Rivakoin Rautatientorilta väenpaljouden ja loskan läpi Keskuskadulle kello viideksi sovittuun haastatteluun. Työpäivä terveyskeskuksessa on vaihteeksi venähtänyt. Ensimmäiset viikot hyvinvointialueella eivät ole tuoneet suurta muutosta arkeen. Potilailla on edelleen vaivoja ja kysyntää riittää. Tunnistan silmälasit huurustuneena tutun kollegani Helsingin Akateemisen kirjakaupan aulassa. ”Tiedätkö, missä se kahvila täällä oikein on?” hän tokaisee. Haahuilemme toiseen kerrokseen, josta löydämme kahvila Aallon. Hetken ympärillemme vilkuiltuamme yhdestä pöydistä nousee ylös iloiselta vaikuttava nainen. ”Päivi Metsäniemi, mukava tavata!” hän aloittaa.
Metsäniemi on aloittanut elokuussa 2022 työt Lääkäriseura Duodecimin pääsihteerinä. Kiireisestä työstä huolimatta olemus on rauhallinen ja aikaa nuorempien kollegoiden tapaamiselle järjestyi lyhyelläkin varotusajalla. Ennen siirtymistä pääsihteeriksi Metsäniemi toimi Terveystalossa kehittäjäylilääkärinä, minkä jälkeen Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiössä terveydenhuollon palveluista vastaavana johtajana. Tie johtamisen ja kehittämisen uralle ei ollut kuitenkaan alkuun yksinkertainen.
”Valmistuin aikanaan Helsingistä vuonna 2003 ruotsinkieliseltä linjalta. Opiskeluaikana ja valmistumisen jälkeen olin mukana NLY:n toiminnassa hallituksessa muutaman vuoden ajan muun muassa koulutusvaliokunnan puheenjohtajana. Alkuun kuvittelin, että minusta tulisi psykiatri, kun vielä opiskelin. Psykiatrian kurssilla innostuin kovasti aiheesta ja yritinkin lähteä erikoistumaan alkuun psykiatrialle”, hän avaa.
”Kohtaaminen järjestelmän ja organisaation kanssa oli silmiä avaava”
Psykiatrian tie kuitenkin loppui ennen aikojaan. Yliopistosairaalassa toimiessaan Metsäniemi väsyi täysin silloiseen organisaatioon. ”Kohtaaminen järjestelmän ja organisaation kanssa oli silmiä avaava”, hän pohtii.
Nuorena lääkärinä hän joutui todistamaan, kuinka huonosti työntekijöistä pidettiin huolta ja kuinka organisaatio meni työntekijöiden edelle. Ongelma ei Metsäniemen mukaan johtunut siitä, että organisaatiossa oltaisiin oltu liian asiakaskeskeisiä vaan siitä, että oltiin täysin organisaatiokeskeisiä. ”Kaikenlaiset muut agendat pääsivät sen edelle, miten työtä kannattaisi oikeasti tehdä ja kuinka potilaita kannattaisi kohdata ja hoitaa”, hän avaa. Resurssipulalla höystettynä tilanne kävi kestämättömäksi.
Hetken vaihtoehtoja pohdittuaan Metsäniemi päätyi kokeilemaan työterveyshuoltoa Terveystalossa vuonna 2008. ”Järjestötoiminnassa mukana ollessani olin oppinut mielestäni jo jotain kehittämisestä ja johtamisesta, joten mietin, mikä olisi sellainen organisaatio, jossa olisi mahdollista tehdä työnsä hyvin ja niin, että työ olisi kiinnostavaa”, hän pohtii.
Alun lyhyestä pestistä muodostuikin kymmenen vuoden ura, jossa uusia työtehtäviä tuli ajan myötä
Työterveyshuolto osoittautui Metsäniemen mielestä mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi alaksi. Alun lyhyestä pestistä muodostuikin kymmenen vuoden ura, jossa uusia työtehtäviä tuli ajan myötä. Päästyään mukaan ison organisaation johtamiseen ja kehittämiseen sekä laadun ja vaikuttavuuden parantamiseen työterveyslääkärin erikoistuminen kääntyikin terveydenhuoltoon. Vuonna 2017 Metsäniemi valmistui terveydenhuollon erikoislääkäriksi. Samana vuonna hän suoritti terveydenhuollon tietotekniikan erityispätevyyden ja 2022 laadun ja potilasturvallisuuden erityispätevyyden.
