Tartuntatautitaidetta

Tartuntatautitaidetta

Meneillään oleva koronaviruspandemia on muutaman sukupolven ajalta ensimmäinen länsimaailmaa laajasti järkyttävä tartuntatauti. Kauden 2009–2010 influenssapandemia kaatoi Suomessa 44 ja maailmanlaajuisesti noin 300 000 ihmistä, mutta ei laajasti ja pitkäaikaisesti pysäyttänyt elämänmenoa. Edeltävästi 1980-luvulla levinnyt ja yhä meneillään oleva HIV-pandemiakin, vakavuudestaan huolimatta, ei estä kaupassakäyntiä. Rokotteiden, hygienian ja antimikrobien aikakaudella tuntuma tartuntatautien aiheuttamaan kärsimykseen ja kuolemaan on onneksi vähentynyt aiemmasta. Muutama sukupolvi on siis lähes kokonaan vailla laajamittaista kokemusta tartuntatautien aiheuttamasta kärsimyksestä – ja hyvä niin.

Nyt, vanhojen huonojen aikojen tultua kutsumatta kylään, Nuori Lääkäri vilkuilee peruutuspeiliin. Historian kuluessa eri taiteilijat ovat kuvanneet omia kokemuksiansa tavanomaisista tartuntataudeista. Nostamme juttusarjassa esiin joukon museolöytöjä tartuntatautikärsimyksestä. Pyrkimyksenä on tarjota taustatietoja niin taudista kuin olosuhteistakin, joissa taide syntyi. Vilkaisemme myös, mitä taudille kuuluu nyt. Loppujen lopuksi koronapandemiassa ei juuri ole mitään uutta, pois lukien ihmiskunnan kyvykkyys rokotekehityksessä – siinä taisikin maailmanennätys mennä rikki.

Rokonarpinen savolaispoika

Isorokko on toistaiseksi ainoa maailmasta rokottamalla hävitetty tartuntatauti. Viimeinen dokumentoitu luonnollinen infektio on lokakuulta 1977, ja WHO julisti pienen mutkan kautta taudin hävitetyksi 1980. Ihminen on isorokkoviruksen – variolan – ainoa isäntä, mikä osaltaan mahdollisti eradikaation. Hieman yllättäen virukseen ei koskaan ennätetty kehittää hoitoja, vaikka tauti aiheuttaa pahanlaatuista tuskaa ja kärsimystä, tappaa noin kolmanneksen sairastuneista ja saattaa jättää taudista parantuneet sokeiksi, hedelmättömiksi ja arpisiksi. Hävitettävien tautien listalla seuraava on lapsihalvauksen aiheuttaja polio.

Isorokkovirus on sukulainen niin apina- kuin lehmärokollekin, joten diagnostiikkavalmius löytyy

Lehden lukijakunta ei toivottavasti koskaan pääse diagnosoimaan uutta isorokkopotilasta. Tauti aiheuttaa korkean kuumeen, oksentelua, raastaa suun limakalvot haavoille ja nostattaa nestetäyteisiä, keskeltä kuoppaisia rakkuloita iholle. Arviolta kolmasosa potilaista kuolee. Diagnostiikkaa varten Huslabin ohjekirjasta löytyy orthopoxviruksia varten niin nukleiinihaponosoitusta kuin vasta-ainemittaustakin – isorokkovirus on sukulainen niin apina- kuin lehmärokollekin, joten diagnostiikkavalmius löytyy. WHO:lla on Sveitsin päämajassaan varastojemmassa isorokkorokotteita, joita ei toivottavasti koskaan tarvita itse isorokkoa vastaan.

Afrikassa on tehty todennäköisiä isorokkotartuntoja esittäviä terrakottamalleja jo viime vuosituhannen alkupuolella

Harva nykyajan yleinen tauti näkyy ulospäin yhtä selkeästi kuin rakkulavaiheen isorokko. Kollega, ihotautien ja patologian professori William Gottheil (1859–1920) muotoili vuonna 1917 vahanukkemallin 15-vuotiaasta isorokkopojasta. Modernin vahanuken lisäksi läntisessä Afrikassa on tehty todennäköisiä isorokkotartuntoja esittäviä terrakottamalleja jo viime vuosituhannen alkupuolella, esimerkkinä kuvan Djenné-Jeno-terrakotta. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä ajatuksia niin esiteollisessa kuin teollisessakin maailmassa on ollut isorokon leviämisestä, taudinsynnystä, itse taudista, ja miten sairastuneisiin on suhtauduttu. Nykyajasta on vaikea kuvitella, mitä kokemuksia ja reaktioita heräisi rakkulavaiheen isorokkopotilaan tapaamisesta kaupassa.

Akseli Gallen-Kallela ikuisti todennäköisesti isorokon aiemmin sairastaneen pojan kasvot kankaalle

Kotimaassamme Akseli Gallen-Kallela (1865–1931) puolestaan ikuisti todennäköisesti isorokon aiemmin sairastaneen pojan kasvot kankaalle. Kansallistaiteilijamme avioitui toukokuussa 1890 ja suuntasi häämatkansa Kainuuseen ja Vienan Karjalaan. Rokonarpisen savolaispojan hän maalasi samana vuonna, noin 44 muun maalauksen ohella – oletettavasti häämatkalla näkemänsä inspiroimana. Rokonarvet vaikuttavat ensisijaisesti isorokon jättämiltä, joskin muutkin rokko- tai bakteeritaudit voisivat jättää arvet. Erityisesti silmänseudun rakkulapohjaa muistuttavat jäljet vievät ajatukset isorokkorakkuloihin. Totisuudessaan ja punakkuudessaan rokonarpinen poika vaikuttaa allekirjoittaneen silmään kansallisromanttisessa mielessä jopa komealta, rokonarvista huolimatta. Pohdinta häämatkan kohteesta ja työorientoituneisuudesta jäävät tämän kirjoituksen aiheen ulkopuolelle.

