STM:n alaisen koordinaatiojaoston toimenpideohjelmaan vuosille 2017-19 kirjattiin tavoitteeksi erikoislääkärikoulutukseen valintamenettely, joka tarvearvioon pohjautuen auttaa saavuttamaan riittävän määrän erikoislääkäreitä kaikille erikoisaloille koko Suomeen.
Tarkoituksena on siis ohjata hakijoita aloille, joilla on tarvetta tekijöille tulevaisuudessa. Katsoen asiaa nuorten lääkärien eli hakijoiden näkökulmasta, NLY:n keskeisenä tavoitteena oli lisäksi valintamenettelyn avoimuus, oikeudenmukaisuus ja läpinäkyvyys. Miten näissä tavoitteissa on onnistuttu?
Ohjausvaikutus
Vuoden takaisen pilottihaun jälkeen on toteutunut yksi täysimittainen hakukierros (kaksi hakukertaa). Kaikille aloille on ollut paikkoja auki – kaikilla hakukerroilla paikkoja on jäänyt täyttämättä. Moni hakija on saanut hakemansa opinto-oikeuden, mutta moni etenkin “suosituille” aloille hakenut on saattanut jäädä myös ilman.
Hakutilastot ovat julkisia ja ne ovat ainakin sitkeiden googlaajien löydettävissä yliopistojen sivuilta. Kiinnostava kysymys on, vaikuttavatko tilastot tai tieto erikoisalojen pulasta tai ylitarjonnasta hakijoiden ratkaisuihin.
Kartoitimme tätä pienimuotoisella kyselyllä, johon saimme 20 vastausta joko syksyllä 2019 tai keväällä 2020 hakeneilta. Otosharhan riski on ilmeinen, mutta ainakin vastaajien joukossa oli hakijoita kaikkiin eri yliopistoihin ja 17 eri erikoisalalle.
Suurin osa (72 %) haki vain yhteen yliopistoon haluamalleen erikoisalalle, koska elämä on jo suunniteltuna kyseiselle paikkakunnalle ja muut erikoisalatkaan eivät kiinnosta. Toisaalta kaikki vastaajat eivät suoraan tyrmänneet muita yliopistoja, vaikka eivät niihin hakeneetkaan. Kerrottiin esimerkiksi, ettei muiden yliopistojen koulutusohjelmista ole tietoa tai toisaalta tunnettiin oman hakukohteen hyvä maine.
Voisi siis päätellä, että erikoistujapulaa kokevat klinikat voisivat houkutella lisää hakijoita järjestämällä jatkossa myös etäosallistumismahdollisuuden erikoistumisinfoihinsa. Tällaiset infot ovat useassa klinikassa jo rutiinia kandidaattikurssin yhteydessä. Infonhan voisi tallentaa opinto-oppaan yhteyteen ja miksei jopa linkittää erikoisalani.fi-hakukoneeseen.
Osa vastaajista tunnisti myös, että useamman hakukohteen valitseminen olisi heidän kohdallaan hyödytöntä. Jos tietää saavansa riittävästi pisteitä päästäkseen ykköskohteensa haastatteluun, on turha hakea muihin kohteisiin, koska nykyjärjestelmässä voi päästä vain yhteen haastatteluun.
Tämä johtuu resurssien priorisoinnista: ylimääräiset haastattelut kuluttaisivat usean ihmisen työaikaa merkittävissä määrin.
Toisaalta tässä tietoisesti jätetään käyttämättä valintamenettelyn mahdollisesti erittäinkin tehokas ohjausmenetelmä. Eräs vastaajista kertoi jääneensä ilman erikoistumispaikkaa, vaikka hänen toinen hakukohteensa jäi vastaavasti kokonaan ilman erikoistuvaa. Olisiko kuitenkin edullisempaa päästää hakija useampaan haastatteluun, jos sillä voitaisiin taata erikoisalan alueellinen tulevaisuus?
Osa valintamenettelyn ohjausvaikutuksesta voidaan nähdä vasta tulevaisuudessa, sillä osa vastaajista kertoi, ettei vielä ollut valmis harkitsemaan muuttoa. Jos suositulle alalle hakeva kompastuu vuosi vuodelta riittämättömiin pisteisiin, saattaa muutto tai toinen erikoisala tulla jatkossa ajankohtaiseksi todennäköisemmin kuin aiemmassa jonottamiseen perustuvassa systeemissä.