Johtamisen jalo taito
Potilastyötä Metsäniemi on aina pitänyt kivana ja antoisana työnä. Työssä hän kuitenkin tunnistaa turhautuvansa helposti, jos organisaatiossa menee asiat huonosti tai voitaisiin hoitaa asiat paremmin. ”Toimin mieluummin sillä puolella, joka vastaa organisaation toiminnasta ja kestän sen, ettei organisaation toiminta aina ole täydellistä, kun pääsen vaikuttamaan kehitystyöhön.”, hän avaa.
Kouluajoista lähtien Metsäniemi muistaa saaneensa palautetta opettajilta taipumuksestaan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. ”Yläasteen opettajani huomasi tämän ja pyysi minua tekemään tätä vaikuttamista rakentavalla tavalla ja keskittymään asioihin”, hän naurahtaa. Kyseinen puhuttelu on jäänyt Metsäniemen mieleen edelleen ja johti osin aikanaan siihen, että hän ryhtyi koulun luottamusoppilaaksi ja lukiossa myös osallistui oppilaskunnan hallituksen toimintaan. Metsäniemi myöntää olevansa auktoriteettikammoinen ja asettuu huonosti muiden johdettavaksi. ”Tämä on tosin nykyään helpottanut ymmärtämään paremmin alaisten ajatuksia johtajista”, hän miettii.
Johtamista Metsäniemi on myös opiskellut vuosien aikana paljon. Hän sanoo olleensa aina kiinnostunut siitä, miten johtamista opetetaan. Hän on käynyt Terveystalossa toimiessaan muun muassa AaltoEE:n esihenkilökursseilla ja kokeekin muodollisen pätevyyden hankkimisen olevan erittäin tärkeässä osassa johtamistyössä.
”Olemme monesti tyytyneet 70-lukulaisiin tapoihin järjestää terveydenhuollon organisaatioita”
Erityisessä arvossaan hän pitää myös johtamiskoulutuksen hankkimista muualta kuin lääketieteen kentältä: ”Muiden alojen kanssa keskustellessani olen tajunnut, että moni asioista terveydenhuollon saralla on ollut lapsenkengissä. Olemme monesti tyytyneet 70-lukulaisiin tapoihin järjestää terveydenhuollon organisaatioita ja johtaa niitä, kun muualla maailmassa mennään kohisemalla eteenpäin.” Metsäniemi vinkkaakin kaikkia johtamisen kanssa tekemisissä olevia kollegoja verkostoitumaan ja hankkimaan kohtakteja ja vertaistukea myös muilta kuin lääketieteen alalta.
”Valitettavan monesti näkee lääkärijohtajia, jotka on pakotettuja johtamaan, vaikka eivät haluaisikaan.”
Mitä lääkärinä johtamiseen tulee, Metsäniemi haluaa painottaa johtamisen eri ulottuvuuksia: ”On tärkeää, että lääkärit ymmärtävät johtamisessa sen, että jokainen lääkäri johtaa omaa työtään ja yleensä vähintään lähitiimiään. Sen lisäksi olisi erittäin hyvä ymmärtää ympäröivää organisaatiotaan.”
Metsäniemen mielestä kaikki voivat oppia itse johtamisesta jotain, mutta kokee, että johtamisen ollessa paljon omaa olemista, kykyjä ja taitoja vastaan, voi johtaminen käydä hyvinkin raskaaksi. ”Kaikkien ei todellakaan tarvitse tulla johtajiksi. Ei minustakaan olisi ikinä voinut tulla kirurgia. Omia luotaisia taitojaan vastaan ei turhaan kannata mennä. Valitettavan monesti tosin näkee lääkärijohtajia, jotka on pakotettuja johtamaan, vaikka eivät haluaisikaan tehdä johtamistyötä vaan nimenomaan esimerkiksi kliinistä työtä ”, Metsäniemi pohtii.
