näin tässäkin tapauksessa. Yhdysvalloissa kuulumattomuus terveydenhuollon piiriin ei johdu pitkistä jonoista tai lääkäripulasta, vaan vakuutuksettomuudesta. Tämä puolestaan on usein seurausta työttömyydestä ja varattomuudesta. Vuoden kokonaisansion ollessa 100 000 USD:tä nelihenkisen perheen halvin terveysvakuutus maksaa uudistuksen myötä 1000 USD:tä kuukaudessa, joka on merkittävästi lakimuutosta edeltänyttä aikaa enemmän. Ironisesti reilun 5000 USD:n pudotus vuosiansioissa olisi oikeuttanut esimerkkiperheen tukiaisiin ja pudottanut vakuutuksen hinnan puoleen. Portaittainen tukijärjestelmä synnyttää loukkuja ja nostaa terveysvakuutuksen hintaa erityisesti kohtalaisesti toimeentulevilla. Tilannetta monimutkaistavat eri osavaltioiden erilaiset käytännöt tukien suhteen. Loukkuongelma korostuu republikaanivetoisissa osavaltioissa. Niitä 150 miljoonaa jo vakuutettua työssäkäyvää lakiuudistus koskee vain vähän.

Yhdysvaltalaiset tutkijat arvioivat, että nykyisellään valtion terveydenhuoltoon käyttämistä menoista jopa kolmanneksella ei ole yhteyttä hoidon laadulliseen lopputulemaan. Harvardin yliopiston professori David Cutlerin mukaan Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmää tekevät kalliimmaksi erityisesti tähtitieteelliset hallinnolliset kulut. Byrokratiaa koneiston pyörittämiseen todellakin tarvitaan. Cutler antaa valaisevan esimerkin Duke University Hospitalista, jossa on 900 sairaalavuodetta ja 1300 toimistotätiä. Suurin osa toimistovirkailijoista selvittää työkseen kuinka laskuttaa eri vakuutusyhtiöitä heidän vaatimiensa proseduurien mukaisesti. Vastaava työ on Euroopassa eliminoitu, koska useissa valtioissa vakuutusyhtiön viittaa kantavat valtio ja kunnat on mainittu. Yhdysvalloissa kansa on siis laitettu maksamaan enemmän, jotta systeemin kankeutta voidaan pitää yllä. Ei voi olla pohtimatta, miksi järjestelmän halutaan edelleen pyörivän yksityisten vakuutusyhtiöiden kautta?

Kuten kotimainenkin esimerkki osoittaa terveydenhuoltouudistukset ovat kivuliaita ja suuret terveydenhuoltouudistukset niin kivuliaita, ettei niitä ehkä ylipäänsä ole mahdollista tehdä. Obaman hoiva lienee askel oikeaan suuntaan, vaikka ongelmia systeemin syvälle ulottuvaan juurakkoon epäilemättä jääkin.

 

Mikko Keränen, LT                                       

NLY:n puheenjohtaja

@MikkoKeranen

Kuva: http://healthinsurance.pub