Viimeisin luonnollinen isorokkotartunta on siis vuodelta 1977, Somaliasta. WHO oli jo julistamassa isorokkoa hävitetyksi 1978, kun Englannissa Birminghamin yliopiston isorokkoa tutkivalla mikrobiologian laitoksella sattui pienoinen haveri. Lääketieteellinen valokuvaaja Janet Parker ensin sairastui isorokkoon elokuussa ja sittemmin kuoli sairaalaeristyksessä 11.9.1978. Birminghamissa potkaistiin käyntiin mittava jäljitys-eristystyö: 60 lääkäriä, 40 sairaanhoitajaa, 85 ympäristöterveyden virkailijaa, kuusi desinfektiotyöläistä ja 90 hallintotyöläistä valjastettiin tartunnanjäljitykseen ja -torjuntaan. Viitisensataa ihmistä asetettiin kahdeksi viikoksi karanteeniin, osa kulkutautisairaalaan, osa koteihinsa. Tämä isorokkoryvästymä ei vaatinut muita kuolonuhreja itse isorokosta, joskin Janet Parkerin 71-vuotias isä kuoli sairaalakaranteenissa ilmeiseen sydänpysähdykseen 5.9.1978 vieraillessaan heikossa voinnissa olevan tyttärensä luona ennen tyttären kuolemaa. Sen lisäksi mikrobiologian laitoksen johtaja päätyi yleisessä mielipiteessä ja mediassa syntipukin asemaan ja maalittamisen kohteeksi. Hän kirjoitti kotikaranteenissa ollessaan anteeksipyyntöviestin ja viilsi kurkkunsa auki pihavajassansa 6.9.1978, menehtyen pari päivää myöhemmin sairaalassa. WHOn julistus isorokon hävittämisestä siirtyi eteenpäin, vuoteen 1980.

Muotokuvamaalausten kasvoilla odottaisi näkevänsä enemmän arpisuutta

Isorokko on jättänyt erään kieron jäljen taiteeseen – muotokuvamanipulaation. Kun huomioi isorokon yleisyyden ja taipumuksen jättää arpia, on historian muotokuvissa kiistattomasti siloittelua ja ehostusta, josta esimerkiksi lääketieteen historian dosentti Heikki Vuorinen eri mediahaastatteluissa kertoo. 1600- ja 1700-luvuilla keisareita ja kuninkaita on kuollut isorokkoon ympäri Euroopan hoveja, Kiinassa sekä Japanissa, ja mahtuu mukaan yksi Venäjän tsaarikin – hovit ovat siis sairastaneet isorokkoa samoin kuin muukin väestö. Muotokuvamaalausten kasvoilla odottaisi näkevänsä enemmän arpisuutta, jota esimerkiksi Elisabet I peitteli lyijyä sisältävällä vaalealla kasvomaalilla. Tätä taustaa vasten somessa tuskaileva nykylukija voi lohduttautua, että manipuloidut Instagram- tai Tinder-kuvat eivät ole mikään uutuus, vaan vanha ja koeteltu patenttiratkaisu. Ei mitään uutta auringon alla.

Suurimmat vahingot lienee muuta kuin itse virusta

Korona on zoonoosi, eikä koronaviruksista ole realistista päästä eroon. Tartunnanleviämistä vastustavat toimet ovat rokotusten myötä onneksi keventyneet sitten alkuvuosien 2020–2022. Korona ei myöskään onneksi tapa ihan kolmeakymmentä prosenttia sairastuneista, edes rokottamattomista. Vaikka joitain yksityiskohtia Suomen koronanhoidossa olisi varmasti voinut tehdä toisinkin, on Suomi kuitenkin pärjännyt erinomaisen hyvin vuodet 2020–2022, tartuntatautien näkökulmasta. Vaikeampi aihe taklattavaksi onkin muut kuin itse tartuntatautiin liittyvät vauriot. Kuten Janet Parkerin isän ja mikrobiologian laitoksen johtajan kohtalot kertovat, lienee suurimmat vahingot muuta kuin itse virusta. Parkereistahan eloon jäi äiti, tosin leskeksi jääneenä ja tyttärensä menettäneenä.

Teksti: Leo Starck

Kuvat:

Djenné-Jeno terrakotta – Museo d’Arte e Scienza, Milan, Italy luvalla

William Gottheil – vahanukke isorokkoa sairastavasta pohjasta (1917) – kuva: National Museum of Health and Medicine, Otis Historical Archives

Akseli Gallen-Kallela – Rokonarpinen savolaispoika (1890)

Frans Huys (1522–1562) – Queen Elizabeth I of England

Lähteet

https://www.who.int/news-room/spotlight/history-of-vaccination/history-of-smallpox-vaccination

https://en.wikipedia.org/wiki/Smallpox

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Akseli_Gallen-Kallela_-_Rokonarpinen_savolaispoika.jpg

https://magazine.jhsph.edu/2015/spring/departments/collections-the-art-of-smallpox/

https://link.springer.com/article/10.1007/s10900-021-01018-8