Ihmisiä johtamassa
Hyvinvointialueille siirryttäessä on paljon puhututtanut monenlaiset erilaiset ratkaisut organisaatioiden johtamisen järjestämisessä. Terveydenhuoltoa johtavat nyt osin myös muut kuin lääkärit. Metsäniemi ei näe tässä ongelmaa niin kauan kuin lääketieteen ja terveydenhuollon erityisluonnetta ei unohdeta. ”Kahden edellisen työnantajan kohdalla ylin johto eli toimitusjohtaja ei ole ollut lääkäri. Tavalla tai toisella näissä on kuitenkin järjestetty matriisiorganisaatio, jossa lääketiedettä johtavat lääkärit”, hän avaa.
Metsäniemen mukaan haastavinta matriisiorganisaatiossa on ollut saada ylin johto ymmärtämään, mitä he eivät lääketieteellisestä puolesta ymmärrä. Metsäniemen mielestä, oli kyse sitten linja- tai matriisiorganisaatiosta, tärkeintä on, että yleisjohtajat ymmärtävät, mitä he eivät osaa tai tiedä lääketieteellisestä puolesta. ”Luottamuksen ja yhteistyön rakentaminen yleisjohdon ja lääketieteellisen johdon välillä on nähdäkseni hyvinvointialueilla suurin kysymys ja edellytys sille, että hyvinvointialueet onnistuvat tehtävässään ja lopputuloksesta tulee jotain kunnollista”, hän jatkaa.
Johtamistyön onnistumisessa ei kuitenkaan riitä vain hyvä organisaatio. Johtamisesta keskuteltaessa on ymmärrettävä Metsäniemen mukaan myös asioiden ja ihmisten johtamisen vissi ero. ”Joillain ihmisillä on ilmiömäinen kyky hahmottaa esimerkiksi isojen asiamuutosten eri vaiheet. Nämä ihmiset saattavat joutua helposti hankaukseen, kun muut ihmiset organisaatiossa eivät ajattelekaan samalla tavalla, jos suunnittelussa ei ole ajateltu itse ihmisiä, jotka muutoksen aikaansaavat”, hän toteaa.
”Minusta muutosvastarinta on laiskan johtajan leimalappu, jonka voi laittaa hankalien ihmisten päälle, jos muutos on hidasta tai ei etene.”
Johtamisen hän näkee olevan aina tiimityötä, jossa tarvitaan niin visiönäärejä asioiden suunnitteluun kuin henkilöitä, jotka ymmärtävät, miten ihmiset otetaan mukaan. Muutosvastarinnan termiä ja sanaa ”kiire” Metsäniemi on kauan sitten lakannut käyttämästä. ”Minusta muutosvastarinta on laiskan johtajan leimalappu, jonka voi laittaa hankalien ihmisten päälle, jos muutos on hidasta tai ei etene”, hän laukoo.
Muutosvastarinnassa hän ajattelee olevan usein kyse siitä, että muutos on huonosti valmisteltu ja perusteltu eikä ihmisiä ei ole kuunneltu ja otettu mukaan tai ymmärretty. Kaikessa muutostyössä on Metsäniemen mukaan erityisen tärkeää, että johtajat ymmärtävät, mitä vaikutuksia ehdotetuilla muutoksilla on ihmisille.
Metsäniemellä on kokemusta myös julkisen ja yksityisen sektorin johtamisen eroista. Hän kokee, että yksityisellä sektorilla on melko helppoa saada ammatinharjoittajalääkärit mukaan sellaiseen muutokseen, joka johtaa heille miellyttävämpään työhön tai parempaan tulovirtaan. ”Sen sijaan tasan saman asian tekeminen julkisella sektorilla, jossa nautitaan kuukausipalkkaa, on erilaista, sillä työntekijät usein alkavat toisella tavalla valvoa omia etujaan”, hän kertoo.
Yksityisen ja julkisen puolen intressieroista huolimatta Metsäniemi toivoo, että terveyshyödyn teema olisi molemmille osapuolille yhteinen.