Tietämys pulasta ja ylitarjonnasta vaikutti 40 % vastaajista hakukohteisiin. Emme kysyneet, paljonko vastaajilla oli tietoa pulasta tai ylitarjonnasta, mutta osa vastaajista kertoi spontaanisti, ettei tällaista tietoa löytänyt etsimälläkään.
Yksi vastaajista peräänkuuluttikin sellaisten alojen mainostamista, joille hakijoita ei ole riittävästi täyttämään avattuja paikkoja. Yliopistojen ja muiden toimijoiden on jaettava informaatiota – ainakin otoksemme hakijat kertoivat ottavansa sen huomioon.
Tähän asti julkaistut hakijatilastot olivat vaikuttaneet vain 20 % vastaajista hakukohteisiin. Toisaalta hakutilastoja on tässä vaiheessa vain vähän, ja osan vastaajista hakiessa niitä oli saatavilla vasta pilottihausta. Hakutilastot eivät myöskään ole turhan helposti saatavilla, mistä eräs vastaajista huomautti. Tilastot eivät vaikuta päätöksiin, jos niihin ole pääsyä.
Hakijatilastojen roolin voisi olettaa tulevaisuudessa kasvavan, kun niiden sisältämä tietomäärä lisääntyy. Onkin tärkeää järjestää tilastot sujuvasti saataville helposti luettavassa muodossa.
Avoimuus, läpinäkyvyys, oikeudenmukaisuus
Valtaosa vastaajista (85 %) koki, että avoimuus toteutuu. Sitä vastoin läpinäkyvyydessä (65 %) ja oikeudenmukaisuudessa (60 %) koettiin tarvetta petrata.
Etäyhteydellä haastatteluun osallistuneet pääosin kehuivat sitä vaivattomuudesta. Esitettiin myös toive menettelyn jatkamisesta pandemian jälkeenkin. Paikan päälle matkustaminen kuormittaa paitsi hakijaa, myös hakijan työpaikkaa varsinkin lyhyen varoitusajan vuoksi. Yksi vastaaja tosin koki etähaastattelun vaivaannuttavaksi vastapuolen reaktioiden puuttuessa.
Valintamenettelyn oikeudenmukaisuuden huomautettiin olevan vielä kyseenalaista, mikäli erikoistumispolun pullonkaula on työpaikkaan. Työpaikkoihin valinta voidaan edelleen tehdä naamakertoimen tai kontaktien perusteella, mihin uusi valintamenettely ei vielä vastaa. Jatkossa olisikin keskeistä luoda paljon puhuttuja koulutusväyliä ja kehittää avoimia rekrytointikäytäntöjä.
Epäselvyyttä oli myös haastattelukysymyksistä ja niiden julkisuudesta. Kysymykset ovat olleet saatavilla joidenkin yliopistojen sivuilla, mutta niistä ei ole tiedotettu hakijoille selkeästi. Osalla hakijoista kysymykset olivat tiedossa ja osalle ne tulivat yllätyksenä. Yksi vastaaja koki myös turhauttavana sen, että kysymykset pysyivät samoina kummallakin hakukerralla.
Valintamenettelyn arvosana
Vastaajia pyydettiin vielä vastaamaan kysymykseen: Kuinka todennäköisesti suosittelisit valintamenettelyyn osallistumista kollegallesi? Asteikoilla 0-10 = en lainkaan todennäköisesti – erittäin todennäköisesti.
40% vastaajista oli selkeästi valmiita suosittelemaan valintamenettelyä, 45% kuului neutraali-kategoriaan ja 15% ei vielä nykyisellään ollut valmiita valintamenettelyä suosittelemaan (Taulukko 1). Kriittisissä arvioissa korostuivat operatiiviset alat, joilla on tiettävästi enemmän jonoa ja haasteita saada toivottu tai jopa vaadittu työpaikka keskus- tai yliopistosairaalasta. Antamastaan suositteluarviosta riippumatta lähes kaikki vastaajat nostivat esiin jonkin aiemmissa kappaleissa esitellyistä kehittämistarpeista.
Koulutuspaikkakyselyn tähtiä mukaillen valintamenettelylle voitaisiin siis antaa tämän otoksen perusteella neljä tähteä ja kehittämiskelpoinen titteli.
Teksti: Sara Kaartinen & Ville Lindholm
Lue valintamenettelystä vastaavan koordinaattorin kokemuksista tästä.
