Lääkärit – erityisesti Nuoret Lääkärit – ovat perinteisesti päivystäneet paljon. Tämä on ollut myös lääkärien oma toive: päivystäessä osaaminen on kehittynyt ja toisaalta se on myös parantanut ansiotasoa erityisesti sairaaloissa, joissa säännöllisen työajan palkka on ollut matalampi kuin terveyskeskuksissa. Päivystysjärjestelmään kohdistuu kuitenkin voimakas muutospaine muun muassa päivystyspisteiden keskittymisen ja lainsäädännön vaatimusten vuoksi.
Päivystysjärjestelmämme on perinteisesti toiminut erityisesti etulinjan osalta hyvin pitkälti erikoistuvien lääkärien voimin. Töitä on tehty paljon ja vuorot ovat olleet usein pitkiä, koko vuorokauden tai jopa viikonlopun mittaisia. Päivystyspisteiden suuri määrä on tasannut kuormitusta. Vielä vuonna 2000 ympärivuorokautisia päivystyspisteitä oli noin 200. Tämän jälkeen määrä on tasaisesti laskenut, ja vuoden 2015 alusta voimaan tullut päivystysasetus vähensi entisestään etenkin aluesairaalatasoisten päivystyspisteiden määrää. Tämä yhdessä aiempaa iäkkäämmän väestön sekä madaltuneen päivystykseen hakeutumiskynnyksen kanssa on lisännyt kuormitusta jäljelle jääneissä päivystyspisteissä huomattavasti. Vaikka lääkäripula onkin viime vuosina selvästi helpottanut, lääkärimäärä on jakaantunut paikoin epätasaisesti ja joillakin alueilla yksittäisten lääkärien päivystysrasitus on voinut muodostua kohtuuttomankin suureksi.
Työaikalaki määrää ylityön ehdottomaksi enimmäismääräksi 330 tuntia vuodessa, ja tämän lain toteutumista on alettu yhä tarkemmin seurata ja rikkomuksista myös sanktioida. Lain tulkinta on antanut mahdollisuuden laskea tähän ylityökertymään vain todellisen työpisteellä tehdyn aktiivityön määrän. Käytäntö on kuitenkin ollut joiltakin osin ongelmallinen, ja EU:n työaikadirektiivin sekä tuomioistuinten kanta on ollut, että kaikki työpaikalla vietetty aika tulee laskea työajaksi. Toiseksi työaikalaki ja työaikadirektiivi määräävät kunkin 24 tunnin työvuoron ajalle minimissäänkin seitsemän tunnin (!) yhtäjaksoisen lepoajan. Tästä on tähän asti voitu virkaehtosopimuksen säännöksillä poiketa, mutta tilanne voi muuttua mahdollisesti jo tämän kevään aikana, kun hallitus tuo esityksensä uudeksi työaikalaiksi eduskunnan käsitelyyn. Vuonna 2005 työnantajapuolen KT laski, että tarvittaisiin yli 500 uutta lääkäriä, jotta työaikalain lepoaikamääräykset olisi mahdollista täyttää. Näistä ajoista työikäisten lääkärien määrä on kasvanut 4000:lla, koulutusmäärät ovat edelleen kasvaneet ja vielä ulkomaillakin opiskelee yhden tiedekunnan verran suomalaisia. Jos lääkäripula onkin aiemmin ollut pakottava syy poiketa työaikalain vaatimuksista, näin ei enää ole.
Käytännön kannalta tärkeimpiä syitä nykyiseen päivystysjärjestelmäämme on ollut, että muulla tavoin ei ole voitu varmistaa riittävää erikoisalojen osaamistasoa päivystyspisteissä. Tämä peruste vaikuttaisi olevan hiljalleen murenemassa akuuttilääketieteen erikoisalan vahvistumisen myötä. Huoli siitä, että akuuttilääkärien osaaminen ei riittäisi erikoisalojen potilaiden hoitamiseen on vähitellen osoittautunut liioitelluksi. Esimerkiksi TYKS:ssa akuuttilääkärit hoitavat samoja potilaita erikoisalapäivystäjien kanssa sujuvasti, eikä ole syytä olettaa, etteikö kokemuksen karttumisen myötä akuuttilääkärien osaaminen tulisi vielä yltämään samalle tasolle erikoistuvan vaiheen erikoisalapäivystäjien kanssa.
Edellä mainitun valossa vaikuttaa väistämättömältä, että päivystysjärjestelmämme tulee lähivuosina muuttumaan. Olennaisessa asemassa muutoksessa tulee olemaan se, kuinka akuuttilääketieteen ja perinteisten erikoisalojen välinen yhteistyö kehittyy. Toivottavasti pystymme välttämään vastakkainasettelun ja sen sijaan sopimaan yhteisistä päämääristä ja keinoista niiden saavuttamiseksi. Avoimia kysymyksiä riittää ratkaistavaksi työnjaosta palkkaukseen ja vastuukysymyksiin. Mikäli pitäisimme kiinni erikoisalavetoisesta järjestelmästä, mutta työaikalaki alkaisi vaatia vuorokausilevon täyttymistä ja päivystysten enimmäismäärän noudattamista, johtaisi tämä erikoislääkärien lisääntyvään päivystysvastuuseen. Mikäli päivystyspisteet siirtyisivät yhä enemmän akuuttilääketieteen vastuulle, riskinä olisi muiden erikoisalojen päivystysosaamisen kapeutuminen ja palkkatason aleneminen. Meidän onkin nyt aika herätä pohtimaan sitä, mihin suuntaan haluaisimme päivystysjärjestelmäämme kehittää.
NLY seuraa tilanteen kehittymistä, ja on syysvaltuuskunnassa 2017 päättänyt asettaa erityisen työryhmän laatimaan NLYn mietintöä päivystyksen järjestämisestä. Tammikuussa 2018 järjestäytynyt työryhmä käsittää edustajat maantieteellisesti hajautettuna suurimmilta päivystäviltä erikoisaloilta (sisätaudit, kirurgia, akuuttilääketiede, yleislääketiede). Jos haluat vaikuttaa työryhmän toimintaan, niin lähetä oma näkemyksesi työryhmälle.
Anselm Tamminen
anselm.tamminen@utu.fi
edunvalvontavaliokunnan jäsen
päivystystyöryhmän jäsen
kirurgiaan erikoistuva lääkäri (TYKS)