Metsäniemi tuo esille esimerkinomaisesti tilanteen, jossa hän YTHS:llä toimiessaan yritti päästä eroon käyntimäärien laskemisesta. ”Mielestäni asiantuntijoita ei johdeta sanomalla, kuinka monta prosenttia päivästä pitää olla potilastyötä. Lääkäri tietää kyllä itse, miten päivä kannattaisi järjestää. Monet lääkäreistä kuitenkin suhtautuivat potilasmääriin kuten ne olisivat olleet saavutettuja etuja tai neuvottelutuloksia”, hän avaa. Yksityisen ja julkisen puolen intressieroista huolimatta Metsäniemi toivoo, että terveyshyödyn teema olisi molemmille osapuolille yhteinen.
Terveystalolla ja YTHS:llä toimiessaan Metsäniemi olikin tekemisissä myös vaikuttavuuden mittaamisen kanssa. Työn vaikuttavuuden osalta hän peräänkuuluttaa yksittäisen lääkärin roolia. ”Esimerkiksi terveyskeskuslääkäreiden toivoisin miettivän, onko työn tavoite tehdä päivän potilaslista johonkin säädylliseen kellonaikaan mennessä valmiiksi vai onko työn tavoite se, että oma ja tiimin työ tuottaa terveyttä ja hyvinvointia sille väestön osalle, josta on vastuussa”, hän kysyy. Jos vaikuttavammaksi nähdään jälkimmäinen vaihtoehto, hän haastaa tiimejä miettimään, mikä olisi se malli, jolla vaikuttavuutta todella saataisiin aikaan.
Metsäniemi on muun muassa pitkään vierastanut terveydenhuollon toimintatapaa, jossa ihmiset ottavat yhteyttä tietyn ongelman kanssa. ”Nythän vastaanotoille hakeutuvat herkästi ihmiset, jotka ’osaavat’ ja ovat vakuuttavimpia hoidon tarpeen arviossa”, hän pohtii. Väestöstä kertyvän tiedon ja terveysongelmien tuntemuksen kautta hän toivoo, että vastaanotoille saataisiin kutsuttua myös he, jotka eivät sinne muuten päätyisi.
”Lääkärin työtapa voisi tulevaisuudessa olla ihan erilainen. Ensinnäkin tehtäisiin enemmän tiimissä ja toisekseen ymmärrettäisiin paremmin oman väestön terveysongelmia ja sitä, miten terveydenhuollon keinoin ja kenties muilla keinoin voitaisiin esimerkiksi ennaltaehkäisyyn vaikuttaa”, hän toteaa.
Opiskelijatervedenhuollon ja työterveyshuollon toiminnan hän on kokenut merkitykselliseksi nimenomaan siksi, että kumppanina on ollut oppilaitos tai työpaikka, joiden kanssa ennaltaehkäisyn toteuttamista on voinut miettiä. ”Jotain samaa kaipaisin myös perusterveydenhuoltoon. Tällä hetkellä se on kovin etäällä ennaltaehkäisyn tavoista, kuten esimerkiksi liikennesuunnittelusta ja kouluruokailun suunnittelusta”, Metsäniemi miettii.
Organisaation vaihdos
Siirtyminen terveydenhuollon organisaatiosta järjestökentälle ei ollut Metsäniemellä alkuun lainkaan suunnitelmissa. Duodecimista hänellä oli kuitenkin kertynyt kokemusta NLY:n hallitus– ja koulutusvaliokunta-ajoilta. Kokemus oli jättänyt mieleen jäljen, jonka vuoksi Metsäniemi oli ajatellut joskus haluavansa vielä mukaan lääkäriseuran toimintaan. Pääsihteerin paikan yllättäen avautuessa Metsäniemi sai soiton, joka yllätti.
”Minulla kesti hetken ymmärtää, että nyt voisin ylipäänsä olla tiedeseuraa johtamassa. Pääsin tovin päästä yli siitä, että ei-väitellyt ihminen voi johtaa tiedeseuraa, koska tehtävänänihän ei ole tehdä tiedettä vaan johtaa organisaatiota ja sen asiantuntijoita parhaani mukaan”, hän kertoo.
”On suuri kunnia johtaa oikeasti innostuneita asiantuntijoita, joilla on vilpitön pyrkimys eteenpäin”
Asiantuntijoiden laajan kirjon hän kokee innostavan valtavasti nykyisessä työssään. Potilastietojärjestelmien toimimattomuus tai päivittäiset palveluntuotannon ongelmat eivät olleetkaan enää arkea, mikä tuntui virkistävältä. ”On suuri kunnia johtaa oikeasti innostuneita asiantuntijoita, joilla on vilpitön pyrkimys eteenpäin”, hän kertoo innostuneena.
Kolmannella sektorilla toimiessaan Metsäniemi edelleen kokee, että on vahvasti edelleen mukana vaikuttamassa terveydenhuollon toimintatapoihin: ”Jos mietitään esimerkiksi lääkärin työtä ilman Terveysporttia niin olisihan se aika kammottavaa. Jotenkin ajattelen, että konkreettisilla toimilla Duodecim on osoittanut tarpeellisuutensa.”
Duodecimilla on Metsäniemen mielestä myös oma roolinsa yhteiskunnallisena vaikuttajana esimerkiksi paremman johtamisen ja paremman terveydenhuollon puolesta. ”Työ on tietysti hidasta, välillä ärsyttävänkin hidasta, mutta sillä tavallahan se maailma muuttuu. Vähän kerrallaan”, hän pohtii.
Strategiasta tulevaisuuteen
Duodecimin pääsihteerinä Metsäniemi pääsi heti työstämään seuran uutta strategiaa. Kattavassa valmistelutyössä lääkäriseuran jäseniltä, luottamushenkilöiltä ja henkilöstöltä kysyttiin muun muassa siitä, miten he ajattelevat työelämän muuttuvan. Kysymys siitä, kehittyykö työelämä enemmän yksilöllisemmäksi siten, että työ pystyy enemmän ottamaan huomioon yksilölliset toiveet ja elämäntilanteet vai muuttuuko se resurssien vähentyessä pikemminkin vielä vaativammaksi työntekijän suhteen, jakoi vastaajia kutakuinkin 50-50. ”Kristallipalloa ei luonnollisesti kellään tunnu olevan. Vaikuttaa hieman, että pelätään toista ja toivotaan toista”, hän kiteyttää.
Työelämäkeskusteluissa korostuvaa vanhan ajan ihannointia hän pitää valitettavana: ”Keskusteluissa korostetaan edelleen tarinoita siitä, kuinka ennen töissä oltiin maanantaista sunnuntaihin 24/7, ei ikinä valitettu mistään ja miten lääkäriksi voikaan tulla, jos sille ei anna kaikkensa. Tähän keskusteluun vastaamiseen nuorten lääkärien kannattaa todella panostaa.”
Nuorten kannattaa tuoda entistä enemmän esiin, millaista tulevaisuuden lääkäriys on
Hänen mielestään nuorten kannattaa tuoda entistä enemmän esiin, millaista tulevaisuuden lääkäriys on, mitä työelämältä halutaan ja ymmärtää, millä tavoin työelämään voi vaikuttaa. ”Tämä voi tuntua varsinkin isoissa organisaatioissa tuulimyllyjä vastaan taistelulta. Heillä on kuitenkin niin iso taistelu osaajista tällä hetkellä, että järkevä organisaatio kyllä kuuntelee, mitä nuoriso haluaa ja millaisilla ehdoilla he ovat valmiita töihin sitoutumaan. Esimerkiksi erikoislääkäreiden saatavuuden ja riittävyyden varmistaminen eri puolille maata ei ratkea nuorten lääkäreiden selkänahasta repimällä”, hän rohkaisee.
Kuuntelun ja ymmärtämisen jalo taito
Duodecimissä Metsäniemi edustaa lääkärijärjestöä, jossa on jäseniä yli 20 000 aina kokeneista kollegoista lääketieteen opiskelijoihin. Keskusteluun nuorten ja kokeneempien kollegoiden näkemyseroista Metsäniemi tuo esiin olennaisen ongelman: ”Keskustelu palstoilla on sinänsä hyödyllistä. Ideaalitilanteessa oikeasti kuunnellaan ja halutaan ymmärtää, mitä toisilla on sanottaa ja oltaisiin jopa valmiita muokkaamaan omia ajatuksia. Silloinhan kaikki olisi mahtavaa. Aika paljon kuitenkin nykykeskusteluissa korostuu se, että halutaan korostaa omaa näkemystä lähes hulluuteen saakka.”
”Jos kysyn joltain ihmiselta jotain, haluan myös kuulla hänen vastauksensa, vaikka se ei olisikaan se, mitä toivoisin.”
Kaikkia osapuolia hän kannustaakin aidosti kuuntelemaan: ”Arvostava kuuntelu ja arvostava kysyminen ovat asioita, joita kovasti yritän itselleni aina muistuttaa. Jos kysyn joltain ihmiselta jotain, haluan myös kuulla hänen vastauksensa, vaikka se ei olisikaan se, mitä toivoisin.”
”Nuorempien olisi hyvä ymmärtää, että meidän sukupolvillamme jatkuva kasvu oli täysin mahdollista”
Näkemyseroissa hän kokee olevan osansa myös nykyisellä maailman tilanteella. ”Nuorempien olisi hyvä ymmärtää, että meidän sukupolvilla jatkuva kasvu oli täysin mahdollista. Kasvua tavoiteltiin ja tärkeintä oli vain saada olla mukana imussa”, hän avaa. ”Maailma näyttää nyt tosi erilaiselta kuin silloin, kun me valmistuimme. Kun jatkuva kasvu ei olekaan enää mahdollista, on merkityksellisyyttä haettava omasta arjesta ja elämästä. Tämän ymmärtämisestä olisi ehkä hyötyä meille vanhemmille.”
”Nuori sukupolvi on tuomassa työelämään hirveän uudenlaisia asioita, kuten työntekijälähtöisyyttä ja ajatuksen siitä, että työntekijöillä on enemmän valtaa”, Metsäniemi ajattelee. Tässä muutoksessa alamaistyyppinen asetelma ei enää hänen mukaan tule riittämään.
Kollegiaalisuudesta kysyttäessä Metsäniemi nostaa ensimmäisenä esiin lääkäriyden muutoksen, joka liittyy lääkärien kouluttautumiseen. Moni suomalaisista lääkäreistä saattaa opiskella tutkintonsa ulkomailla, on maahanmuuttajataustaisia tai eivät ole enää perheistä, joissa molemmat vanhemmat ovat lääkäreitä. ”Kollegakunta moninaistuu koko ajan enemmän. Keskusteluihin tulee näin väistämättä erilaisia näkemyksiä ja arvoja. Kollegiaalisuus ei siis voi olla enää mitään ’hyvä veli -verkosto meininkiä’ vaan kollegiaalisuudenkin käsitteen on pystyttävä uudistumaan”, hän pohtii.
”Jokainen kollega voi oppia toiselta jotain, jos on valmis kuuntelemaan ja miettimään, mitä toinen tarkoittaa.”
Metsäniemen mielestä kollegiaalisuuden muutoksessa korostuu entistä enemmän arvostava kuuntelu ja kunnioittava keskustelu: ”Jokaisen lääkärin kannattaa säilyttää utelias ja kuunteleva asenne siitä, mitä kaikkea tämä uusi lääkäriys pitää sisällään, ja oppia kaikenikäisiltä kollegoilta jotain. Jokainen kollega voi oppia toiselta jotain, jos on valmis kuuntelemaan ja miettimään, mitä toinen tarkoittaa.”
Nuorille lääkäreille hänellä on selvä viesti: ”Pitäkää oma päänne. Kehittäkää uusi tapa olla lääkäri. Me vanhemmat kollegat kyllä mukaudumme ja autamme.”
TEKSTI: Samuli Kääriä
KUVAT: Onni Jaskari
